Kiire on – mutta minne?
KULJETTAJA ajoi mielestään mukavaa matkanopeutta – 130 kilometriä tunnissa. Hänen nopeusrajoituksiin tottuneet matkustajansa seurasivat kuitenkin säikkyinä Länsi-Saksan moottoriteiden nopeatempoista liikennettä. Nopeusrajoituksia näillä teillä on vain siellä täällä. Vaikka he ajoivat 130 kilometrin tuntivauhdilla, heidän ohitseen pyyhälsi henkilöautoja ja moottoripyöriä. Eräs matkustajista ei kyennyt enää hillitsemään itseään, ja niinpä hän kysyi: ”Miksi kaikilla on tällainen kiire? Mihin kaikki ovat menossa?”
”Eivät kai minnekään”, vastasi heidän isäntänsä hymyssä suin, selvästikin leikillään. Olihan täysin selvää, että kaikki olivat menossa jonnekin – ja todella vauhdikkaasti.
Miksi kaikilla sitten on tällainen kiire? Ovatko he unohtaneet, että puolet matkustamisen tarjoamasta nautinnosta tulee ajan varaamisesta maisemien katseluun? Pitääkö elämän olla yhtä henkeä salpaavaa kuin sadan metrin juoksu?
Nopeat autot, pikaruoka ja yliäänikoneet ovat tyypillisiä tälle ajalle, joka asettaa yhä suurempia vaatimuksia nopeudelle ja tehokkuudelle. Toki vain aniharva haluaisi palata hevosrattaiden aikaan. Ja useimmat ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että välistä on myös aiheellista pitää kiirettä. Kutsuessasi lääkärin tai poliisin apuun et suinkaan toivo, että he viivyttelisivät matkalla.
Onko tällainen valtava hoppu sittenkään välttämätöntä tai suositeltavaa? Joidenkuiden mielestä ei ole. Näin kirjoitti sanomalehti Los Angeles Times: ”Tänä kiireen aikakautena moni viilettää läpi elämänsä kärttyisenä, hätäisenä ja kiusattuna kaikkivaltiaan kellon määrätessä heidän tahtinsa.”
Nykyinen vauhtia korostava ajattelutapa on Toronto Star -lehteä lainaten osaltaan tehnyt stressistä ”epidemian, joka on riistäytymässä käsistä”. Stressi näyttää vaikuttavan myrkyn tavoin. Sen tilille pannaan pelottava määrä erilaisia vitsauksia aina hilseestä ja kynsien halkeilemisesta verenpainetautiin ja sydänkohtauksiin asti. Tiukka kellon mukaan eläminen koettelee myös ihmissuhteita.
Miksi aikaamme sitten kutsutaan ”kiireen aikakaudeksi”? Jos tunnet olevasi ahtaalla ja puristuksessa nyt, niin millaista mahtaa elämäsi olla muutaman vuoden kuluttua? Onko mitään keinoja, joilla voisit itse hallita paremmin omaa elämääsi – säilyttää tasapainosi kiireisen maailman keskellä?