Onko ”avaruusjalokivemme” vaikeuksissa?
KATSELLESSAAN planeettaamme kuumatkallaan eräs amerikkalainen astronautti kuvaili sitä ”kauneimmaksi kohteeksi, mitä oli nähtävissä koko taivaalla”. Sininen pallo, jota ruskeat ja valkoiset laikut peittävät kuin huurre, on todellakin kuin kallisarvoinen ”avaruusjalokivi”.
Vaikka maapallomme näyttääkin kuusta katsottuna rauhalliselta ja kauniilta, maanpinnalla sen kauneus on pilattu. Sen asukkailla on valtavia ongelmia. Vaikeimpia, salakavalimpia ja mutkikkaimpia ongelmia on väestön räjähdysmäinen kasvu.
Poliitikot ja asiantuntijat ovat pohtineet tätä ongelmaa yhä uudelleen. Lähivuosina tämä ongelma kuitenkin vain pahenee ja vaikuttaa sinuunkin tavalla tai toisella. Jos esimerkiksi asut suuressa kaupungissa, oletko huomannut miten liikenne sujuu usein etanan vauhtia tai jopa seisahtuu tykkänään? Oletko itse kokenut, miten tupaten täynnä bussit, junat, maanalaiset ja jalkakäytävät voivat olla? Niinpä hallitus Manner-Kiinassa, jonka nopeasti kasvava väestö on jo ylittänyt miljardin rajan, koettaakin lainsäädännön avulla päästä siihen, että kussakin perheessä olisi vain yksi lapsi.
Optimistisimmatkin asiantuntijat pitävät maailman kasvavaa väestötulvaa vakavana huolenaiheena siitä syystä, että ravinnon, maan, työpaikkojen ja luonnonvarojen saatavuudella on rajansa. Lisäksi monet alan asiantuntijat syyttävät väestöräjähdystä siitä, että se on osaltaan pahentanut muita planeettamme kauneutta tärveleviä ongelmia, joita ovat esimerkiksi:
● NÄLÄNHÄTÄ. Joissakin kehitysmaiden kaupungeissa kadunlakaisijat joutuvat monena aamuna korjaamaan katuojista kuolleita ihmisiä. Nälkiintymisen ja aliravitsemuksen vuoksi kuolee siis vuosittain miljoonia ihmisiä. Ravinnon kysynnän odotetaan kaksinkertaistuvan maailmassa vuoteen 2000 mennessä, joka on enää vajaan 17 vuoden päässä.
● ELÄVÄN LUONNON KÄRSIMÄT MENETYKSET. Ihmisen elinalueitten laajentuessa tuhansia kasveja ja eläimiä uhkaa sukupuutto.
● ENERGIAN NIUKKUUS. Väestönkasvun jatkuessa voimakkaana ja tuhlaavaisen kulutuksen kasvaessa rajallisten fossiilisten polttoaineitten pelätään kuluvan loppuun. Kehittyneissä maissa syntyvät lapset kuluttavat maailman voimavaroja paljon enemmän kuin kehitysmaissa syntyvät lapset.
● SAASTUMINEN. Ilman saastuminen pahenee sitä mukaa kuin suurkaupungit täyttyvät yhä useammista ajoneuvoista. Vedet saastuvat yhä enemmän ravinnontuotannon lisäämiseen käytettävien kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden päästessä vesistöihin.
● SODALLA UHKAAMINEN. Tulevaisuudessa saattavat jotkin maat saada ydinsodalla uhkaamalla naapurimailtaan lisämaata tai oikeuden niiden voimavarojen hyödyntämiseen. Vuonna 2000 saattaa jo yli 30 valtiolla olla ydinaseita.
● TYÖTTÖMYYS. Automaatio johtaa usein työpaikkojen menetykseen. Maassa toisensa jälkeen ei enää riitä työtä täystyöllisyyden turvaamiseksi.
Kaikkien näiden ongelmien johdosta yhä useammat tajuavat, että maapallo on äärellinen avaruuslaiva ja että he ovat sillä vain hetken matkustajina. Edesmennyt amerikkalainen diplomaatti Adlai Stevenson sanoi osuvasti: ”Me matkustamme yhdessä pienen avaruuslaivan matkustajina, riippuvaisina sen aroista ilma- ja maaperävaroista – – ainoastaan se huolenpito, työpanos ja totisesti se rakkaus, jonka me annamme hauraalle aluksellemme, suojelee tuhoutumiselta.”
Olemmeko me ahtamassa Maa-nimistä avaruuslaivaamme liian täyteen? Onko paisuvan matkustajaluettelon ongelmaan inhimillisiä ratkaisuja? Kehen me voimme turvata säilyäksemme elossa tässä avaruuslaivassa – tämän kauniin ”avaruusjalokiven” päällä?