Luopumus
Määritelmä: Luopumus merkitsee Jumalan palvonnasta ja palveluksesta luopumista tai niiden hylkäämistä, itse asiassa kapinaa Jehova Jumalaa vastaan. Jotkut luopiot väittävät tuntevansa Jumalan ja palvelevansa häntä, mutta hylkäävät hänen Sanassaan esitettyjä opetuksia tai vaatimuksia. Toiset väittävät uskovansa Raamattuun, mutta hylkäävät Jehovan järjestön.
Tulisiko meidän odottaa, että kristillisen seurakunnan keskuudesta nousisi luopioita?
1. Tim. 4:1: ”Henkeytetty ilmaus sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin.”
2. Tess. 2:3: ”Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä se [Jehovan päivä] ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika.”
Joitakin luopioiden tuntomerkkejä:
He yrittävät tehdä toisista seuraajiaan ja aiheuttavat siten lahkolaisjakaumia
Apt. 20:30: ”Omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Piet. 2:1, 3: ”Teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti – –. He tulevat myös ahneudessaan kiskomaan teistä hyötyä väärennetyin sanoin.”
He saattavat väittää uskovansa Kristukseen, mutta suhtautuvat väheksyen siihen saarnaamis- ja opettamistyöhön, jonka hän antoi seuraajiensa tehtäväksi
Luuk. 6:46: ”Miksi te kutsutte minua: ’Herra! Herra!’, mutta ette tee mitä sanon?”
Matt. 28:19, 20: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.”
Matt. 24:14: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.”
He saattavat väittää palvelevansa Jumalaa, mutta hylkäävät hänen edustajansa, hänen näkyvän järjestönsä
Juud. 8, 11: ”Nämäkin, jotka antautuvat unien valtaan, saastuttavat – – lihan ja hylkäävät herrauden ja herjaavat kunniakkaita. Voi heitä, sillä he – – ovat tuhoutuneet Korahin kapinalliseen puheeseen!”
4. Moos. 16:1–3, 11, 19–21: ”Korah – – nousi – – sekä Israelin pojista kaksisataaviisikymmentä miestä, kansankokouksen johtomiehiä – –. He siis kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: ’Jo riittää teidän puoleltanne, sillä koko kansankokous on pyhä, he kaikki, ja Jehova on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Jehovan seurakunnan yläpuolelle?’ – – [Mooses sanoi:] ’Sinä ja koko kansankokouksesi, joka kokoontuu, olette Jehovaa vastaan. Mutta mikä Aaron on, niin että nurisette häntä vastaan?’ Kun Korah sai koko kansankokouksen kokoontumaan heitä vastaan kohtaamisteltan sisäänkäynnin luo, niin Jehovan kirkkaus näyttäytyi koko kansankokoukselle. Jehova puhui nyt Moosekselle ja Aaronille sanoen: ’Erottautukaa tämän kansankokouksen keskuudesta, jotta minä hetkessä hävittäisin sen perin pohjin.’”
He eivät ainoastaan hylkää tosi uskoa, vaan myös ’pieksevät’ sitten entisiä tovereitaan käyttäen julkista arvostelua ja muita menetelmiä heidän työnsä estämiseksi; sellaiset luopiot yrittävät repiä alas, eivät rakentaa
Matt. 24:45–51: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan heille heidän ruokansa oikeaan aikaan? – – Mutta jos tuo paha orja joskus sanoisi sydämessään: ’Isäntäni viipyy’ ja rupeaisi pieksemään orjatovereitaan ja söisi ja joisi piintyneiden juoppojen kanssa, niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja rankaisee häntä mitä ankarimmin ja määrää hänelle hänen osansa ulkokullattujen joukkoon.”
2. Tim. 2:16–18: ”Vältä tyhjiä puheita, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän sanansa leviää kuin kuolio. Näitä ovat Hymenaios ja Filetos, jotka ovat poikenneet totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he mullistavat muutamien uskon.”
Voisivatko uskolliset kristityt toivottaa luopiot tervetulleiksi seuraansa, joko henkilökohtaisesti tai lukemalla heidän kirjallisuuttaan?
2. Joh. 9, 10: ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. – – Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.”
Room. 16:17, 18: ”Minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita vastoin sitä opetusta, jonka te olette oppineet, ja karttamaan heitä. – – lipevin sanoin ja mairittelevin puhein he viettelevät vilpittömien sydämet.”
Koituisiko siitä mitään vakavaa vahinkoa, että tyydyttäisi uteliaisuutensa luopioitten ajatusten suhteen?
Sananl. 11:9: ”Suullaan saattaa luopio lähimmäisensä turmioon.”
Jes. 32:6: ”Mieletön itse puhuu pelkkää mielettömyyttä, ja hänen sydämensäkin menettelee vahingollisesti toimiakseen luopumuksessa ja puhuakseen Jehovaa vastaan mitä sattuu, antaakseen nälkäisen sielun kulkea tyhjänä, ja janoisenkin hän antaa kulkea vailla juomaa.” (Vrt. Jes. 65:13, 14.)
Kuinka vakavaa luopumus on?
2. Piet. 2:1: ”Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, ja tuottavat siten itselleen pikaisen tuhon.”
Job 13:16: ”Kukaan luopio ei tule hänen [Jumalan] eteensä.”
Hepr. 6:4–6: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he itse panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi.”