”Paras lahja”

VANHEMMILLE, jotka tekevät parhaansa kasvattaakseen lapsistaan säädyllisiä, lainkuuliaisia ja Jumalaa pelkääviä ihmisiä, tuottaa suurta iloa se, kun heidän lapsensa ilmaisevat arvostavansa heidän vaivannäköään. Näin on erityisesti laita näinä ”viimeisinä päivinä”, jolloin yksi näiden aikojen tuntomerkeistä on se, että ihmiset ovat yleisesti ”vanhemmilleen tottelemattomia”. – 2. Timoteukselle 3:1, 2.

15-vuotias Nancy-niminen oppikoululainen on kasvanut kodissa, jossa isä ja äiti ovat Jehovan todistajia. Eräänä päivänä hänen englanninopettajansa antoi oppilailleen tehtäväksi laatia aineen, jossa he saavat kertoa parhaasta lahjasta, minkä he ovat koskaan saaneet. Näin Nancy kirjoittaa aineessaan, jolle hän oli pannut otsikoksi ”Paras lahja”:

”On monenlaisia lahjoja ja lahjanantajia. Eräitä lahjoja ovat rakkaus, ystävät ja kyvyt. On myös lahjoja, joita kukaan ei halua, kuten viha ja köyhyys. On monenlaisia lahjanantajia. Niitä, jotka antavat itsekkäistä syistä, ja niitä, jotka antavat, koska he haluavat antaa. Paras lahja, minkä koskaan olen saanut, on se lahja, jonka isä antoi minulle: Jumalan tuntemisen lahja.

”Toisin kuin muut lahjat, jotka heitetään pois sen jälkeen kun ne ovat kuluneet loppuun, tämä lahja on sellainen, että se kestää ihmisiän. Se mitä olen saanut tietää, tulee innoittamaan minua läpi elämäni ja vaikuttamaan kaikkeen, mitä teen. Tutkittuani sitä, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, olen oppinut tuntemaan hänet persoonana, ystävänä, jota voin ihailla ja kunnioittaa.

”Aina siihen asti, kun isäni kuoli tänä vuonna, luotin häneen tarvitessani opastusta. Toisetkin tekivät niin. Usein kävi niin, että en nähnyt isääni hänen palattuaan töistä kotiin, sillä hän oli mennyt katsomaan sairaalassa olevia. Nyt ymmärrän, miten anteliaasti hän käytti aikaansa toisten hyväksi. Vaikka hän ei enää olekaan luonani antamassa minulle sellaista tukea ja opastusta, jota tarvitsen, voin luottaa siihen, että tulen läpi elämäni saamaan taivaalliselta Isältäni kaiken sen, mitä tarvitsen.

”Pidän tätä lahjaa hyvin suuressa arvossa, ja olen kiitollinen Jumalalle siitä, että hän oli antanut minulle näin hyvän ja luotettavan isän. Hänen esimerkillään tulee olemaan minuun pysyvä vaikutus. Toivottavasti kykenen ilmaisemaan arvostustani samalla kun vartun ja seuraamaan isäni minulle antamaa esimerkkiä.

”Jumalan tunteminen on ja tulee aina olemaan arvokkain lahjani, ja kiitän molempia vanhempiani siitä, että olen saanut heiltä tällaisen lahjan. Tulen aina muistamaan sen hienon esimerkin, jonka he ovat antaneet uskollisuudesta.”

Opettaja arvosti tätä ainetta, ja hän sanoi sen koskettaneen häntä syvästi. Hän luki sen koko luokalle. Hän antoi parhaat mahdolliset pisteet sisällöstä, oikeakielisyydestä ja välimerkkien käytöstä.

Äiti arvosti myös tyttärensä ainetta. Hän sanoi: ”Se ilahdutti minua suuresti. Kun aina ei tiedä tarkalleen, mitä lapset ajattelevat, niin sen avulla saatoin ymmärtää, että Nancy on edistymässä ja sopeutumassa olosuhteitten muuttumiseen niin hyvin kuin hän voi.”