Tunnustaminen
Määritelmä: 1) Uskonsa tai 2) syntiensä julistaminen tai myöntäminen joko julkisesti tai yksityisesti.
Onko katolisen kirkon opettama sovitusmeno, johon sisältyy salarippi (syntien henkilökohtainen tunnustaminen papin korvaan), raamatullinen?
Miten pappia puhutellaan
Perinteinen kaava, jota yhä usein käytetään, kuuluu: ”Siunaa minua, Isä, sillä olen tehnyt syntiä. Siitä on [ajan pituus] kun olen viimeksi ollut ripillä.” (U.S. Catholic -aikakauslehti, lokakuu 1982, s. 6.)
Katolisessa katekismuksessa kaava on: ”Minä vaivainen syntinen ihminen tunnustan Jumalalle, kaikkivaltiaalle ja teille isäni, Jumalan sijassa olevalle, että sitten viime rippini olen tehnyt seuraavat synnit. Viime rippini oli ... sitten.” (Katolinen katekismus, Helsinki 1953, s. 146.)
Matt. 23:1, 9, KR-38: ”Jeesus [sanoi:] – – ’Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.’”
Synnit jotka voidaan antaa anteeksi
”Kirkko on aina opettanut, että jokainen synti, olkoon se kuinka vakava tahansa, voidaan antaa anteeksi.” (R. C. Broderick, The Catholic Encyclopedia [teksti: nihil obstat ja imprimatur], Nashville, Tennessee, USA, 1976, s. 554.)
Hepr. 10:26, KR-38: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä.”
Mark. 3:29, KR-38: ”Joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.”
Miten katumus tulee ilmaista
Rippi-isä määrää usein katujan lausumaan tietyn määrän ”Herran rukousta” ja ”Ave Mariaa”.
Matt. 6:7, KR-38: ”Kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko [ts. lausuko rukouksia merkityksettömästi toistaen] niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.”
Matt. 6:9–12, KR-38: ”Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa – – anna meille meidän velkamme anteeksi.” (Raamatussa ei missään kohdassa käsketä meitä rukoilemaan Mariaa tai hänen välityksellään. Ks. Fil. 4:6, myös pääaihetta ”Maria”, s. 239.)
Room. 12:9, KR-38: ”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.”
Eikö Jeesus valtuuttanut apostolinsa antamaan syntejä anteeksi?
Joh. 20:21–23, KR-38: ”’Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’ Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ’Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.’”
Miten apostolit ymmärsivät ja sovelsivat tämän? Raamatussa ei kerrota ainoastakaan tapauksesta, jossa apostoli olisi kuunnellut yksityistä synnintunnustusta ja sitten antanut synninpäästön. Mutta ne vaatimukset, joiden perusteella Jumala antaa anteeksi, esitetään Raamatussa. Apostolit saattoivat pyhän hengen johdolla ymmärtää, täyttivätkö ihmiset nuo vaatimukset, ja saattoivat sen perusteella julistaa, että Jumala joko oli tai ei ollut antanut heille anteeksi. Ks. esimerkkejä Apt. 5:1–11:stä, myös 1. Kor. 5:1–5:stä ja 2. Kor. 2:6–8:sta.
Ks. myös pääaihetta ”Apostolinen seuraanto”.
Oppineilla on erilaisia näkemyksiä salaripin alkuperästä
R. C. Broderick sanoo: ”Salarippi on ollut hyväksytty menetelmä 300-luvulta lähtien.” (The Catholic Encyclopedia, s. 58.)
New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Monet aikamme historioitsijat, niin katoliset kuin protestanttisetkin, katsovat normaalissa kurimenettelyssä käytettyjen yksityisten katumustöiden olevan peräisin Irlannin, Walesin ja Britannian kirkoista, joissa luostarin apotti ja hänen pappismunkkinsa yleensä määräsivät sakramentit, joihin katumustyöt kuuluivat. Näyttää siltä, että toistuva rippi ja uskontunnustus ovat tulleet maallikkojen käyttöön luostareissa harjoitetun synnintunnustuksen ja julkisen ja yksityisen hengellisen ohjauksen mallin perusteella. – – Kuitenkin vasta 1000-luvulla salaisista synneistä annettiin synninpäästö tunnustushetkellä ja ennen katumustöihin ryhtymistä.” (1967, XI osa, s. 75.)
Historioitsija A. H. Sayce kertoo: ”Palvontamenoja koskeva aineisto osoittaa, että Babyloniassa harrastettiin syntien sekä julkista että yksityistä tunnustamista. Syntien yksityinen tunnustaminen näyttää todella olleen vanhempi ja yleisempi menetelmä.” (The Religions of Ancient Egypt and Babylonia, Edinburgh 1902, s. 497.)
Millainen käsitys Jehovan todistajilla on tunnustamisesta?
Uskonsa tunnustaminen julkisen julistuksen välityksellä
Room. 10:9, 10: ”Jos sinä julkisesti julistat tämän ’omassa suussasi olevan sanan’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.”
Matt. 10:32, 33: ”Jokaiseen, joka tunnustaa yhteyden minuun [Jeesukseen Kristukseen] ihmisten edessä, siihen minäkin tunnustan yhteyden Isäni edessä, joka on taivaissa, mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.”
Kun ihminen tekee syntiä Jumalaa vastaan
Matt. 6:6–12: ”Kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi, ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa – –: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty – – ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme.’”
Ps. 32:5: ”Lopulta tunnustin sinulle [Jumala] syntini enkä peittänyt erhettäni. Minä sanoin: ’Minä tunnustan rikkomukseni Jehovalle.’ Ja sinä annoit anteeksi syntieni erheen.”
1. Joh. 2:1: ”Jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas.”
Kun ihminen tekee vääryyttä lähimmäiselleen tai kun hänelle on tehty vääryyttä
Matt. 5:23, 24: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa, ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.”
Matt. 18:15: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken.”
Luuk. 17:3: ”Jos veljesi tekee synnin, anna hänelle nuhde, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.”
Ef. 4:32: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.”
Kun joku syyllistyy vakavaan väärintekoon ja haluaa hengellistä apua
Jaak. 5:14–16: ”Onko joku keskuudessanne [hengellisesti] sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä. Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi [Jumalan toimesta]. Tunnustakaa sen tähden avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte.”
Sananl. 28:13: ”Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa.”
Entä jos syntiä tehneet eivät etsi apua?
Gal. 6:1: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.”
1. Tim. 5:20: ”Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä [ts. niiden jotka ovat tietoisia asiasta], jotta muutkin pelkäisivät.”
1. Kor. 5:11–13: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. – – ’Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.’”