73. luku
Lähimmäistään rakastava samarialainen
JEESUS on kenties lähellä Betanian kylää, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista. Eräs mies, joka tuntee hyvin Mooseksen lain, lähestyy häntä kysymys mielessään ja tiedustelee: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?”
Jeesus huomaa, ettei tämä lakimies kysy vain saadakseen tietoa, vaan pikemminkin siksi, että hän haluaa koetella Jeesusta. Lakimiehen tavoitteena voi olla saada Jeesus vastaamaan juutalaisten herkkätunteisuutta loukkaavalla tavalla. Niinpä Jeesus saa lakimiehen ilmaisemaan ajatuksensa, kun hän kysyy: ”Mitä Lakiin on kirjoitettu? Kuinka luet?”
Osoittaen harvinaislaatuista ymmärryskykyä lakimies lainaa vastaukseksi Jumalan lakeja 5. Mooseksen kirjan 6:5:n ja 3. Mooseksen kirjan 19:18:n kohdalta ja sanoo: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.”
”Oikein vastasit”, Jeesus sanoo. ”Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.”
Mutta lakimies ei ole tyytyväinen. Hänen mielestään Jeesuksen vastaus ei ole tarpeeksi yksityiskohtainen. Hän haluaa Jeesuksen vahvistavan, että hänen omat käsityksensä ovat oikeita ja että hän näin ollen kohtelee toisia vanhurskaasti. Sen vuoksi hän kysyy: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?”
Juutalaiset uskovat, että sana ”lähimmäinen” soveltuu ainoastaan toisiin juutalaisiin, kuten 3. Mooseksen kirjan 19:18:n tekstiyhteys näyttää osoittavan. Itse asiassa jopa apostoli Pietari sanoi myöhemmin: ”Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toisheimoisen miehen seuraan tai lähestyä häntä.” Niinpä lakimies ja ehkä Jeesuksen opetuslapsetkin uskovat olevansa vanhurskaita, jos he kohtelevat pelkästään toisia juutalaisia ystävällisesti, koska heidän mielestään ei-juutalaiset eivät ole todellisuudessa heidän lähimmäisiään.
Miten Jeesus voi oikaista kuulijoidensa näkemyksen loukkaamatta heitä? Hän esittää mahdollisesti tositapahtumaan perustuvan kertomuksen. ”Eräs [juutalainen] mies”, Jeesus selittää, ”oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.”
Jeesus jatkaa: ”Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta. Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta. Mutta eräs samarialainen, joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä.”
Monet Jerusalemin temppelissä palvelevat papit ja heidän leeviläiset avustajansa asuvat Jerikossa. Jerusalemista on laskeuduttava runsaan 20 kilometrin matka vaarallista tietä alas Jerikoon, ja korkeuseroa tuolla välillä on yli 900 metriä. Papin ja leeviläisen odottaisi auttavan ahdingossa olevaa toista juutalaista. Mutta he eivät auta. Sen sijaan samarialainen auttaa. Juutalaiset vihaavat samarialaisia niin paljon, että he loukkasivat äskettäin Jeesusta mitä karkeimmalla tavalla kutsuen häntä ”samarialaiseksi”.
Mitä samarialainen tekee auttaakseen juutalaista? ”Hän lähestyi häntä”, Jeesus sanoo, ”ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria [noin kahden päivän palkka], antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’”
Kerrottuaan tämän kertomuksen Jeesus kysyy lakimieheltä: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?”
Koska lakimies tuntee olonsa vaivautuneeksi ajatellessaan sitä, että hänen pitäisi antaa tunnustusta samarialaiselle, hän vastaa vain: ”Se joka toimi armollisesti häntä kohtaan.”
”Lähde matkaan ja tee itse samoin”, Jeesus toteaa lopuksi.
Jos Jeesus olisi sanonut lakimiehelle suoraan, että myös ei-juutalaiset olivat hänen lähimmäisiään, tuo mies ei olisi hyväksynyt sitä, ja lisäksi monet kuulijat olisivat luultavasti olleet lakimiehen puolella tässä Jeesuksen kanssa käydyssä keskustelussa. Mutta tämä tosielämään perustuva kertomus osoitti kiistattoman selvästi, että lähimmäisiimme kuuluu muitakin kuin omaa rotuamme ja kansallisuuttamme edustavia ihmisiä. Jeesus opettaa todella hämmästyttävällä tavalla! Luukas 10:25–37; Apostolien teot 10:28; Johannes 4:9; 8:48.
▪ Mitä lakimies kysyy Jeesukselta, ja mihin hän ilmeisesti pyrkii kysymyksillään?
▪ Keitä juutalaiset pitävät lähimmäisinään, ja mitä syytä on uskoa, että jopa opetuslapset ajattelevat näin?
▪ Miten Jeesus tuo esille oikean näkemyksen niin, ettei lakimies pysty kumoamaan sitä?