Astrologian uusi tuleminen

Kuninkaalta oli kuollut rakastettu. Surun murtamana hän kutsui luokseen tähdistäennustajan, joka oli ennustanut naisen kuoleman. Kuningas oli raivoissaan. Hän sanoi ennustajalleen: ”Olet olevinasi viisas ja lukenut mies. Kerrohan nyt, millainen tuleekaan olemaan oma kohtalosi?”

Tämä vastasi: ”Teidän Majesteettinne, ennustan, että kuolen kolme päivää ennen teitä.” Astrologi pelasti nokkeluudellaan henkensä.

OLIPA tämä tarina sitten tosi tai ei, se valaisee hyvin sitä, miten vakavasti ovat jopa hallitsijat menneinä vuosisatoina suhtautuneet astrologeihin eli tähdistäennustajiin. Ranskan kuninkaasta Ludvig XI:stä kirjoittaa eräs historioitsija: ”Lauma astrologeja – – käytti hyväkseen hänen pelkojaan – ja hänen kukkaroaan.” 1400- ja 1500-luku olivat Euroopassa astrologian kulta-aikaa. Nimekkäät tiedemiehetkin uskoivat siihen.

Astrologia alkoi kuitenkin pian menettää asemiaan. Kirjassa Astrology – The Celestial Mirror myönnetään: ”Jo yksi kaukoputken avulla taivaalle luotu silmäys riitti hävittämään suuren osan senaikaisesta kosmologiasta. – – Astrologia sai väistyä tieteellisen ajattelun arvonannon tieltä.” Se kiellettiin Euroopan yliopistoissa. Ja 1900-luvun alussa sanoi historioitsija Bouché-Leclercq länsimaista astrologiaa ”täysin kuolleeksi”.

Eräässä yli 30 vuotta sitten tehdyssä englantilaisessa haastattelututkimuksessa ainoastaan 6 prosenttia ilmoitti uskovansa astrologiaan. Nykyisin englantilaisista on uusien tutkimusten valossa jo 80 prosenttia tällä kannalla. Ja aikakauslehdet, televisio-ohjelmat ja sanomalehdet kertovat siitä, miten kiinnostus astrologiaan on kasvamassa muissakin maissa. ”Ensimmäiseksi luen sanomalehdestä horoskooppini”, sanoi eräs eteläafrikkalainen mies Herätkää-lehden kirjeenvaihtajalle.

Millä astrologian elpyminen selittyy? Kun eräältä italialaiselta naiselta kysyttiin, miksi hän ja muut kääntyvät astrologian puoleen, hän vastasi: ”Tässä maailmassa on aivan liian moni asia hullusti.” Pitää varmasti paikkansa, sillä me todellakin elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. (2. Timoteukselle 3:1) Ja monet uskovat astrologian tarjoavan heille heidän tarvitsemansa suuntaviitat. Astrologia on sen tähden jälleen kohentamassa asemiaan. Markkinoille on tullut varsinkin englantia puhuvassa maailmassa runsaasti astrologista kirjallisuutta. Sanonnasta ”mikä on sinun horoskooppimerkkisi?” on tullut suosittu keskustelunaloituskeino. Jotkut jopa kieltäytyvät järjestämästä tapaamisia sellaisten kanssa, joiden ”tähtimerkki” ei sovi yhteen heidän ”tähtimerkkinsä” kanssa.a

Suuresta suosiostaan huolimatta astrologiset ennustukset perustuvat yhä sille melko arveluttavalle olettamukselle, että auringon, kuun ja planeettojen asema syntymähetkellä paljastaa sekä ihmisen persoonallisuuden että hänen tulevaisuutensa. Silti ammattimaiset astrologit eivät epäröi laatia horoskooppeja, joiden pituus vaihtelee muutamasta rivistä useisiin sivuihin riippuen siitä, kuinka paljon asiakas on halukas maksamaan. Psychology Today -lehden mukaan ”horoskooppien laadintaan käytetään nykyään miljoonia dollareita”. Amerikkalainen tiedemies John Wheeler valittelikin jokin aika sitten sitä, että hänen maallaan oli ”kyllä varaa 20000 astrologiin, mutta ainoastaan 2000 tähtitieteilijään”.

Astrologian elpyminen on ollut länsimaissa niin voimakasta, että edesmennyt sveitsiläinen psykiatri Carl Jung sai siitä aiheen kirjoittaa: ”Se koputtelee niiden yliopistojen ovia, joista se noin 300 vuotta sitten karkotettiin.” Tosiasiaksi jää, että monissa länsimaisissa yliopistoissa opetetaan nykyään myös astrologiaa. Joku voi nyt ehkä kysyä: löytyykö astrologialle sittenkin jonkinlaista todellisuuspohjaa?

[Alaviitteet]