Vuosi 1492 ei ollut vain erään löytöretken vuosi
MIKSI vuosi 1492 on niin tärkeä ajankohta historiassa? Yleensä se muistetaan siitä, että sinä vuonna Kristoffer Kolumbus lähti purjehtimaan Espanjasta löytääkseen lännessä olevan Uuden maailman. Kirjassaan The Conquest of Paradise Kirkpatrick Sale kuitenkin palauttaa tuon vuoden mieliin muista syistä. Hän kirjoittaa:
”2. elokuuta 1492, päivää ennen kuin Colón [Kolumbus] lähti purjehtimaan Palosista [sijaitsee Huelvan provinssissa Espanjassa], tuli lopullinen takaraja Espanjassa asuvan koko juutalaisväestön maasta karkottamiselle. Kuninkaallisen määräyksen mukaan – –, kaikki juutalaiset, iästä, yhteiskunnallisesta arvosta tai asemasta välittämättä, tuli muitta mutkitta ajaa ulos maasta. Suurimpien arvioiden mukaan 120000:sta 150000:teen ihmistä pakotettiin pakenemaan kodeistaan ja mailtaan, joita heidän sukunsa olivat asuttaneet sukupolvien, joissakin tapauksissa vuosisatojen ajan, ja he saivat ottaa mukaansa vain tärkeimmät henkilökohtaiset tavaransa – kultansa, hopeansa, korunsa ja rahansa he kuitenkin joutuivat jättämään taakseen [katoliselle] valtiolle ja sen asiamiehille.”
Salen kirja tuo esiin myös erään toisen unohduksiin jääneen tapahtuman:
”Elokuun 10. päivänä vuonna 1492 raivasi Rodrigo de Borja, kuuluisan Borgia-suvun espanjalainen jäsen – Ferdinand V Katolilaisen vallan ja varojen tuella – lahjomalla, uhkailemalla, riitelemällä ja kiristämällä tiensä Rooman kirkon tärkeimmäksi piispaksi eli Kristuksen sijaiseksi ja paaviksi, ja hän otti itselleen paavillisen nimen Aleksanteri VI. Tästä hyvin rikkaasta ja häpeämättömän suurellista elämää viettäneestä miehestä tuli pyhistä valoistaan huolimatta lukemattomien lasten isä Kastiliassa ja Roomassa, myös Cesaren ja Lucrezian isä – – ja jopa hänen omana aikanaan häntä pidettiin yleisesti parhaana vertauskuvana silloin vuosisataisen rappiotilansa pohjalla olevasta paaviudesta. Hänen paaviudelleen oli tunnusomaista – – rahakkaiden kirkollisten virkojen huutokauppaaminen hänen pyhän kuuriansa rikkaimmille ja turmeltuneimmille jäsenille ja hänen omat petolliset virkatoimensa, joihin kuuluivat lahjonta, vapaat suhteet, rakastajattarien kanssa yhdessä asuminen ja paavillisessa kirjastossa olevan pornografisen kirjallisuuden ääneen lukeminen.” – The Conquest of Paradise, s. 13, 16.