83. luku

Fariseuksen vieraana

JEESUS on yhä huomattavan fariseuksen kodissa ja on juuri parantanut vesipöhöä sairastaneen miehen. Havaitessaan toisten vieraiden valitsevan huomattavia paikkoja aterialla hän opettaa läksyn nöyryydestä.

”Kun joku on kutsunut sinut häihin”, Jeesus selittää sitten, ”älä asetu pitkällesi huomattavimmalle paikalle. Ehkä hän on voinut samalla kutsua jonkun sinua kunnianarvoisemman, ja hän, joka kutsui sinut ja hänet, tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle se paikka.’ Ja silloin sinä lähdet häpeissäsi ottamaan alhaisinta paikkaa.”

Niinpä Jeesus neuvoo: ”Kun sinut kutsutaan, mene ja asetu pitkällesi alhaisimpaan paikkaan, jotta kutsujasi tullessaan sanoisi sinulle: ’Ystävä, käy ylemmäksi.’ Silloin sinä saat kunniaa kaikkien vierastovereittesi edessä.” Lopuksi Jeesus sanoo: ”Sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyrrytetään, ja se, joka nöyrryttää itsensä, korotetaan.”

Seuraavaksi Jeesus puhuttelee fariseusta, joka kutsui hänet, ja kuvailee sitä, miten voi järjestää sellaiset päivälliset, joilla on todellista arvoa Jumalan silmissä. ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi äläkä veljiäsi äläkä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Ehkäpä hekin saattaisivat jolloinkin kutsua vuorostaan sinut, ja se koituisi sinulle takaisinmaksuksi. Kun laitat pidot, kutsu sen sijaan köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.”

Tällaisen aterian järjestäminen kovaosaisille tuo onnellisuutta sen järjestäjälle, koska kuten Jeesus selittää isännälleen: ”Sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” Jeesuksen kuvaus tästä ansiokkaasta ateriasta tuo erään toisen vieraan mieleen muunlaisen aterian. ”Onnellinen on se, joka syö leipää Jumalan valtakunnassa”, sanoo tämä vieras. Kaikki eivät kuitenkaan pidä asianmukaisesti arvossa tuota onnellista odotetta, kuten Jeesus seuraavaksi osoittaa kertomalla kuvauksen.

”Muuan mies laittoi suuret illalliset, ja hän kutsui monia. Ja hän lähetti orjansa – – sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ Mutta he alkoivat kaikki yhteisesti pyydellä vapautusta. Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Ostin pellon, ja minun on välttämättä mentävä katsomaan sitä; pyydän sinua: pidä minut estyneenä.’ Ja toinen sanoi: ’Ostin viisi nautavaljakkoa ja olen menossa tarkastamaan niitä; pyydän sinua: pidä minut estyneenä.’ Vielä yksi sanoi: ’Otin juuri vaimon, ja sen vuoksi en voi tulla.’”

Miten ontuvia tekosyitä! Pelto tai karja tarkastetaan tavallisesti ennen niiden ostamista, joten ei ole mikään pakko mennä katsomaan niitä jälkeenpäin. Avioliiton ei myöskään pitäisi estää jotakuta ottamasta vastaan tällaista tärkeää kutsua. Siksi kuultuaan nämä verukkeet isäntä vimmastuu ja käskee orjaansa:

”’Mene nopeasti kaupungin valtakaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot ja sokeat ja rammat.’ Aikanaan orja sanoi: ’Herra, on tehty mitä käskit, ja vielä on tilaa.’ Ja isäntä sanoi orjalle: ’Mene teille ja aidatuille alueille ja pakota ihmiset tulemaan sisään, jotta taloni täyttyisi. – – Yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsuttuja, ei tule maistamaan illallistani.’”

Mistä tilanteesta kuvaus kertoo? ”Isäntä”, joka järjestää aterian, edustaa Jehova Jumalaa; kutsun esittävä ”orja” on Jeesus Kristus ja ”suuret illalliset” tarkoittavat mahdollisuutta olla ehdolla taivasten Valtakuntaan.

Jeesuksen ajan juutalaiset uskonnolliset johtajat saivat ensimmäisinä, ennen kaikkia muita, kutsun asettua ehdolle Valtakuntaan. Mutta he eivät ottaneet vastaan tuota kutsua. Sen vuoksi alettiin, varsinkin vuoden 33 helluntaista lähtien, esittää toista kutsua juutalaisen kansan halveksituille ja alhaisille jäsenille. Mutta riittävän monet eivät osoittaneet vastakaikua, jotta Jumalan taivaallisen valtakunnan 144000 paikkaa olisi saatu täyteen. Niinpä vuonna 36, kolme ja puoli vuotta myöhemmin, kolmas ja viimeinen kutsu ulotettiin ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille, ja heidän kokoamisensa on jatkunut meidän aikaamme saakka. Luukas 14:1-24.

▪ Minkä läksyn nöyryydestä Jeesus opettaa?

▪ Miten isäntä voi järjestää aterian, jolla on arvoa Jumalan silmissä, ja miksi se tuo hänelle itselleen onnellisuutta?

▪ Miksi kutsuvieraiden tekosyyt ovat ontuvia?

▪ Mitä Jeesuksen kuvaus ”suurista illallisista” tarkoittaa?