Usko

Määritelmä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1.) Tosi usko ei ole herkkäuskoisuutta, ts. valmiutta uskoa jotakin ilman järkeviä todisteita tai vain siksi, että toivoo asian olevan niin. Aito usko vaatii perustietoja, todisteiden tuntemista ja sen arvostamista sydämestään, mitä todisteet ilmaisevat. Vaikka on siis mahdotonta omata tosi uskoa ilman täsmällistä tietoa, Raamattu sanoo, että ihminen uskoo ”sydämellä” (Room. 10:10).

Miksi monilla ei ole uskoa?

Usko on Jumalan hengen hedelmä, ja Jumala antaa mielellään henkeään niille, jotka pyrkivät saamaan sitä (Gal. 5:22; Luuk. 11:13). Uskoa vailla olevat ihmiset eivät siis pyri saamaan tuota henkeä tai he haluavat sitä väärää tarkoitusta varten tai vastustavat sen toimintaa elämässään. Monet seikat vaikuttavat siihen:

Heillä ei ole Raamatun täsmällistä tuntemusta: Raamattu on Jumalan hengen tuote, Jumalan henkeyttämä (2. Tim. 3:16, 17; 2. Sam. 23:2). Jos ihminen ei tutki sitä, hän ei voi kehittää tosi uskoa. Vaikka kirkon jäsenillä voi olla Raamattu, niin jos heille on opetettu ihmisten ajatuksia Jumalan sanan asemesta, heiltä puuttuu tosi usko Jumalaan ja hänen tarkoituksiinsa. Ratkaistessaan elämänsä ongelmia he ovat taipuvaisia turvautumaan omiin ajatuksiinsa ja toisten ihmisten ajatuksiin. (Vrt. Matt. 15:3–9.)

Uskonto on aiheuttanut heille pettymyksen: Kristikunnan kirkkojen ulkokultaisuus on aiheuttanut monille pettymyksen. Kirkot väittävät opettavansa Jumalan sanaa, mutta ne eivät elä sopusoinnussa sen kanssa, mitä se sanoo. Toiset ovat kannattaneet jotakin ei-kristillistä uskontoa, mutta he ovat nähneet sen menettelyjen aikaansaamat huonot hedelmät tai havainneet, etteivät sen uskonnolliset käsitykset todellisuudessa auta heitä selviytymään elämän ongelmista. Koska sellaisilla ihmisillä ei ole tosi Jumalan täsmällistä tuntemusta, he vetäytyvät pois kaikesta uskontoon liittyvästä. (Vrt. Room. 3:3, 4; Matt. 7:21–23.)

He eivät ymmärrä, miksi Jumala sallii pahuutta: Useimmat ihmiset eivät ymmärrä, miksi Jumala sallii pahuutta, ja siksi he syyttävät häntä kaikesta siitä pahasta, mitä tapahtuu. He eivät ymmärrä, ettei ihmisen taipumus pahuuteen johdu Jumalan tahdosta vaan Aadamin synnistä (Room. 5:12). He saattavat olla tietämättömiä Saatana Panettelijan olemassaolosta ja siitä, että hän vaikuttaa maailman asioihin, ja siksi he syyttävät Jumalaa pahuudesta, joka on lähtöisin Saatanasta (1. Joh. 5:19; Ilm. 12:12). Jos he ovatkin jossain määrin tietoisia näistä asioista, he voivat pitää Jumalaa hitaana toimimaan, koska he eivät näe selvästi kaikkeudensuvereenisuutta koskevaa kiistakysymystä eivätkä ymmärrä, että Jumalan aina tähän aikaan saakka osoittama kärsivällisyys suo heille tilaisuuden pelastua, vaikka he eivät ole sitä ansainneet (Room. 2:4; 2. Piet. 3:9). He eivät myöskään täysin ymmärrä, että Jumala on määrännyt ajan, jolloin hän tuhoaa iäksi kaikki pahuuden harjoittajat (Ilm. 22:10–12; 11:18; Hab. 2:3).

Lihalliset halut ja näkemykset hallitsevat heidän elämäänsä: Yleensä ihmiset, joilta puuttuu tosi usko, ovat uppoutuneet muihin harrastuksiin. Jotkut voivat sanoa uskovansa Raamattuun, mutta he eivät ole ehkä koskaan perusteellisesti tutkineet sitä tai miettineet arvostaen lukemaansa, sen syitä ja sitä, miten se soveltuu jokapäiväiseen elämään (vrt. 1. Aik. 28:9). Joissakin tapauksissa he eivät ole vahvistaneet heillä jo ollutta uskoa, vaan ovat sen sijaan antaneet epävanhurskaisiin tavoitteisiin kohdistuvan halunsa vallita sydämensä taipumuksia, niin että he ovat vetäytyneet pois Jumalasta ja hänen teiltään (Hepr. 3:12).

Miten ihminen voi saada uskon?

Room. 10:17: ”Usko siis seuraa siitä, mikä on kuultu.” (Vrt. Apt. 17:11, 12; Joh. 4:39–42; 2. Aik. 9:5–8. Ihmisen täytyy ensin saada selville, mitä Raamattu sanoo, ja hänen vakaumuksensa vahvistuu, jos hän tutkii sitä huolellisesti vakuuttuakseen sen luotettavuudesta.)

Room. 10:10: ”Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi.” (Jumaliset asiat painuvat ihmisen kuvaannolliseen sydämeen, kun hän mietiskelee niitä arvostuksen kehittämiseksi niitä kohtaan.)

Usko vahvistuu, kun ihminen toimii Jumalan lupausten mukaan ja näkee sitten todisteet siitä, että Jumala siunaa hänen toimintaansa (ks. Ps. 106:9–12).

Kuvaus: Sinulla on ehkä ystävä, josta sanoisit: ”Luotan häneen. Olen varma siitä, että hän pitää sanansa; ja tiedän, että jos minulla on ongelma, hän auttaa minua.” Et todennäköisesti sanoisi niin kenestäkään, jonka olisit tavannut ensi kerran vasta eilen. Sinun olisi pitänyt olla tekemisissä hänen kanssaan pitkän aikaa, niin että hän olisi osoittanut luotettavuutensa yhä uudelleen. Samoin on uskon laita. Jotta ihminen voisi uskoa, hänen täytyy käyttää aikaa tullakseen tuntemaan Jehovan ja hänen menettelytapansa.

Usko siihen että on olemassa Jumala

Ks. pääaihetta ”Jumala”, s. 115–122.

Usko vanhurskaan uuden asiainjärjestelmän odotteeseen

Kun ihminen perehtyy hyvin siihen, miten Jehova on toiminut palvelijoittensa suhteen, hän alkaa ajatella samoin kuin Joosua, joka sanoi: ”Te tiedätte hyvin kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, ettei yksikään sana kaikista niistä hyvistä sanoista, jotka Jehova, teidän Jumalanne, on teille puhunut, ole pettänyt. Ne kaikki ovat käyneet teille toteen. Ei yksikään sana niistä ole pettänyt.” (Joos. 23:14.)

Kertomus Jeesuksen Kristuksen suorittamista ihmeistä vahvistaa uskoa Raamatun lupauksiin, jotka koskevat terveyden uudistumista, kuolleiden ylösnousemusta ja niin edelleen. Ne eivät ole taruja. Lue evankeliumien kertomukset ja pane merkille todisteet siitä, että niissä on kaikki historiallisen luotettavuuden tunnuspiirteet. Niissä mainitaan maantieteelliset paikat; niissä esitetään senaikaisten maallisten hallitsijoiden nimet; on säilynyt useampia kuin yhden silminnäkijän kertomus. Näiden todisteiden mietiskeleminen voi vahvistaa uskoasi Raamatun lupauksiin.

Mene Jehovan todistajien valtakunnansaleihin ja heidän suuriin konventteihinsa, niin voit itse nähdä todisteet siitä, että Raamatun neuvojen soveltaminen muuttaa ihmisten elämän, että se voi tehdä ihmisistä rehellisiä ja moraalisia, että se voi auttaa mihin tahansa rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvia ihmisiä elämään ja työskentelemään yhdessä aidon veljeyden hengessä.

Ovatko teot todella välttämättömiä, jos ihmisellä on uskoa?

Jaak. 2:17, 18, 21, 22, 26: ”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Kuitenkin joku sanoo: ’Sinulla on uskoa, ja minulla on tekoja. Näytä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä näytän uskoni sinulle teoillani.’ Eikö Abraham, meidän isämme, julistettu vanhurskaaksi teoista, kun hän oli uhrannut poikansa Iisakin alttarilla? Sinä näet, että hänen uskonsa vaikutti hänen tekojensa mukana ja hänen uskonsa täydellistyi hänen teoistaan. Tosiaan, niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.”

Kuvaus: Nuori mies voi seurustella nuoren naisen kanssa ja vakuuttaa rakastavansa häntä. Mutta ellei hän koskaan kosi häntä, osoittaako hän tosiaan rakkautensa olevan aitoa? Samoin teot ovat keino uskomme ja rakkautemme aitouden osoittamiseksi. Ellemme tottele Jumalaa, me emme todellisuudessa rakasta häntä tai usko siihen, että hänen tiensä ovat oikeat (1. Joh. 5:3, 4). Me emme kuitenkaan voi ansaita pelastusta, teemmepä mitä tekoja tahansa. Ikuinen elämä on lahja Jumalalta Jeesuksen Kristuksen välityksellä, ei palkka teoistamme. (Ef. 2:8, 9.)