Oikea ääntäminen

KAIKILLA kristityillä ei ole takanaan monien vuosien maallista koulutusta. Apostoleita Pietaria ja Johannestakin kuvailtiin ”koulunkäymättömiksi ja tavallisiksi ihmisiksi” (Apt. 4:13). On silti tärkeää, ettei taitamaton lausuminen vie huomiota pois Raamatun totuudesta, kun esitämme sitä toisille.

Harkittavia seikkoja. Ei ole olemassa mitään yksiä ääntämisohjeita, jotka soveltuisivat kaikkiin kieliin. Monia kieliä kirjoitetaan aakkosin. Latinalaisten aakkosten lisäksi käytössä ovat esimerkiksi arabialaiset, heprealaiset, kreikkalaiset ja kyrilliset aakkoset. Kiinaa sen sijaan kirjoitetaan kirjainmerkein, jotka voivat koostua useista osista. Merkit edustavat yleensä yhtä sanaa tai sanan osaa. Vaikka japani ja korea ovat saaneet vaikutteita kiinasta, niiden kirjainmerkit saattavat edustaa hyvin erilaisia äänteitä ja tarkoittaa eri asioita.

Aakkosin kirjoitettavissa kielissä oikeaan ääntämiseen sisältyy se, että ääntää oikein jokaisen kirjaimen tai kirjainyhdistelmän. Silloin kun ääntämisohjeet ovat yksinkertaiset, kuten espanjassa, kreikassa, suomessa ja zulussa, ongelmia ei juuri ole. Vierasperäisten sanojen ääntämiseen saattaa kuitenkin heijastua niiden alkukielen ääntämistapa, niin että jokin kirjain tai kirjainyhdistelmä voidaan ääntää eri tavoilla tai se jätetään tyystin ääntämättä. Poikkeukset täytyy ehkä opetella ulkoa. Kiinassa oikea lausuminen vaatii tuhansien merkkien muistamista. Joissakin kielissä sävelkorkeus vaikuttaa sanan merkitykseen. Jos tätä ei oteta huomioon, ajatukset saattavat vääristyä.

Suomen kielen ääntämys vastaa kirjoitettua tekstiä harvinaisen täsmällisesti. Keskeisimpinä poikkeuksina pääsäännöistä ovat seuraavat. Niin sanottu loppukahdennus eli jäännöslopuke aiheuttaa muutoksia sanojen sisällä ja lopussa, niin että joskus konsonantti ääntyy kahtena (esimerkiksi menepä [meneppä], tule tänne [tulettänne]). Kirjainparissa nk lausutaan n-kirjain äng-äänteenä, ja kirjainparissa ng lausutaan sekä n- että g-kirjain äng-äänteenä (esimerkiksi sanassa kuningas [ei: kuninkas]), ja n-kirjain muuttuu p-kirjaimen edellä m-äänteeksi (senpä [sempä]). Myös niin sanottujen diftongien ääntämiseen kannattaa kiinnittää huomiota, jottei esimerkiksi i-kirjain jää pois (keltainen [keltanen]) tai ie vaihdu ia:ksi (tieto [tiato]).

Niissä kielissä, joissa sanat muodostuvat tavuista, on tärkeää panna pääpaino oikeaan kohtaan. Monissa kielissä tätä koskeva käytäntö on varsin vakiintunut. Muun muassa suomessa nyrkkisääntö on, että pääpaino on aina sanan ensimmäisellä tavulla. Joissakin kielissä painotusta koskevat poikkeukset ilmaistaan aksenttimerkein. Toisissa taas käytäntö ei ole yhtenäinen ja poikkeukset on opeteltava ulkoa.

Joissakin kielissä käytetään runsaasti ääntämiseen vaikuttavia lisämerkkejä, niin sanottuja diakriittisia merkkejä, jotka näkyvät tiettyjen kirjainten ylä- tai alapuolella muun muassa seuraavasti: è, é, ü, ė, ô, ñ, ō, ŭ, š, ç. Jos saat tehtäväksi lukea ääneen tekstiä, jossa esiintyy tällaisia kirjaimia sisältäviä vierasperäisiä sanoja, niiden oikea ääntäminen on hyvä varmistaa esimerkiksi tietosanakirjoista.

Ääntämisen suhteen on syytä varoa joitakin salakuoppia. Liioitellun huolellinen lausuminen voi kuulostaa teennäiseltä, jopa hienostelevalta. Saman vaikutelman antaa jäännöslopukkeen lausumatta jättäminen. Se vain ohjaisi huomion puhujaan. Toisaalta on hyvä karttaa toista äärimmäisyyttä eli olla sortumatta huolimattomaan puhe- ja lausumistapaan. Joitakin näistä asioista on jo käsitelty tutkielmassa ”Puhe selvää”.

Joidenkin useissa maissa puhuttavien kielten oikea ääntämistapa vaihtelee maasta toiseen, joskus myös maan eri osasta toiseen. Suomessa murteet vaikuttavat jossain määrin siihen, miten eri puolilla maata on tapana puhua. Jehovan todistajina haluamme, että puheemme antaa arvokkuutta sanomalle, jota saarnaamme, ja että alueemme asukkaat ymmärtävät sitä helposti.

Jokapäiväisessä puheessa käytämme tavallisesti tuttuja sanoja ja ääntäminen tuottaa harvoin ongelmia, mutta kun luemme ääneen, eteen saattaa tulla oudompia sanoja. Ja Jehovan todistajat lukevat ääneen melkoisen paljon. Luemme Raamattua ihmisille, joille todistamme. Veljiä pyydetään lukemaan kappaleita Vartiotornin tutkistelussa ja seurakunnan kirjantutkistelussa. On tärkeää, että lukeminen on täsmällistä ja ettei huomiota suunnata pois sanomasta ääntämällä sanoja väärin.

Tuottaako joidenkin Raamatussa esiintyvien nimien lausuminen sinulle vaikeuksia? Perussääntönä on, että nämä nimet lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan. Siten esimerkiksi sanojen Abraham, farao ja Israel ensimmäinen vokaali lausutaan lyhyenä (ei: Aabraham, faarao, Iisrael). Toisinaan niissä – samoin kuin muissakin vierassanoissa – esiintyy myös esimerkiksi kirjaimia b, d, f ja g, joiden ääntäminen ei aina luonnistu suomalaiselta vaivattomasti. Niihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta puhe olisi huoliteltua.

Keinoja parantaa ääntämistä. Monet, joilla on vaikeuksia ääntämisessä, eivät tiedosta sitä itse. Jos koulunvalvoja mainitsee lausumisestasi jotain, johon on syytä kiinnittää huomiota, arvosta hänen huomaavaisuuttaan. Entä miten lausumista voisi parantaa, jos se ei kaikilta osin ole kunnossa?

Jos saat tehtäväksi lukea ääneen ja huomaat aineistossa esimerkiksi vierassanoja, joiden ääntämisestä olet epävarma, yritä etsiä ne sanakirjoista tai muista hakuteoksista. Ääntämisohjeissa olevat merkit selitetään yleensä hakuteoksen alkulehdillä. Heprean ja kreikan ääntämisohjeista on lyhyt tiivistelmä kirjan Puhu perustellen käyttämällä Raamattua sivulla 6. Raamatun nimien ääntämistä on käsitelty myös vuoden 1996 maaliskuun Valtakunnan Palveluksemme -lehtisen sivulla 1. Lausu oudot sanat ääneen useita kertoja, kunnes ne sujuvat takeltelematta.

Toinen tapa parantaa lausumistaan on lukea jollekulle toiselle, joka ääntää sanat hyvin, ja pyytää häntä korjaamaan mahdolliset virheet.

Kolmas tapa on kuunnella tarkasti hyviä puhujia. Hyödynnä myös Uuden maailman käännöksen sekä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien äänikasetteja. Pane merkille sanat, jotka lukija lausuu eri tavoin kuin olisit itse lausunut. Kirjoita ne muistiin ja harjoittele niitä. Aikanaan pääset eroon ääntämisvirheistä, ja puheesi taso nousee entisestään.