Risti

Määritelmä: Useimmat kristikuntaan kuuluvat nimittävät välinettä, jolla Jeesus Kristus teloitettiin, ristiksi.

Miksi Jehovan todistajien julkaisut eivät kuvaa Jeesusta perinteisellä ristillä, vaan paalussa kädet pään yläpuolella?

Se kreikkalainen sana, joka on monissa nykyaikaisissa raamatunkäännöksissä käännetty ”ristiksi” (”kidutuspaalu”, UM), on stau·rosʹ. Klassisessa kreikassa tämä sana merkitsi ainoastaan pystysuoraa paalua tai pylvästä. Myöhemmin sitä alettiin käyttää myös sellaisesta teloituspaalusta, jossa on poikkipuu. The Imperial Bible-Dictionary tunnustaa tämän sanoessaan: ”Kreikankielinen ristiä vastaava sana [stau·rosʹ] tarkoitti oikeastaan paalua, pystysuoraa salkoa tai riukua, johon voidaan ripustaa mitä tahansa tai jota voidaan käyttää ympäröitäessä maapalsta paaluaidalla. – – Roomalaistenkin keskuudessa crux [= ’risti’ latinaksi] – – näyttää alun perin olleen pystysuora salko.” (Toim. P. Fairbairn, Lontoo 1874, I osa, s. 376.)

Pitikö se paikkansa Jumalan Pojan teloituksen yhteydessä? On merkille pantavaa, että Raamattu käyttää silloisesta välineestä myös sanaa ksyʹlon. Liddellin ja Scottin A Greek-English Lexicon määrittelee sen merkityksen: ”Katkaistu ja käyttövalmis puu, polttopuu, puutavara jne. – – puun kappale, tukki, hirsi, pylväs, – – ryhmysauva, nuija, – – paalu, johon rikolliset kiinnitettiin, – – elävästä puuaineksesta: puu.” Sen mukaan sanaa käytetään myös ”UT:ssa rististä” ja esimerkkeinä mainitaan Apostolien tekojen 5:30 ja 10:39. (Oxford, Englanti, 1968, s. 1191, 1192.) Noissa jakeissa KR-38, KR-1776, KJ, RS, JB ja Dy kääntävät kuitenkin sanan ksyʹlon ”puuksi”. (Vertaa tätä käännöstä Galatalaiskirjeen 3:13:een ja 5. Mooseksen kirjan 21:22, 23:een.)

J. D. Parsonsin kirja The Non-Christian Cross (Lontoo 1896, s. 23, 24) sanoo: ”Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta kappaleesta, jotka olisi naulattu yhteen ristin muotoon. – – Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ’ristiä’ kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ’ristin’ selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jolla Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.” (Ks. myös The Companion Bible, Thetford, Englanti, 1974, liite nro 162.)

Todisteet puhuvat siis sen puolesta, että Jeesus kuoli pystysuorassa paalussa eikä perinteisellä ristillä.

Mikä on kristikunnan ristin alkuperä?

”Melkein kaikkialta vanhasta maailmasta on löydetty monenlaisia esineitä, joissa on erimuotoisia ristejä ja jotka ovat peräisin kristillistä aikaa paljon varhaisemmalta ajalta. Intiasta, Syyriasta, Persiasta ja Egyptistä on saatu lukemattomia esimerkkejä tästä – –. Ristin käyttöä uskonnollisena vertauskuvana esikristillisinä aikoina ja ei-kristillisten kansojen keskuudessa voidaan todennäköisesti pitää lähes yleismaailmallisena, ja hyvin monessa tapauksessa se liittyi jonkinlaiseen luonnon palvontaan.” (Encyclopædia Britannica, 1946, 6. osa, s. 753.)

”[Kahdesta hirrestä tehdyn ristin] muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin tuossa maassa sekä sen naapurimaissa, mm. Egyptissä, Tammus-jumalan vertauskuvana (koska se oli hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun, muotoinen). 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Niinpä tau eli T, jonka poikkipuu oli tavallisesti laskettu alas, omaksuttiin Kristuksen ristin muodoksi.” (W. E. Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words, Lontoo 1962, I osa, s. 256.)

”On outoa mutta silti kiistaton tosiasia, että ristiä on käytetty pyhänä vertauskuvana kauan ennen Kristuksen syntymää ja sen jälkeen maissa, jotka eivät ole joutuneet kosketuksiin kirkon opetusten kanssa. – – Kreikkalaisten Bacchuksen, tyroslaisten Tammuksen, kaldealaisten Belin ja muinaisskandinaavien Odinin palvojille näiden kaikkien jumalien vertauskuva oli ristinmuotoinen merkki.” (G. S. Tyack, The Cross in Ritual, Architecture, and Art, Lontoo 1900, s. 1.)

”Egyptin papit ja ylipappina toimivat kuninkaat kantoivat kädessään – – ’crux ansataa’ [silmukkaristiä], joka vertauskuvasi heidän valtaansa auringonjumalan pappeina, ja sitä kutsuttiin ’elämän symboliksi’.” (Eversti J. Garnier, The Worship of the Dead, Lontoo 1904, s. 226.)

”Kaikkialta egyptiläisistä muistomerkeistä ja haudoista löydetään erimuotoisia ristejä, ja monet asiantuntijat pitävät niitä joko falloksen [miehen sukupuolielimen] tai sukupuoliyhdynnän vertauskuvana. – – Egyptiläisissä haudoissa crux ansata [risti jonka yläosassa on silmukka tai kahva] esiintyy rinnatusten falloksen kanssa.” (H. Cutner, A Short History of Sex-Worship, Lontoo 1940, s. 16, 17; ks. myös The Non-Christian Cross, s. 183.)

”Näitä ristejä [ks. kirja] käytettiin babylonialaisen auringonjumalan symboleina, ja niitä on ensin nähty Julius Caesarin (100–44 eKr.) rahassa ja sitten Caesarin perillisen (Augustuksen) v. 20 eKr. lyömässä rahassa. Konstantinuksen rahoissa useimmin esiintyvä symboli on [ks. kirja], mutta samaa symbolia käytetään kuitenkin ilman ympäröivää kehää ja niin, että siinä on neljä yhtä pitkää sakaraa, jotka ovat pysty- ja vaakasuorassa. Tätä symbolia kunnioitettiin erikoisesti ’auringonpyöränä’. On mainittava, että Konstantinus oli auringonjumalan palvoja eikä liittynyt ’kirkkoon’ ennen kuin noin 25 vuotta sen jälkeen, kun hän tarun mukaan oli nähnyt sellaisen ristin taivaalla.” (The Companion Bible, liite nro 162; ks. myös The Non-Christian Cross, s. 133–141.)

Onko ristin kunnioittaminen raamatullinen tapa?

1. Kor. 10:14: ”Rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (Epäjumala on kuva tai vertauskuva, jolle osoitetaan syvää antaumusta, kunnioitusta tai palvontaa.)

2. Moos. 20:4, 5, KR-38: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” (Huomaa, että Jumala kielsi kansaansa edes tekemästä kuvaa, jonka eteen ihmiset voisivat kumartua.)

New Catholic Encyclopedia esittää seuraavan kiinnostavan lausunnon: ”Kristuksen Golgatalla tapahtunutta lunastuskuolemaa ei esitetä ensimmäisten kristillisten vuosisatojen kuvataiteessa. Varhaiskristityt, joihin vaikutti Vanhassa testamentissa esitetty kaiverrettuja kuvia koskeva kielto, eivät halunneet kuvata edes Herran kärsimyksen välikappaletta.” (1967, IV osa, s. 486.)

History of the Christian Church sanoo ensimmäisen vuosisadan kristityistä: ”Krusifiksia ei käytetty eikä rististä tehty mitään kuvaa.” (J. F. Hurst, New York 1897, I osa, s. 366. Ks. myös Otavan iso tietosanakirja, 1964, 7. osa, palsta 544.)

Onko sillä tosiaan mitään merkitystä, jos ihminen käyttää ristiä, kunhan hän ei palvo sitä?

Mitä ajattelisit, jos yksi rakkaimmista ystävistäsi teloitettaisiin väärien syytösten perusteella? Tekisitkö jäljennöksen teloitusvälineestä? Haluaisitko säilyttää sen vai pikemminkin pysyä siitä erossa?

Muinaisessa Israelissa uskottomat juutalaiset itkivät väärän jumalan Tammuksen kuolemaa. Jehova sanoi sitä mitä he tekivät ’inhottavuudeksi’. (Hes. 8:13, 14.) Tammus oli historian mukaan babylonialainen jumala, ja ristiä käytettiin hänen vertauskuvanaan. Siitä lähtien kun Babylon sai alkunsa Nimrodin päivinä, se vastusti Jehovaa ja oli tosi palvonnan vihollinen (1. Moos. 10:8–10; Jer. 50:29). Pitämällä arvossa ristiä ihminen siis kunnioittaa sellaisen palvonnan symbolia, joka on tosi Jumalaa vastaan.

Kuten Hesekielin 8:17 mainitsee, luopiojuutalaiset myös ’ojensivat versoa Jehovan nenän eteen’. Hän piti sitä ’inhottavuutena’ ja ’loukkauksena’. Miksi? Jotkut kommentaattorit selittävät, että tämä ”verso” edusti miehen sukupuolielintä ja että sitä käytettiin falloksen palvonnassa. Miten Jehova siis epäilemättä suhtautuu ristiin, jota, kuten olemme nähneet, on muinoin käytetty falloksen palvonnassa vertauskuvana?