LAULU 125
”Onnellisia ovat armolliset”
Painettu versio
1. On taivaallinen Isämme
niin hellän hyväntahtoinen.
Hän ihmiskuntaa rakastaa,
ja kaikki saavat lahjojaan.
Jos päivänpaiste lämmittää
tai tuulen henkäys virkistää,
saa niistä kiittää Jehovaa.
Hän armoaan näin osoittaa.
2. Kun harha-askel surettaa
ja virheet vaatii verojaan,
voi luottaa Isän hyvyyteen
ja päänsä painaa rukoukseen:
”Oi anna synnit anteeksi,
oon armollinen itsekin.”
Tuo pyyntö Isää miellyttää.
Hän taakan meiltä keventää.
3. Kun näemme puutteenalaisen
tai murheellisen ihmisen,
saa myötätunto auttamaan
ja sääliväinen olemaan.
Ei huomaavaiset tekomme
jää piiloon Jumalaltamme.
Hän armollisen palkitsee
ja onnen antaa sydämeen.
(Ks. myös Matt. 6:2–4, 12–14.)