Miksi niin paljon perättömiä maailmanlopun ennustuksia?

Maailmanloppu – miten lähellä?

ERÄS tarina kertoo pojasta, joka oli vahtimassa kyläläisten lampaita. Saadakseen aikaan vähän jännitystä hän eräänä päivänä huusi: ”Susi! Susi!” vaikkei sutta ollut. Kyläläiset riensivät nuijin varustautuneina ajamaan sutta pois, mutta ei ollut sutta. Pojasta se oli niin hauskaa, että myöhemmin hän huusi uudelleen samalla tavoin. Taas kyläläiset riensivät paikalle nuijat käsissään, mutta he saivat havaita, että se oli jälleen väärä hälytys. Sen jälkeen susi tuli, ja poika huusi kuten ennenkin: ”Susi! Susi!” mutta koska kyläläiset arvelivat pojan jälleen leikkivän heidän kanssaan, he jättivät varoituksen omaan arvoonsa. Heitä oli huijattu liian monta kertaa.

Samoin on käynyt niille, jotka julistavat maailmanloppua. Läpi vuosisatojen Jeesuksen päivistä lähtien on esitetty niin paljon maailmanlopun ennustuksia, jotka eivät ole toteutuneet, että monet eivät enää suhtaudu niihin vakavasti.

Gregorius I, joka oli paavina vuosina 590–604, sanoi erään Euroopan maan hallitsijalle lähettämässään kirjeessä: ”Tahdomme myös tehdä Teidän Majesteetillenne tiettäväksi asian, jonka olemme oppineet Pyhässä Raamatussa olevista Kaikkivaltiaan Jumalan sanoista, nimittäin sen, että tämän maailman loppu on jo lähellä ja että pyhien loputon valtakunta tekee tuloaan.”

Martti Luther, luterilaisen kirkon perustaja, ennusti 1500-luvulla, että loppu oli jo hyvin lähellä. Erään kirjoittajan mukaan hän oli esittänyt: ”Omasta puolestani olen vakuuttunut siitä, että tuomiopäivä ei voi enää olla kovin kaukana.”

Ensimmäisten baptistien joukossa oli uskonsuunta, josta kerrotaan: ”Anabaptistit uskoivat 1500-luvun alussa, että tuhatvuotinen valtakunta tulisi vuonna 1533.”

”Edwin Sandys (1519–88), Yorkin arkkipiispa ja Englannin primaatti – – sanoo – –: ’Olkaamme vakuuttuneita siitä, että Herran tulemus on lähellä.’”

William Millerin, jota yleensä pidetään adventismin perustajana, mainitaan sanoneen: ”Olen täysin vakuuttunut siitä, että Kristus tulee jolloinkin maaliskuun 21. päivän 1843 ja maaliskuun 21. päivän 1844 välisenä aikana juutalaisen ajanlaskun mukaan ja ottaa kaikki pyhät luokseen.”

Todistaako se, että nämä ennustukset ovat jääneet toteutumatta, niiden esittäjät vääriksi profeetoiksi, kun ajatellaan sitä, mitä sanotaan 5. Mooseksen kirjan 18:20–22:ssa? Tämä kohta kuuluu: ”’Profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon’. Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ’Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?’ niin huomaa: kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut.”

Jotkut esittävät dramaattisia maailmanlopun ennustuksia herättääkseen huomiota ja saadakseen itselleen kannattajia, kun taas toiset ovat vilpittömästi vakuuttuneita siitä, että se mitä he julistavat, on totta. He tuovat julki odotuksiaan, jotka perustuvat siihen, että he ovat omalla tavallaan tulkinneet joitakin raamatunjakeita tai joitakin konkreettisia, silminnähtäviä tapahtumia. He eivät väitä, että heidän ennustuksensa olisivat suoraan Jehovalta saatuja ilmoituksia ja että he tässä mielessä profetoisivat Jehovan nimessä. Jos siis tällaisissa tapauksissa käy niin, että heidän sanansa eivät toteudu, heitä ei pidä luokitella vääriksi profeetoiksi, joista 5. Mooseksen kirjan 18:20–22:ssa varoitetaan. He ovat inhimillisessä vajavaisuudessaan ymmärtäneet jotkin asiat väärin.a

Jotkut eivät ole antaneet aiempien ennustusten täyttymättä jäämisen pelästyttää itseään, vaan vuoden 2000 lähestyminen on innostanut heitä esittämään uusia ennustuksia maailmanlopusta. The Wall Street Journal -lehdessä oli 5. joulukuuta 1989 kirjoitus, joka oli otsikoitu: ”Tuhatvuotisvaltakunnan villitys: profeetat lisääntyvät nopeasti, loppu on lähellä.” Vuoden 2000 lähestyessä monet protestanttisen suunnan edustajat ovat ennustaneet, että 1990-luku tulee olemaan ”niin vaikeaa aikaa, ettei sellaista ole ennen nähty”. Tätä kirjoitusta tehtäessä tuorein tapaus on Etelä-Koreasta, missä ”Tulevien päivien kirkko” oli ennustanut, että Kristus tulee 28. lokakuuta 1992 puolenyön aikoihin ja tempaa uskovat taivaaseen. Useat muut tuomiopäivänuskoisten ryhmät ovat esittäneet samantapaisia ennustuksia.

Se, että perättömiä ennustuksia on ollut viljalti, on onneton asia. Ne ovat olleet kuin paimenpojan ”Susi! Susi!” -huutoja, jotka ihmiset pian jättävät omaan arvoonsa, ja kun sitten esitetään todenmukainen varoitus, niin siitäkään ei välitetä.

Mistä sitten johtuu, että ihmiset Jeesuksen sanojen mukaisesti ovat osoittaneet läpi vuosisatojen meidän päiviimme asti taipumusta väärien varoitusten esittämiseen (Matteus 24:23–26)? Sen jälkeen kun Jeesus oli kertonut seuraajilleen erilaisista tapahtumista ja ilmiöistä, jotka olisivat merkkinä hänen paluustaan, hän sanoi heille sen, mikä on luettavissa Matteuksen 24:36–42:sta: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva. – – Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.”

Heidän ei käsketty olla vain valveilla ja valmiina, vaan olemaan myös hartaassa odotuksessa. Roomalaiskirjeen 8:19:ssä sanotaan: ”Sillä luomakunnan harras odotus ikävöi Jumalan lasten ilmi tulemista.” Ihmisluonto on sellainen, että kun me kiihkeästi toivomme ja kaipaamme jotakin ja odotamme sitä hartaasti, me alamme tuntea voimakasta kiusausta ajatella, että toiveemme on jo täyttymäisillään, vaikka todisteita ei olekaan riittävästi. Saatamme innoissamme esittää perättömiä ilmoituksia.

Miten aito maailmanlopun merkki siis eroaa vääristä maailmanlopun merkeistä? Vastauksen saamme seuraavasta kirjoituksesta.

[Alaviitteet]