Lukijoiden kirjeitä

Lentäminen turvallista? Olen kymmenvuotias ja asun Kaliforniassa. Kiitän teitä Herätkää!-lehdestä, joka käsitteli aihetta ”Onko lentäminen yhä turvallista?” (8.12.2002). Koulustamme on lähdössä 47 ihmistä San Diegosta Sacramentoon. Olen pelännyt, että matkalla voisi sattua onnettomuus tai kaappaus. Tämä kirjoitus kuitenkin rauhoitti minua, ja tiedot ajanmukaisista turvatoimista saivat minut tuntemaan oloni turvallisemmaksi. Yritän antaa tämän lehden kaikille niille luokkatovereilleni, joita lentäminen pelottaa tai hermostuttaa.

V. M., Yhdysvallat

Kuolemanlento. Toshiaki Niwan kokemus ”Kuolemanlennon sijasta rauhantyöhön” (8.12.2002) kosketti minua. Synnyin Filippiineillä muutama vuosi toisen maailmansodan jälkeen. Perheessämme muistellaan usein sotaa ja sitä, miten raakoja sotilaat olivat. Lapsena kyselin, miten sotilaat saattoivat olla sellaisia. Veli Niwan kokemus oli tässä suhteessa hyvin valaiseva. Kiitos, että julkaisette tämänkaltaisia artikkeleita. Elämänmuutos, josta siinä kerrotaan, on jälleen yksi todiste Jehovan mahtavasta voimasta.

A. C., Yhdysvallat

Kantasolut. Olen ollut Herätkää!-lehden lukija parikymmentä vuotta, ja tämän lehden kirjoitusten ansiosta olen saanut yleistietoa monista asioista. Kun ihmiset alkoivat puhua kloonauksesta ja kantasoluista, en ymmärtänyt, miten joitakin kudoksia voitaisiin kasvattaa ihmisruumiin ulkopuolella. Kirjoitussarjan ”Kantasolut – onko tiede mennyt liian pitkälle?” (22.11.2002) ansiosta tajuan, miten se on mahdollista ja miksi aihe on kiistanalainen.

F. M., Italia

Kun luin näitä kirjoituksia, säikähdin sitä, millä keinoin ihmiset yrittävät parantaa tuskallisia sairauksia. Suurkiitokset siitä, että olette nähneet vaivaa näiden kirjoitusten laatimiseksi ja niissä olevien tietojen välittämiseksi meille. Nyt odotan entistä hartaammin aikaa, jolloin Jumala parantaa kaikki sairautemme.

T. F., Filippiinit

Rakkaus toiminnassa. Kirjoitus ”Rakkaus toiminnassa – pitkäaikainen avustushanke” (22.11.2002) oli erittäin vaikuttava! Se mitä vapaaehtoiset saivat aikaan Houstonissa useiden kuukausien aikana, on voimakas todiste siitä, että tosi rakkaus on toiminnassa Jumalan kansan keskuudessa ja että Luojamme siunaa runsaasti palvelijoidensa ponnisteluja.

C. T., Saksa

En voinut pidättää kyyneleitä lukiessani tätä kirjoitusta. Kun Elbe tulvi, 44 ihmistä seurakunnastamme jouduttiin evakuoimaan. Eräs seurakuntamme perhe majoitti mieheni ja minut rakkaudellisesti luokseen, ja kaksi aikuista poikaamme pääsivät erään toisen perheen luo. Tuon onnettomuuden jälkeen seurakuntaamme kuuluvat ovat tulleet paljon läheisemmiksi toisilleen. Perheemme arvostaa valtavasti sitä avustustyötä, jota onnettomuuksissa tehdään ja jota tehtiin myös Houstonissa.

S. R., Saksa

Tuli. Luin kiinnostuneena kirjoituksen ”Tulen kahden kasvot” (22.9.2002). Olen kuitenkin toista mieltä siitä, mitä sanottiin sivun 25 kuvatekstissä: ”Pelästyneet saksanhirvet pysyvät etäällä Bitterrootin jokilaaksossa Montanassa etenevästä tulipalosta.” Minulla on suurennos kyseisestä kuvasta, eivätkä hirvet näytä olevan peloissaan. Laskuvarjopalomiehet näkevät usein peuroja ja hirviä paloalueiden reunamilla, missä ne nuolevat mineraaleja tai kieriskelevät tuhkassa. Jopa suuressa tulipalossa ne tietävät, mitä tehdä. Ne näyttävät suhtautuvan niihin aivan tyynesti.

B. D., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Kiitos havainnostanne. Kukaan ei tietenkään voi sanoa ehdottoman varmasti, mitä eläimet ylipäätään tuntevat tuollaisissa tilanteissa.