Tosiasioita ja harhaluuloja alkoholismista

Kuka näistä on tyypillinen alkoholisti?

1 2 3 4 (Ks. kuvat painetussa julkaisussa)

VALITSITKO numeron 4? Kenties suurin harhaluulo alkoholismin suhteen on se, että asunnoton pummi olisi tyypillinen alkoholisti. Todellisuudessa suurkaupunkien pummien osuus alkoholisoituneesta väestöstä on alle 5 prosenttia. Keitä loput ovat? He huolehtivat lapsista kotona, hoitavat potilaita, tekevät toimistotyötä.

Luultavasti mikään yleisistä sairauksista ei ole siinä määrin väärien käsitysten verhoama kuin alkoholismi. Mitä siis tosiasiat osoittavat? Tosiasiat täytyy tunnustaa, jos alkoholismia mielitään hoitaa. Ja sitä voidaan hoitaa hyvin tuloksin.

● Mikä on alkoholisti?

Alkoholiongelmien asiantuntijan Marty Mannin mukaan ”alkoholisti on sellainen, jolle juominen on jatkuvana ja kasvavana ongelmana millä tahansa elämänalueella”. Pane merkille sana ”jatkuva”. Otamme esimerkin: Jos juominen aiheuttaisi kohtuukäyttäjälle jonkin ongelman hänen kotielämässään, seuraelämässään, liike-elämässä tai hänen ammatissaan, hän voi juoda vähemmän, vaikka sekin voisi kysyä suurta päättäväisyyttä. Mutta alkoholistin tapauksessa tilanne on toinen. Hän voi kyllä koettaa vähentää juomistaan. Mutta olkoonpa hän miten päättäväinen tahansa, kun hän alkaa juoda, hän ei pysty hallitsemaan juomistaan, ja siten juominen on ”jatkuvana” ongelmana hänen elämässään.

● Miksi alkoholismia sanotaan ”sairaudeksi”?

Yleensä sairaus määritellään ”jonkin elimen tai ruumiinosan elimelliseksi tai toiminnalliseksi häiriöksi, joka antaa tiettyjä tunnistettavia oireita”. Sopiiko alkoholismi tähän määritelmään? Yhdysvaltain lääkäriliiton ja Maailman terveysjärjestön ja monien muitten lääketieteellisten ja valtiollisten elinten mielestä se sopii.

Miten alkoholistin elimistössä ilmenee ”toiminnallinen häiriö”? Alkoholi vaikuttaa häneen eri tavalla kuin muihin ihmisiin. Alkuvaiheessa hän usein käyttää paljon alkoholia humaltumatta. Hänellä voi lisäksi olla muistikatkoja niin ettei hän muista mitä on juodessaan sanonut tai tehnyt, vaikka hän oli täysin tajuissaan ja toisten mielestä normaali. Ja kuten tulemme näkemään, alkoholismi antaa tunnistettavia oireita.

Alkoholismi ei ole yksinomaan fyysinen ongelma. Alkoholisti kärsii myös psyykkisesti, tunneperäisesti ja hengellisesti, ja pyrittäessä auttamaan häntä nämä tekijät täytyy ottaa huomioon.

● Onko joillakuilla taipumusta alkoholismiin?

Tällaiselle teorialle on kertymässä todisteita. Esimerkiksi Tanskassa vuosina 1970–1976 tehdystä tutkimuksesta ilmeni, että alkoholistien pojista tuli neljä kertaa todennäköisemmin alkoholisteja kuin ei-alkoholistien pojista. Sama piti paikkansa silloinkin, kun lapset olivat ei-alkoholistivanhempien adoptoimia ja kasvattamia.

Erään toisen tutkimuksen mukaan, joka tehtiin Washingtonin yliopistossa Seattlessa Yhdysvalloissa, sellaisilla nuorilla miehillä, joiden suvussa oli alkoholisteja, veren asetaldehydipitoisuusa kasvoi korkeaksi heidän juotuaan alkoholia. Science Digest -lehti osoittaa, että ”kasvanut asetaldehydipitoisuus voi lisätä humaltumisen tunnetta ja alkoholin tuottamaa mielihyvää ja siten kannustaa voimakkaasti juomaan enemmän”.

Tällaisilla havainnoilla ei kuitenkaan ole pitävää todistusarvoa, ja ne vain osoittavat, että jonkinlainen taipumus alkoholismiin voi olla perinnöllistä.

● Onko alkoholismi parannettavissa?

Jos tarkoitamme ”parannettavissa” olevalla sitä, että henkilö pystyy palaamaan takaisin normaaliin kohtuulliseen alkoholinkäyttöön, se on niin harvinaista, että useimmat asiantuntijat vastaisivat kieltävästi. Alkoholin vaikutusten ja alkoholisairauksien asiantuntija tri Sheila Blume vastaa käyttäen newyorkilaista puhuttelevaa esimerkkiä: ”Pyydän potilaitani kuvittelemaan, että he ovat Long Islandin salmen tällä rannalla ja heitä pyydetään uimaan Connecticutiin [kohdasta riippuen 20–40 kilometriä] haikaloja kuhisevien vesien läpi. Sadoista uimareista yksi tai kaksi voisi päästä vastarannalle – mutta hyppäisitkö sinä veteen?”

Alkoholismi on kuitenkin hallittavissa, ja useimmat neuvojat ja toipuvat alkoholistit ovat yhtä mieltä siitä, että sitä voidaan parhaiten hallita vain ehdottomalla raittiudella.

● Onko se samaa kuin juopumus?

Ei ole. Juopumus kuvaa liikakäytön seurausta – sitä että henkilö menettää tilapäisesti fyysisten ja psyykkisten kykyjensä hallinnan. Mutta eivät kaikki jotka juopuvat ole alkoholisteja. Eivätkä kaikki alkoholistit tule juovuksiin. Esimerkiksi toipuva alkoholisti ei ehkä juo lainkaan. Silti hän on yhä alkoholisti; jos hän alkaisi juoda, lopulta hän ei enää hallitsisi juomistaan.

Raamattu tuomitsee sekä rajun juomisen että juoppouden moraalisesti väärinä. (Sananlaskut 23:20, 21; 1. Korinttolaisille 5:11–13; 6:9, 10) Mutta alkoholistin ei ole pakko humaltua. Hän voi pysyä raittiina olemalla juomatta. Mutta jos hän tuntien täysin tilansa haluaa mieluummin jatkaa juomista ja tulla yhä juovuksiin, silloin häneltä puuttuu eräässä mielessä moraalista ryhtiä – hän on juoppo.

● Puuttuuko häneltä vain tahdonvoimaa?

”Useimmilla alkoholisteilla on tavallista enemmän tahdonvoimaa”, vastaa Marty Mann. ”He nousevat aamulla ylös ja lähtevät töihin, kun taas kaikki muut jäisivät sänkyyn ja soittaisivat lääkärille, jos he olisivat yhtä surkeassa kunnossa kuin he.” Jos alkoholisteilta puuttuisi vain tahdonvoimaa, silloin epäilemättä useimmat heistä olisivat kodittomia pummeja.

Kenties harhaluulo alkoholistien heikosta tahdonvoimasta johtuu siitä, mitä heille tapahtuu heidän juodessaan – silloin he menettävät itsensä hillinnän. Niinpä alkoholistin täytyy käyttää tahdonvoimaansa ollakseen ottamatta ensimmäistä ryyppyä.

● Entä rauhoitteet?

Alkoholisti, joka herää kärsien vapinasta eikä halua juoda alkoholia aamulla, voi ottaa rauhoitetabletin. Mutta hän ei ehkä tajua sitä, ettei hänen elimistönsä tunne näiden aineitten eroa. Alkoholi on yhtä lailla rauhoite, mielialaa muuttava aine, kuin ovat varsinaiset rauhoitteet, unilääkkeet, särkylääkkeet ja jopa (antihistamiinia sisältävät) vilustumislääkkeet. Ja mikä tahansa mielialaa muuttava aine voi olla vaarallinen alkoholistille.

Siksi monet asiantuntijat suosittelevat alkoholisteille, että he toipumisensa edistämiseksi eivät karttaisi ainoastaan alkoholia vaan kaikkia mielialaa muuttavia aineita.

● Eroaako alkoholismille ominainen juominen normaalista juomisesta?

Alkoholistin juominen ylittää sen mikä hyväksytään normaalina. Esimerkiksi jos joku ystäväsi alkaisi hiiviskellä vaatekomeroon voidakseen juoda maitoa, varmasti päättelisit jonkin olevan vialla. Se ei ole normaalia. Silti alkoholistit hyvin usein ottavat ryyppyjä salaa, jopa piilottavat pulloja myöhempää käyttöä varten. Normaalit alkoholin käyttäjät eivät tee siten.

Kuitenkin suurin ero alkoholismille ominaisen juomisen ja normaalin juomisen välillä on juomisen hallinnassa. Sellainen, joka on tottunut juomaan seuraelämän yhteydessä, pystyy yleensä, vaikka hän olisi kova juomari, päättämään milloin ja kuinka paljon hän juo. Alkoholisti ei pysty. Hän juo säännöllisesti enemmän kuin aikoi juoda.

Ovatko toiset yhä huolestuneempia juomisestasi? Ole rehellinen itsellesi. Saatat sanoa: ’Voin lopettaa koska tahansa, jos haluan.’ Ja olet luultavasti oikeassa. ”Vesipojaksi heittäytymisesi” ei kuitenkaan todista mitään, sillä pahimminkin rappeutuneet alkoholistit voivat välistä olla jonkin aikaa täysin ilman alkoholia. Sitä paitsi millaiseksi tunnet olosi raittiina kausina – rauhalliseksi ja levolliseksi vai hermostuneeksi ja kireäksi? Muista, että juomisen hallintakyvyllä on ratkaiseva merkitys. Siksi kirjassa Nimettömät alkoholistit sanotaan: ”Jos juodessasi et juuri lainkaan pysty pitämään kurissa nauttimaasi alkoholimäärää, olet todennäköisesti alkoholisti.”

● Miksei alkoholisti näe, mitä hänelle on tapahtumassa?

Alkoholistin tilan pahetessa hänen itsetuntonsa heikkenee ja sen tilalle kehittyy tuskaisuutta, syyllisyydentunteita, häpeää ja tunnonvaivoja. Tullakseen toimeen itsensä kanssa hän turvautuu alitajuisesti erilaisiin puolustuskeinoihin.

Järkeistäminen: Hän keksii juomiselleen ja sen vaikutuksille järkeenkäypiä selityksiä: ”Olen hermostunut”, ”Olen masentunut”, ”Join tyhjään vatsaan.”

Projektio: Hän sijoittaa omat tuskalliset tunteensa toisiin. Nyt hän näkee toiset ”inhottavina”, ”pahansuopina”, ”ilkeinä” ja ”minua vastaan olevina”.

Torjunta: Hän suojautuu tuskallisia juopottelukausia vastaan vakuuttamalla itselleen, ettei niitä ole ollutkaan. Niinpä vaimon ollessa järkyttynyt edellisillan ryypiskelystä hän voi nojautua vaimonsa puoleen ja kysyä: ’Vaivaako sinua jokin tänä aamuna?’ Eikä vaimo voi uskoa korviaan!

Euforiset muistelut: Joskus hän muistelee juomakausiaan euforista eli epätodellista mielihyvää tai iloa tuntien. Niinpä hän voi sanoa: ’Kyllä minä otin eilen illalla muutaman paukun, muttei siitä ollut minulle mitään haittaa’ – kun siitä todellisuudessa oli hänelle ’haittaa’. Alkoholi on vääristänyt hänen käsityskykynsä.

Tällaiset puolustuskeinot rakentavat kieltämisestä muurin, joka estää alkoholista näkemästä, mitä hänelle on tapahtumassa. Hän tarvitsee apua.b

● Millaista apua tarvitaan?

’Hän tarvitsee apua voidakseen lopettaa juomisen, siinä kaikki’, voit ajatella. Mutta hän tarvitsee muutakin.

Fyysistä apua: Hänet täytyy vieroittaa turvallisesti alkoholista. Se voi vaatia laitoshoitoa, jotta myös hänen alkoholin rappeuttamaa terveyttään voitaisiin hoitaa. Mutta fyysinen toipuminen ei riitä. Muutoin hän saattaa vointinsa kohennuttua ajatella: ’Nyt voin hallita juomistani.’

Psyykkistä apua: Hänen pitäisi oppia tuntemaan, mitä alkoholismi on ja mitkä ovat sen haitat, ja tietämään, miksi on järkevää karttaa alkoholia, ja hyväksyä nämä syyt myös omalla kohdallaan. Tällainen tieto auttaa häntä siinä taistelussa, jota hän joutuu koko elämänsä käymään pysyäkseen raittiina.

Sosiaalista apua: Hänen täytyy oppia elämään luontevasti itsensä ja toisten kanssa.

Tunneperäistä apua: Hänen täytyy oppia voittamaan tuskaisuutensa ja muutkin kielteiset tunteensa. Hänen täytyy oppia olemaan onnellinen ilman alkoholia.

Hengellistä apua: Koska hän joutuu herkästi toivottomuuden ja pelon valtaan, hän tarvitsee apua, joka valaa häneen toivoa ja luottamusta.

● Mistä tällaista apua voidaan saada?

Vaikka onkin käytettävissä monenlaisia hoitokeinoja, on välttämätöntä, että potilas voi tällöin puhua jonkun asioista perillä olevan ja myötätuntoisen ihmisen kanssa, kenties jonkun sellaisen kanssa, joka on itse parantunut alkoholismista. Tällainen voi herättää alkoholistissa toivoa, sillä silloin hänkin tietää voivansa toipua.

Monia alkoholisteja on laitoshoito auttanut. Usein tällaisten laitosten henkilökunta koostuu monen alan asiantuntijoista: lääkäreistä, psykiatreista, psykologeista ja koulutetuista sosiaalityöntekijöistä. Vieroituskuurin ja yleisen terveydentilansa kohentamisen lisäksi potilas saa tietoa alkoholismista tavalla, jonka hän voi hyväksyä.

Koulutetut neuvojat käyttävät hoitona myös keskusteluterapiaa. Tällöin hänen ongelmiinsa tarjotaan käytännöllistä apua, häntä autetaan avautumaan ja tulemaan tietoiseksi niistä psyykkisistä puolustuskeinoista, joihin hän on turvautunut. Koska hän ei voi muuttaa sitä mitä hän ei näe, tällainen ymmärrys edistää hänen toipumistaan. Mutta käytetystä hoitokeinosta riippumatta perustavoitteena on se, että potilas oppisi tulemaan toimeen tunteittensa kanssa turvautumatta alkoholiin.

Tällaisen hoidon loputtua toipuva alkoholisti voi kuitenkin huomata joutuvansa jälleen vastatusten sen todellisuuden kanssa, joka aiemmin sai hänet juomaan. Hän voi yhä ajatella kielteisesti itsestään, hänellä voi olla perheongelmia tai epävarma työtilanne. Hän selvästikin tarvitsee jatkuvaa apua. Jotkut etsivät tällaista apua paikallisista vapaaehtoisryhmistä, jotka koostuvat toistensa auttamiseen omistautuneista toipuvista alkoholisteista.c

Mutta on saatavana myös toisenlaista apua, sellaista apua, joka voi antaa ’tavanomaisen ylittävää’ voimaa hänen painiskellessaan päivittäisten ongelmiensa kanssa ja ponnistellessaan raittiuden säilyttämiseksi. Millaisesta avusta on kysymys? – 2. Korinttolaisille 4:7, 8.

Eräs toipuva alkoholisti kertoo: ”Onnistumiseni johtuu uskostani Jehovaan, rukouksen voimaan ja siitä avusta, jota kristityt veljeni ovat antaneet minulle. Ilman sitä olisin nyt katuojassa tai alkoholin tappama.” Tutkimalla Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja käymällä kristillisissä kokouksissa tämä mies hankki aidon uskon Jumalaan ja sai rakkaudellisia kristittyjä tovereita. Mutta millä tavalla nämä voivat auttaa?

Jumalan sanan tutkiminen voi auttaa toipuvaa alkoholistia muuttamaan ajattelutapaansa. (Roomalaisille 12:1, 2) Syyllisyydentunteet ja omantunnonvaivat helpottuvat, kun hän oppii tuntemaan Jehovan armollisena, anteeksiantavana Jumalana. (2. Mooseksen kirja 34:6, 7) Lisäksi Raamatun periaatteet osoittavat, miten hän voi kohentaa perhe-elämäänsä, olla sellainen työntekijä josta kuka tahansa työnantaja olisi mielissään ja karttaa sellaisia ajatuksia ja tekoja, jotka aiheuttavat tarpeetonta tuskaisuutta ja huolta. – Efesolaisille 5:22–33; Sananlaskut 10:4; 13:4; Matteus 6:25–34.

Kehittäessään luottavaisen suhteen Jehova Jumalaan hän oppii ilmaisemaan huolensa ja taakkansa luottamuksellisesti Jehovalle rukouksessa. Rakkaudellisten kristittyjen ystäviensä avulla hän oppii ilmaisemaan selkeästi tunteensa ja tarpeensa ja alkaa tajuta, että hän voi lähestyä toisia pelotta. Tällaiset suhteet kehittävät turvallisuudentunnetta ja itsetuntoa, joita toipuva alkoholisti niin kipeästi tarvitsee. – Psalmit 55:23; 65:3; Sananlaskut 17:17; 18:24.

Oletko sinä siis huolissasi juomisestasi tai ovatko toiset huolissaan siitä? Onko juominen aiheuttanut sinulle ongelmia yhdellä tai useammalla elämänalueella? Jos näin on, niin tee jotakin tilanteen korjaamiseksi! Miksi pitäisit lujasti kiinni sellaisesta, mikä voi aiheuttaa sinulle niin paljon tuskaa ja murhetta? Ottamalla selvää tosiasioista (ei harhaluuloista) ja toimimalla niiden mukaisesti on mahdollista toipua alkoholismista ja viettää onnellista, tuottoisaa elämää.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 8]

On saatavana apua, joka voi antaa ’tavanomaisen ylittävää’ voimaa

[Huomioteksti s. 8]

Aiheuttaako juominen sinulle ongelmia? Miksi pitäisit lujasti kiinni sellaisesta, mikä voi aiheuttaa sinulle niin paljon tuskaa ja murhetta?

[Tekstiruutu s. 5]

Alkoholismin oireita

(Huomaa, että seuraavat ovat vain eräitä alkoholismin oireita ja että eri ihmisille voi ilmaantua erilaisia oireita.)

Mahdollisia varhaisoireita

● Lasi tyhjenee nopeasti (”Toiset juovat niin hitaasti”)

● Ryyppyjen otto salaa

● Ryyppyjen otto ennakkoon (”Voin hyvin ottaa yhden ryypyn jo ennen vierailulle menoa”)

● Sietokyvyn kasvu

● Muistikatkot (”Miten minä pääsin kotiin eilen illalla?”)

Mahdollisia puolitien oireita

● Alkoholin käyttö aikaa riistäytyä hallinnasta

● Ongelman kieltäminen

● Juomatapojen muuttuminen (”Minun on parasta siirtyä olueen. En kestä enää viskiä”)

● Yritykset näytellä ”vesipoikaa” (olla absolutisti)

● Juonti yksinään

Mahdollisia myöhäisoireita

● Alkoholin käyttö on riistäytynyt täysin hallinnasta

● Juomakausia on yhä useammin, jolloin myös aina juodaan enemmän

● Sietokyvyn lasku

● Järjettömät pelot ja huolenaiheet

● Juoppohulluus

[Kuva s. 6]

Tunteeko hänen elimistönsä eroa?

[Kuva s. 7]

Onko normaalia juoda näin?