Lukijoiden kirjeitä
Viestintä. Kiitoksia suurenmoisesta kirjoitussarjasta ”Viestintä avioliitossa” (22.1.1994). Olen ollut naimisissa 26 vuotta. Muutama vuosi sitten avioliittoni joutui äärimmäisen lujille, ja olimme kriisin partaalla. Ongelmana oli keskinäisen viestintämme puute. Tutkin Vartiotorni-seuran julkaisuja ja yritin soveltaa lukemaani. Myös mieheni alkoi tutkia Raamattua. Mutta näistä kirjoituksista olen löytänyt lisäpiirteitä, joiden hyväksi voin työskennellä. Kirjoitukset ovat auttaneet minua kehittämään tarkkanäköisyyttä ja saaneet minut toteuttamaan ehdotuksia käytännössä.
Y. K., Japani
Nuoret kysyvät. Kirjoitus ”Miten joutilaana oleiluun tulisi suhtautua?” (22.6.1993) todella opasti minua oikeaan suuntaan. Asun alueella, jolla joutilaana oleilu on hyvin yleistä. Uskon, että tämä aineisto hyödyttää monia kaltaisiani nuoria.
T. S., Nigeria
Kirjoitus ”Miksi vanhempani ovat niin pahantuulisia?” (8.11.1993) kiinnosti minua erityisesti, koska isäni on vihainen minulle aina siitä, mitä veljeni tekee. Toisinaan menen työhön isän kanssa, ja nyt tajuan, kuinka kovaa painetta hän joutuu kestämään.
A. K., Yhdysvallat
Oikein paljon kiitoksia kirjoituksista ”Kehitynkö minä normaalisti?” ja ”Miksi kehityn niin nopeasti?” (22.9. ja 8.10.1993). Olen 11-vuotias, ja jotkut sanovat, että olen liian pieni ikäisekseni. Kirjoitukset olivat tosi mahtavia.
J. R. P., Saksa
Kunpa minulla olisi ollut tämä kirjoitus monta vuotta sitten, kun yksi pojistani tuli puberteetti-ikään ja venähti nykyiseen 206 senttimetrin pituuteensa. Lukemattomat kerrat ihmiset tokaisivat ensi sanoikseen: ”Ohhoh, oletpa sinä pitkä!” tai: ”Millainen sää siellä ylhäällä on?” sen sijaan, että he olisivat sanoneet: ”Terve! Mitä kuuluu?” On tarpeetonta mainitakaan, että sellainen sai vaikean iän tuntumaan vielä vaikeammalta. Meidän tulisi auttaa nuoria tuntemaan olonsa mukavaksi siinä ruumiissa, jonka he ovat perineet. Kirjoitustanne arvostettiin suuresti.
M. D., Yhdysvallat
Olen 11-vuotias, ja minusta on tehty ilkeää pilaa pituuteni takia. Kiitos, että olette auttaneet minua näkemään, etten ole yksin tässä asiassa ja että olen normaali. Kehityn vain muita nopeammin. Näistä kirjoituksista on todella ollut apua.
E. Q., Englanti
Uskollinen isä. Kiitoksia rohkaisevasta kirjoituksesta ”Isäni esimerkki uskollisuudesta” (22.12.1993). Oma isäni kuoli uskollisena melkein kaksi vuotta sitten. Hänen jalkansa olivat niin turvoksissa, ettei hän viimeisenä kuukautenaan pystynyt enää kävelemään. Viimeiseen päiväänsä asti hän kuitenkin saarnasi jokaiselle, joka tuli hänen vuoteensa viereen. Viimeisenä elinkuukautenaan hän käytti lähes 20 tuntia uskostaan kertomiseen toisille. Kirjoitus muistutti minua siitä, että ”samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassamme” (1. Pietarin kirje 5:9).
D. P., Yhdysvallat
Verensiirrot. Haluaisin kiittää kirjoituksesta ”Jehovan todistajat ja lääkärit yhteistyössä” (22.11.1993). Se osoitti, että Jehova on kiinnostunut niin meidän fyysisestä kuin hengellisestäkin hyvinvoinnistamme. Minulle annettiin pakolla verta synnytyksen jälkeen 13 vuotta sitten. Ymmärrän siis, miten tärkeää on, että meillä on kristittyjä miehiä, jotka on valmennettu tulemaan tarpeen tullen avuksemme. Toivon ja rukoilen, ettei kenenkään muun tarvitse kokea samaa kuin mitä minä olen joutunut kokemaan.
K. T., Yhdysvallat