Joulukuu
Lauantai, 1. joulukuuta
Asennoitukaa häntä vastaan vahvoina uskossa, koska tiedätte, että samoja kärsimyksiä aiheutetaan koko veljesseurallenne maailmassa. (1. Piet. 5:9)
Apostoli Pietari kirjoitti nämä sanat kannustaakseen kristittyjä kestämään Saatanan aiheuttamia vaikeuksia. Niiden kokemukset, ”jotka ovat kestäneet”, opettavat meille, miten pysyä vakaina. Lisäksi ne tekevät meidät vakuuttuneiksi siitä, että uskollisuutemme palkitaan. (Jaak. 5:11.) Kenties kohtaat ankaraa vastustusta tai jopa vainoa puhtaan palvonnan vihollisten taholta. Tai ehkä olet seurakunnan vanhin tai kierrosvalvoja, jota painaa velvollisuuksien raskas taakka. Mietiskele Paavalin esimerkkiä. Hän koki julmaa vainoa, ja hänen päälleen ”vyöryi päivästä päivään huoli kaikista seurakunnista”. (2. Kor. 11:23–29.) Silti hän kieltäytyi luovuttamasta, ja hänen esimerkkinsä vahvisti toisia (2. Kor. 1:6). Muista, että sinunkin kestävyytesi todennäköisesti rohkaisee toisia kestämään. w16.04 2:11, 14
Sunnuntai, 2. joulukuuta
Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä ja opettakaa heitä. (Matt. 28:19, 20)
Ovatpa ihmiset samaa mieltä kanssamme tai vastustavat meitä, harva kiistää, että ryhmänä Jehovan todistajat tunnetaan hyvin saarnaamistoiminnastaan. Olet saattanut tavata sananpalveluksessa joitakuita, jotka ovat eri mieltä uskonkäsityksistämme mutta kunnioittavat työtämme. Kuten muistamme, Jeesus ennusti, että Valtakunnan hyvä uutinen tultaisiin saarnaamaan koko asutussa maassa (Matt. 24:14). Monet uskonnolliset ryhmät uskovat saarnaavansa evankeliumia eli hyvää uutista. Niissä saarnaaminen rajoittuu kuitenkin usein omakohtaisten todistusten esittämiseen, jumalanpalveluksiin ja televisio- tai internetlähetyksiin. Jotkut taas viittaavat siihen, että he tekevät hyväntekeväisyystyötä tai auttavat ihmisiä lääketieteen ja koulutuksen saralla. Mutta miten nämä pyrkimykset sopivat yhteen sen kanssa, mitä Jeesus käski opetuslastensa tehdä? w16.05 2:1–2
Maanantai, 3. joulukuuta
Vetoan keisariin! (Apt. 25:11)
Vuodesta 1914 lähtien ihmishallituksista on tullut Jumalan valtakunnan vihollisia. Tuo Valtakunta panee pian toimeen tuomion kansakunnille tuhoamalla ne. (Ps. 2:2, 7–9.) Jumala sallii maailman poliittisen rakennelman säilyä, koska se tarjoaa vakautta, joka puolestaan auttaa meitä saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista (Room. 13:3, 4). Jumala jopa neuvoo meitä rukoilemaan vallanpitäjien puolesta, erityisesti silloin, kun heidän päätöksensä saattaisivat vaikuttaa palvontaamme (1. Tim. 2:1, 2). Vetoamme apostoli Paavalin tavoin viranomaisiin saadaksemme oikeudenmukaista kohtelua. Vaikka Raamatussa opetetaan, että Jumalan vastustajalla Saatanalla on valta vaikuttaa poliittisiin järjestelmiin, siinä ei sanota, että hän suoranaisesti kontrolloisi jokaista johtajaa tai viranomaista (Luuk. 4:5, 6). Meidän ei siksi pitäisi antaa ymmärtää, että joku tietty viranomainen olisi Saatanan talutusnuorassa. Kun olemme tekemisissä ”hallitusten ja valtojen” kanssa, ”emme puhu vahingoittavasti kenestäkään” (Tit. 3:1, 2). w16.04 4:5–6
Tiistai, 4. joulukuuta
Tajutkaa kaiken aikaa, mikä Jehovan tahto on. (Ef. 5:17)
Mistä sitten tiedämme, millaisen toimintatavan Jehova hyväksyy, jos hänen Sanassaan ei ole asiasta nimenomaista käskyä? Miten voimme saada selville, mikä on Jehovan tahto, kun Raamatussa ei ole johonkin tilanteeseen suoraa lakia? Meidän täytyy rukoilla häntä ja ottaa vastaan ohjaus, jota hän antaa pyhän hengen välityksellä. Ajatellaanpa, miten Jeesus tajusi, mitä hänen Isänsä halusi hänen tekevän. Raamattu kertoo kahdesta tilanteesta, joissa Jeesus ensin rukoili ja sitten järjesti ihmeen välityksellä ruokaa suurille ihmisjoukoille (Matt. 14:17–20; 15:34–37). Hän kuitenkin kieltäytyi muuttamasta kiviä leiviksi, kun hän oli nälkäinen ja Saatana kiusasi häntä erämaassa (Matt. 4:2–4). Koska Jeesus tunsi hyvin Isänsä ajattelutavan, hän tiesi, ettei hänen pitäisi muuttaa kiviä leiviksi. Jeesus tosiaan ymmärsi, ettei Jumala halunnut hänen käyttävän yliluonnollista voimaa omaksi hyödykseen. Kieltäytymällä tekemästä niin hän osoitti luottavansa siihen, että Jehova opastaisi häntä ja huolehtisi hänen ravitsemisestaan. w16.05 3:7–8
Keskiviikko, 5. joulukuuta
Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen. (2. Tim. 3:16)
Jotkin Jumalan sanan osat tarkoitettiin alun alkaen jollekin tietylle yksilölle tai ryhmälle. Siksi meidän on hyvä ennen sen lukemista rukoilla vastaanottavaista mieltä sekä viisautta, jotta ymmärtäisimme, mitä Jehova haluaa meille opettaa (Esra 7:10; Jaak. 1:5). Lukiessasi Raamattua pysähdy aika ajoin miettimään esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mitä nämä jakeet kertovat minulle Jehovasta? Miten voin soveltaa näitä tietoja omaan elämääni? Miten voin niiden avulla auttaa toisia? Kun pohdimme tällaisia kysymyksiä, saamme varmasti enemmän irti Raamatun lukemisesta. Ajatellaan vaikkapa kristittyjen vanhinten raamatullisia pätevyysvaatimuksia (1. Tim. 3:2–7). Koska useimmat meistä eivät palvele vanhimpina, saattaisimme aluksi olla sitä mieltä, että tämä raamatunkohta ei juurikaan sovellu elämäämme. Tämä pätevyysvaatimusten luettelo voi kuitenkin hyödyttää meitä monin tavoin. w16.05 5:7–8
Torstai, 6. joulukuuta
Katso! Niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin olette te minun kädessäni, oi Israelin huone. (Jer. 18:6)
Kun juutalaiset pakkosiirtolaiset saapuivat muinaiseen Babyloniin, he näkivät kaupungin olevan täynnä epäjumalia ja huomasivat sen asukkaiden olevan pahojen henkien orjuudessa. Uskolliset juutalaiset, kuten Daniel ja hänen kolme toveriaan, eivät kuitenkaan antaneet babylonialaisten muovata heitä. (Dan. 1:6, 8, 12; 3:16–18.) He olivat päättäneet omistaa yksinomaisen antaumuksensa Jehovalle, Savenvalajalleen. He onnistuivatkin siinä. Vaikka Daniel asui Babylonissa lähes koko elämänsä, Jumalan enkeli sanoi, että hän oli ”hyvin arvostettu mies” (Dan. 10:11, 19). Raamatun aikoina savenvalaja saattoi painaa saven muottiin, niin että se sai hänen toivomansa muodon. Nykyään Jehovan aidot palvojat tunnustavat hänet Kaikkeuden Suvereeniksi, jolla on valta muovailla kansoja. (Jer. 18:6.) Jumalalla on myös valta muovailla meitä jokaista henkilökohtaisesti. Hän ottaa kuitenkin huomioon sen, että meillä on vapaa tahto, ja haluaa meidän alistuvan hänen muovailtavikseen vapaaehtoisesti. w16.06 2:1–2
Perjantai, 7. joulukuuta
Olkoon elämäntapanne vailla rahanrakkautta. (Hepr. 13:5)
Saatana uskottelee maailmansa kaupallisen järjestelmän avulla, että meidän täytyy hankkia aineellista enemmän kuin tarvitsemme, jotta elämämme olisi nautittavaa. Hän vetoaa taitavasti ”silmien haluun” (1. Joh. 2:15–17; 1. Moos. 3:6; Sananl. 27:20). Maailma tarjoaa kaikenlaista aineellista – käyttökelpoisesta aina täysin hyödyttömään saakka. Oletko joskus ostanut jotakin, mikä näytti houkuttelevalta mainoksessa tai näyteikkunassa? Tajusitko myöhemmin, että olisit pärjännyt hyvin ilman sitä? Tarpeettomat tavarat vain mutkistavat elämäämme ja kuormittavat meitä. Ne voivat häiritä hengellistä rutiiniamme, johon kuuluvat Raamatun tutkiminen, kokouksissa käyminen ja niihin valmistautuminen sekä säännöllinen osallistuminen kenttäpalvelukseen. Muista, että apostoli Johannes varoitti: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu.” w16.07 1:3–4
Lauantai, 8. joulukuuta
Vaikka – – on monia ”jumalia” – –, niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala. (1. Kor. 8:5, 6)
Ensimmäisellä vuosisadalla kristillinen seurakunta koostui juutalaisista, kreikkalaisista, roomalaisista ja muihin kansoihin kuuluvista. Heillä oli erilaiset uskonnolliset taustat, tottumukset ja mieltymykset. Siksi joidenkuiden oli vaikea hyväksyä uutta tapaa palvoa Jumalaa tai luopua kokonaan vanhoista tottumuksistaan. Niinpä apostoli Paavali katsoi tarpeelliseksi muistuttaa heitä siitä, että kristityillä on vain yksi Jumala, Jehova. Entä millainen tilanne vallitsee kristillisessä seurakunnassa nykyään? Profeetta Jesaja ennusti, että ”päivien lopulla” ihmisiä kaikista kansakunnista virtaisi Jehovan tosi palvonnan korotettuun paikkaan. He sanoisivat: ”[Jehova] opettaa meille teitään, ja me tahdomme vaeltaa hänen polkujaan.” (Jes. 2:2, 3.) Olemme hyvin iloisia siitä, että näemme tämän profetian täyttyvän silmiemme edessä! Monissa seurakunnissa on veljiä ja sisaria useista eri roduista, kulttuureista ja kielistä, ja he kaikki ylistävät yhdessä Jehovaa. w16.06 3:15–16
Sunnuntai, 9. joulukuuta
Hän herätti meidät yhdessä ja asetti meidät istumaan yhdessä taivaallisiin Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. (Ef. 2:6)
On vaikea edes kuvitella niitä siunauksia, jotka Jehova antaa voidelluille kristityille heidän hallitessaan Kristuksen kanssa taivaassa (Luuk. 22:28–30; Fil. 3:20, 21; 1. Joh. 3:2). Heistä muodostuu ”Uusi Jerusalem”, Kristuksen morsian (Ilm. 3:12; 17:14; 21:2, 9, 10). He osallistuvat Jeesuksen kanssa kansakuntien parantamiseen auttamalla tottelevaisia ihmisiä vapautumaan synnin ja kuoleman taakasta ja saavuttamaan täydellisyyden (Ilm. 22:1, 2, 17). Suurimpia Jehovan hyvyydestä kertovia todisteita tulee olemaan ihmisten herättäminen eloon haudoistaan (Job 14:13–15; Joh. 5:28, 29). Muinaisaikojen uskolliset miehet ja naiset, jotka kuolivat ennen Kristuksen uhrikuolemaa, samoin kuin ne ”muihin lampaisiin” kuuluvat, jotka kuolevat uskollisina viimeisten päivien kuluessa, herätetään eloon jatkamaan Jehovan palvelemista (Joh. 10:16). w16.07 4:13–15
Maanantai, 10. joulukuuta
Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte! (Mark. 14:41)
Se että ”pysymme – – hereillä” hengellisesti, vaatii muutakin kuin hyviä aikomuksia. Muutamaa päivää ennen Getsemanen puutarhan tapahtumia Jeesus oli kehottanut samoja opetuslapsia rukoilemaan Jehovaa (Luuk. 21:36). Pysyäksemme hengellisesti hereillä meidänkin täytyy ”olla valppaat rukousten suhteen” (1. Piet. 4:7). Jeesus sanoi, että loppu tulee ”hetkenä, jota emme sellaiseksi luule”. Siksi nyt ei ole aika torkahdella hengellisesti eikä tavoitella Saatanan ja hänen maailmansa tarjoamia unelmia ja harhakuvia tai antautua lihan haluille. (Matt. 24:44.) Raamatun sivuilla Jumala ja Kristus kertovat meille, mitä he tekevät hyväksemme lähitulevaisuudessa ja miten voimme pysyä valveilla. Meidän tulee rakentaa hengellisyyttämme, pyrkiä pääsemään lähemmäksi Jehovaa ja pitää hänen valtakuntansa tärkeimmällä sijalla elämässämme. Meidän täytyy pysyä valppaina ajan ja tapahtumien suhteen ollaksemme valmiita siihen, mitä on tulossa (Ilm. 22:20). Kyse on elämästämme! w16.07 2:15–17
Tiistai, 11. joulukuuta
Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi. (Kol. 3:13)
Vakaaseen avioliittoon tarvitaan kaksi ihmistä, jotka suhtautuvat toistensa puutteisiin ymmärtäväisesti. He ”kestävät jatkuvasti toisiaan ja antavat jatkuvasti toisilleen auliisti anteeksi”. Kumpikin aviopuoliso tekee virheitä. Aina kun näin tapahtuu, tarjoutuu mahdollisuus oppia näistä virheistä, olla anteeksiantavainen ja avata rakkaudelle tilaisuus toimia ”täydellisenä yhdyssiteenä”. (Kol. 3:14.) ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. – – Se ei pidä kirjaa pahasta.” (1. Kor. 13:4, 5.) Väärinymmärrykset pitäisi selvittää niin pian kuin mahdollista. Kristityn avioparin tulisi siksi yrittää ratkaista kaikki keskinäiset kiistansa ennen päivän päättymistä. (Ef. 4:26, 27.) Vaatii nöyryyttä ja rohkeutta sanoa vilpittömästi: ”Olen pahoillani, että loukkasin sinua.” Nämä sanat kuitenkin helpottavat suuresti ongelmien ratkaisua ja lähentävät aviopuolisoita toisiinsa. w16.08 2:6
Keskiviikko, 12. joulukuuta
Hyvää opetusta minä olen antava teille. (Sananl. 4:2)
Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen oli Jeesuksen päätehtävä. Hän kuitenkin käytti aikaa myös toisten valmentamiseen paimeniksi ja opettajiksi (Matt. 10:5–7). Vaikka Filippos oli kiireinen evankelista, hän epäilemättä auttoi neljää tytärtään tulemaan taitaviksi Raamatun totuuden opetustyössä (Apt. 21:8, 9). Kuinka tärkeää tällainen valmennus on nykyään? Niiden määrä, jotka omaksuvat hyvän uutisen, kasvaa maailmanlaajuisesti koko ajan. Uusien täytyy ymmärtää ennen kastettaan, miten tärkeää on tutkia Raamattua henkilökohtaisesti. Heitä täytyy myös valmentaa saarnaamaan hyvää uutista toisille ja opettamaan heille totuus. Seurakuntiemme yhteydessä olevat veljet tarvitsevat rohkaisua voidakseen aikanaan pätevöityä avustaviksi palvelijoiksi tai vanhimmiksi. ”Hyvän opetuksen” avulla kypsät kristityt voivat auttaa uusia edistymään hengellisesti. w16.08 4:1–2
Torstai, 13. joulukuuta
Vahvistakaa heikot kädet ja lujittakaa horjuvat polvet. (Jes. 35:3)
Palveleminen olka olkaa vasten veljiemme ja sisartemme kanssa edistää ykseyttä. Se myös rakentaa kestäviä ystävyyssuhteita ja kasvattaa meidän kaikkien luottamusta tulevia Jumalan valtakunnan siunauksia kohtaan. Kun vahvistamme toisten käsiä, autamme heitä jatkamaan kamppailua lannistavissa olosuhteissa ja säilyttämään myönteisen ja toiveikkaan näkemyksen tulevaisuudesta (Jes. 35:4). Lisäksi toisten tukeminen tällä tavoin auttaa meitä keskittämään edelleen huomiomme hengellisiin asioihin ja tuntemaan, miten todellisia Jumalan lupaukset ovat. Se siis vahvistaa myös omia käsiämme. Sen, miten Jehova on eri tilanteissa tukenut ja suojellut uskollisia palvelijoitaan menneisyydessä, tulisi rakentaa uskoamme ja luottamustamme häneen nykyään. Niinpä kun kohtaat paineita ja ongelmia, ”älkööt kätesi vaipuko alas”! (Sef. 3:16.) Turvaudu sen sijaan Jehovaan rukouksessa ja anna hänen voimakkaan kätensä vahvistaa sinua ja johtaa sinut kohti Valtakunnan siunauksia (Ps. 73:23, 24). w16.09 1:16–18
Perjantai, 14. joulukuuta
Joka asialle ja joka teolle on – – aikansa. (Saarn. 3:17)
Kun Jumalan palvelijat ratkaisevat, mitä pukevat päälleen, he ottavat huomioon päivän tekstin sanat. Ymmärrettävästikin erilaiset ilmastot, vuodenaikojen vaihtelu, elinolot ja ympäristö vaikuttavat siihen, millaisia vaatteita käytämme. Jehovan normit eivät kuitenkaan heilahtele sään mukaan (Mal. 3:6). Lämpimässä ilmastossa voi olla erityisen vaikea pitää pukeutumistyyli säädyllisenä ja hyvää arvostelukykyä osoittavana. Veljemme ja sisaremme arvostavat sitä, ettemme käytä niin tiukkoja tai väljiä vaatteita, että ne olisivat paljastavia (Job 31:1). Silloinkin kun rentoudumme rannalla tai uima-altaalla, uimapukumme tulisi olla säädyllinen (Sananl. 11:2, 20). Vaikka maailmassa monet käyttävät paljastavia uimapukuja, me Jehovan palvelijat haluamme tuottaa kunniaa pyhälle Jumalallemme, jota rakastamme. w16.09 3:11–12
Lauantai, 15. joulukuuta
Kenen te itse sanotte minun olevan? (Matt. 16:15)
Jeesus kysyi usein seuraajiltaan, mihin he uskoivat. Jäljittele hänen esimerkkiään. Kun kaikki tuntevat olonsa rentoutuneeksi, voisit pyytää lapsiasi kertomaan ajatuksiaan. Jos lapsi on epävarma jostakin opetuksesta, yritä olla reagoimatta liian voimakkaasti äläkä asetu puolustuskannalle. Auta häntä kärsivällisesti pohtimaan asiaa. On viisasta pitää lapsen vilpittömiä kysymyksiä merkkinä siitä, että hän on kiinnostunut asiasta ja haluaa ymmärtää. Jeesus esitti syvällisiä kysymyksiä jo 12-vuotiaana (Luuk. 2:46). Opettele tuntemaan hyvin lapsesi – heidän ajatuksensa, tunteensa ja huolenaiheensa. Älä milloinkaan oleta, että heidän täytyy uskoa Jehovaan, koska he käyvät kanssasi seurakunnan kokouksissa ja kenttäpalveluksessa. Keskustelkaa hengellisistä asioista jokapäiväisten toimien ohessa. Rukoile lastesi kanssa ja heidän puolestaan. Ota parhaasi mukaan selville, millaisia uskonkoetuksia he mahdollisesti kohtaavat, ja auta heitä selviytymään niistä. w16.09 5:3–5
Sunnuntai, 16. joulukuuta
Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan. (Matt. 5:3)
Tuhannet Jehovan todistajat osallistuvat nykyään aktiivisesti erään näyn täyttymiseen. Sen mukaan hyvä uutinen julistettaisiin ”jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja kielelle ja kansalle” (Ilm. 14:6). Oletko sinä yksi niistä, jotka opettelevat vierasta kieltä? Toimitko kenties lähetystyöntekijänä tai palveletko tarvealueella ulkomailla? Tai oletko alkanut käydä vieraskielisen seurakunnan kokouksissa kotimaassasi? Jumalan palvelijoina meidän kaikkien täytyy pitää ensisijaisesti huolta siitä, että niin me itse kuin perheemmekin pysymme hengellisesti vahvoina. Koska elämämme on kiireistä, meidän voi joskus olla vaikea löytää aikaa sisällökkääseen tutkimiseen. Niillä, jotka palvelevat vieraskielisellä kentällä, on vielä muitakin haasteita. Vieraskielisellä kentällä palvelevien täytyy oppia uusi kieli. Lisäksi heidän täytyy varmistautua siitä, että he ravitsevat säännöllisesti sydäntään vahvalla hengellisellä ruoalla. (1. Kor. 2:10.) w16.10 2:1–3
Maanantai, 17. joulukuuta
Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat. (Matt. 26:52)
Jehovan todistajat iloitsevat toivostaan ankarasta ja jatkuvasta vainosta huolimatta. Eritreassa, Singaporessa ja Etelä-Koreassa monet veljemme ja sisaremme ovat vangittuina, useimmiten siitä syystä, että he ovat totelleet Jeesuksen käskyä ja kieltäytyneet tarttumasta miekkaan. Useimpien Jehovan palvelijoiden ei ole tarvinnut kestää ankaraa vainoa. Heidän uskonkoetuksensa ovat olleet erilaisia. Monet ovat joutuneet kärsimään köyhyydestä, sisällissodista tai luonnonkatastrofeista. Toiset ovat Mooseksen ja patriarkkojen tavoin luopuneet mukavasta elämästä tai kunniasta ja maineesta, joita maailma tarjoaa. He taistelevat kovasti, jotteivät he luisuisi materialistiseen, itsekeskeiseen elämäntapaan. Minkä ansiosta he pystyvät tähän? He rakastavat Jehovaa ja uskovat lujasti siihen lupaukseen, että hän tulee korjaamaan kaikki vääryydet ja palkitsemaan uskolliset palvelijansa ikuisella elämällä vanhurskaassa uudessa maailmassa (Ps. 37:5, 7, 9, 29). w16.10 3:15–16
Tiistai, 18. joulukuuta
Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki. (Ps. 34:18)
Kun uskollinen profeetta Jeremia oli peloissaan ja lannistunut, Jehova valoi häneen itseluottamusta (Jer. 1:6–10). Iäkäs profeetta Daniel oli varmasti erittäin rohkaistunut, kun Jumala lähetti enkelin vahvistamaan häntä. Enkeli kutsui Danielia ”hyvin arvostetuksi mieheksi”. (Dan. 10:8, 11, 18, 19.) Voisitko sinä samalla tavoin rohkaista veljiä ja sisaria, muun muassa tienraivaajia sekä iäkkäitä, joilla ei ole enää paljon voimia? Jehova oli työskennellyt rakkaan Poikansa kanssa mittaamattomat ajat, ja hän tiesi, että kun hänen Poikansa tuli maan päälle, tämä tarvitsi edelleen kiitosta ja rohkaisua. Jeesus kuulikin kahdessa tilanteessa, miten hänen Isänsä sanoi taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17; 17:5.) Näin Jumala antoi Jeesukselle kiitosta ja ilmaisi olevansa hänestä ylpeä. Kun Jeesus oli kuolemaansa edeltävänä iltana hyvin ahdistunut, Jehova lähetti enkelin vahvistamaan häntä (Luuk. 22:43). w16.11 1:7–8
Keskiviikko, 19. joulukuuta
Älä ole hengessäsi hätäinen loukkaantumaan. (Saarn. 7:9)
Tunteiden hallinta ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun joku loukkaa meitä tai kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti. Voi olla hyvin koettelevaa, jos meitä kohdellaan huonosti etnisen taustamme, ihonvärimme tai jonkin muun ulkonäköön liittyvän piirteen vuoksi. Tuska voi olla vielä suurempaa, jos sen aiheuttaja on joku palvojatoveri. On viisasta toimia niin kuin Raamattu neuvoo: hillitä itsensä ja olla loukkaantumatta kovin helposti (Sananl. 16:32). Todennäköisesti meidän kaikkien täytyy tehdä työtä sen hyväksi, ettemme olisi liian herkkiä vaan sen sijaan anteeksiantavaisia. Jehova ja Jeesus pitävät anteeksi antamista hyvin tärkeänä (Matt. 6:14, 15). Pitäisikö sinun olla anteeksiantavaisempi tai oppia hallitsemaan tunteitasi paremmin? Ihmisistä, jotka eivät hallitse tunteitaan, tulee usein katkeria. Siksi toiset eivät ehkä halua olla heidän seurassaan. Katkera ihminen voi luoda seurakunnassa ikävää ilmapiiriä. (3. Moos. 19:17, 18.) w16.11 3:4–6
Torstai, 20. joulukuuta
Mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? (2. Kor. 6:14)
Raamatun totuutta etsivä Charles Taze Russell alkoi muutamien muiden kanssa tutkia Raamattua järjestelmällisesti 1800-luvun loppupuolella. Aluksi veli Russell pyrki selvittämään, mikä olemassa olevista uskontokunnista opetti totuutta. Hän tutki huolellisesti monien uskontojen – jopa joidenkin ei-kristillisten uskontojen – opetuksia ja vertasi niitä siihen, mitä Raamatussa sanotaan. Hän huomasi nopeasti, ettei mikään noista uskonnoista pitäytynyt täysin Jumalan sanassa. Kerran hän tapasi joitakin pappeja ja toivoi, että he hyväksyisivät totuudet, joita hän ja hänen ystävänsä olivat löytäneet Raamatusta, ja alkaisivat opettaa niitä seurakuntalaisilleen. Pappeja tällainen ei kuitenkaan kiinnostanut. Pian raamatuntutkijat ymmärsivät, etteivät he voisi tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka olivat päättäneet pitää kiinni väärästä uskonnosta. w16.11 4:14
Perjantai, 21. joulukuuta
Antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden orjiksi pyhyyteen. (Room. 6:19)
Kiitollisuuteen Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä kohtaan sisältyy muutakin kuin se, että karttaa haureutta, juopumusta ja muita syntejä, joihin jotkut korinttilaiset olivat syyllistyneet (1. Kor. 6:9–11). Esimerkiksi emme karta vain sukupuolista moraalittomuutta vaan myös moraalitonta viihdettä. Jos annamme ”jäsenemme vanhurskauden orjiksi”, varomme juopumusta mutta emme myöskään juo niin paljon, että olisimme lähellä juopumuksen rajaa. Taistelu tällaisia vääriä tapoja vastaan saattaa olla vaikeaa, mutta voimme voittaa taistelun. Haluamme karttaa törkeitä syntejä samoin kuin sellaisia väärintekoja, jotka eivät ole yhtä räikeitä. Vaikka emme pysty täysin karttamaan syntiä, pyrimme siihen kuten Paavali. Hän kehotti: ”Älköön – – synti enää hallitko kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne, niin että teidän tulisi totella sen haluja.” (Room. 6:12; 7:18–20.) w16.12 1:16, 19–21
Lauantai, 22. joulukuuta
Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. (Gal. 5:22, 23)
Jeesus lupasi, että taivaallinen Isämme antaa pyhää henkeä niille, jotka pyytävät sitä (Luuk. 11:10–13). Pyhä henki tuottaa meissä hengen hedelmää, myönteisiä ominaisuuksia, jotka kuuluvat kaikkivaltiaan Jumalan persoonallisuuteen (Kol. 3:10). Kun ilmaiset hengen hedelmää, suhteesi toisiin paranevat ja vältyt monilta tilanteilta, jotka saattaisivat aiheuttaa huolta. Vaatii kieltämättä nöyryyttä luottaa ”Jumalan väkevään käteen” ja ”heittää kaikki huolet hänelle” (1. Piet. 5:6, 7). Mutta kun opettelet olemaan nöyrä ja luotat itsesi sijasta Jumalaan, voit saada hänen hyväksyntänsä ja tukensa (Miika 6:8). Jos säilytät realistisen näkemyksen fyysisistä, henkisistä ja tunneperäisistä voimavaroistasi, huolet eivät todennäköisesti muserra sinua. w16.12 3:7, 12
Sunnuntai, 23. joulukuuta
Nooa [oli] vanhurskauden saarnaaja. (2. Piet. 2:5)
”Vanhurskauden saarnaajana” Nooa julisti uskollisesti Jehovan varoitussanomaa. Tämä epäilemättä auttoi Nooaa pitämään uskonsa vahvana. Sen lisäksi että Nooa saarnasi, hän käytti fyysisiä ja henkisiä kykyjään arkin rakentamiseen, jonka Jehova oli antanut hänen tehtäväkseen. (Hepr. 11:7.) Nooan tavoin meilläkin on ”runsaasti tehtävää Herran työssä” (1. Kor. 15:58). Voimme ehkä olla mukana rakentamassa ja kunnostamassa valtakunnansaleja ja konventtisaleja, tai meillä voi olla mahdollisuus auttaa konventtijärjestelyissä tai työskennellä haaratoimistossa tai etäkäännöstoimistossa. Ennen kaikkea pysymme kiireisinä saarnaamistyössä, jonka tiedämme vahvistavan tulevaisuudentoivoamme. Toivostamme kertominen toisille auttaa meitä jatkamaan elämän kilpajuoksua hellittämättä (1. Kor. 9:24). w17.01 1:8–9
Maanantai, 24. joulukuuta
Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa. (Gal. 6:5)
Meidän täytyy kunnioittaa toisten oikeutta tehdä omat ratkaisunsa. Miksi? Koska meille kaikille on annettu vapaa tahto, eikä ole olemassa kahta kristittyä, jotka tekisivät aina täsmälleen samat ratkaisut. Tämä pätee myös käytökseen ja palvontaan liittyviin asioihin. Kun ymmärrämme, että jokainen kristitty joutuu ”kantamaan oman kuormansa”, niin kunnioitamme toisten oikeutta käyttää tahdonvapauttaan myös silloin kun on kyse vähemmän tärkeistä asioista. (1. Kor. 10:32, 33.) Jehova on antanut meille tahdonvapauden lahjan, johon liittyy todellinen vapaus (2. Kor. 3:17). Arvostamme tätä lahjaa, koska sen ansiosta voimme tehdä ratkaisuja, jotka kertovat, kuinka paljon rakastamme Jehovaa. Tavoitteenamme on käyttää tahdonvapauttamme edelleen Jumalaa kunnioittavalla tavalla ja kunnioittaa toisten oikeutta tehdä omat ratkaisunsa. w17.01 2:15, 17–18
Tiistai, 25. joulukuuta
En tee mitään omasta aloitteestani, vaan puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut. (Joh. 8:28)
Emme pyri tekemään toisiin vaikutusta vaan ilmaisemme pikemminkin ”hiljaista ja lempeää henkeä” (1. Piet. 3:3, 4; Jer. 9:23, 24). Jos sisimmässämme olisi itserakkautta, se tulisi lopulta esille puheestamme ja teoistamme. Voisimme esimerkiksi vihjailla, että meillä on erikoistehtäviä, sisäpiiritietoa tai erityisen hyvät suhteet vastuullisiin veljiin. Tai voisimme selittää asioita siten, että saamme itse kunnian ideoista tai saavutuksista, joihin myös toiset ovat omalta osaltaan vaikuttaneet. Jeesus on meille erinomainen esimerkki. Hän ei puhunut omia viisaita ajatuksiaan vaan oli opettaessaan vaatimaton. Hän lainasi usein Raamatun heprealaisia kirjoituksia tai viittasi niihin, joten hänen kuulijansa ymmärsivät, että se, mitä hän sanoi, oli lähtöisin Jehovalta. w17.01 4:12
Keskiviikko, 26. joulukuuta
Hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä. (1. Moos. 2:17)
Aadamin ja Eevan ei ollut vaikea ymmärtää tätä lakia. Sen totteleminenkaan ei ollut liian vaikeaa, sillä paratiisissa oli ruokaa enemmän kuin he pystyivät syömään. Saatana käytti käärmettä puhetorvenaan ja petti Eevan olemaan tottelematon Isälleen Jehovalle. (1. Moos. 3:1–5; Ilm. 12:9.) Saatana teki suuren numeron siitä, että Jumalan ihmislapset eivät saaneet syödä ”jokaisesta puutarhan puusta”. Hän oikeastaan sanoi: ”Ettekö tosiaan saa tehdä, mitä haluatte?” Seuraavaksi hän esitti räikeän valheen: ”Ette suinkaan kuole.” Sitten hän yritti saada Eevan vakuuttuneeksi siitä, ettei Jumalaa tarvinnut kuunnella. Saatana sanoi: ”Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat.” Saatana vihjasi, että Jehova ei halunnut heidän syövän hedelmää, koska sitä syömällä he saisivat erikoistietoa. Hän lupasi vielä valheellisesti: ”Te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” w17.02 1:8–9
Torstai, 27. joulukuuta
Omasta keskuudestasi, veljiesi joukosta Jehova, sinun Jumalasi, herättää sinulle minun kaltaiseni profeetan – häntä teidän tulee kuunnella. (5. Moos. 18:15)
Jesaja ennusti, että tulisi joku, joka olisi ”johtaja ja käskijä” (Jes. 55:4). Jumalan henki pani myös Danielin kirjoittamaan ”Messiaan, Johtajan” tulosta (Dan. 9:25). Viimein Jeesus Kristus sanoi, että hän oli Jumalan kansan luvattu ”Johtaja” (Matt. 23:10). Jeesuksen opetuslapset seurasivat häntä halukkaasti ja vahvistivat hänen olevan johtaja, jonka Jumala oli valinnut (Joh. 6:68, 69). Mikä sai heidät vakuuttumaan tästä? Jeesuksen kasteen yhteydessä Johannes Kastaja ”näki taivaiden jakautuvan kahtia ja hengen niin kuin kyyhkysen laskeutuvan hänen päälleen” (Mark. 1:10–12). Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pyhä henki antoi hänelle voimaa tehdä ihmeitä ja valtuutti hänet opettamaan ihmisiä (Apt. 10:38). Lisäksi pyhä henki tuotti hänessä täydellistä hedelmää, kuten rakkautta, iloa ja horjumatonta uskoa (Joh. 15:9; Hepr. 12:2). Kenelläkään toisella ei ollut näyttää yhtä vakuuttavia todisteita siitä, että hän oli Jehovan valitsema johtaja. w17.02 3:15–16
Perjantai, 28. joulukuuta
Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne. (Hepr. 13:7)
Vuoden 33 helluntaista lähtien apostolit ottivat johdon kristillisessä seurakunnassa. Silloin ”Pietari nousi seisomaan niiden yhdentoista kanssa” ja opetti elämää pelastavia totuuksia suurelle joukolle juutalaisia ja juutalaisuuteen kääntyneitä (Apt. 2:14, 15). Monista heistä tuli uskovia. Sen jälkeen nämä uudet kristityt ”omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen” (Apt. 2:42). Apostolit huolehtivat seurakunnan rahavaroista (Apt. 4:34, 35). He pitivät huolta myös Jumalan kansan hengellisistä tarpeista. He sanoivat: ”Me omistaudumme rukoukseen ja sanan palvelukseen.” (Apt. 6:4.) Lisäksi he lähettivät kokeneita kristittyjä julistamaan hyvää uutista uusille alueille (Apt. 8:14, 15). Aikanaan apostolien lisäksi myös jotkut muut voidellut vanhimmat alkoivat valvoa seurakuntien asioita. Yhdessä nämä veljet muodostivat hallintoelimen, joka antoi ohjeita kaikille seurakunnille. (Apt. 15:2.) w17.02 4:4
Lauantai, 29. joulukuuta
Antakaa kaikille heille kuuluva: – – sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia. (Room. 13:7)
Saatanan maailman asenteet vaikuttavat voimakkaasti useimpiin epätäydellisiin ihmisiin. Siksi arvostus ja kunnioitus toisia kohtaan voi helposti muuttua palvonnaksi. Jotkut uskonnolliset tai poliittiset johtajat, urheilijat, viihdemaailman tähdet ja muut julkisuuden henkilöt ovat monille kuin jumalia. Sekä nuoret että vanhat saattavat pitää tällaisia ihmisiä roolimalleinaan ja jäljitellä heidän pukeutumistaan, eleitään, käytöstään tai puhetapaansa. Tosi kristityt tietävät, että on väärin osoittaa ihmisiä kohtaan tällaista ylenmääräistä kunnioitusta. Jeesus on ainoa koskaan elänyt ihminen, jota voimme pitää täydellisenä roolimallina (1. Piet. 2:21). Jumalaa ei miellyttäisi se, että antaisimme ihmisille enemmän kunniaa kuin he ansaitsevat. Meidän on muistettava seuraava perustotuus: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Room. 3:23.) Yksikään ihminen ei siis ansaitse sellaista kunnioitusta, joka hipoo epäjumalanpalvelusta. w17.03 1:6–8
Sunnuntai, 30. joulukuuta
Asan sydän osoittautui – – ehyeksi Jehovaa kohtaan kaikkina hänen päivinään. (1. Kun. 15:14)
Me jokainen voimme tutkia, onko oma sydämemme ehyt Jumalaa kohtaan. Kysy itseltäsi: olenko päättänyt miellyttää Jehovaa, puolustaa tosi palvontaa ja suojella seurakuntaa turmelevalta vaikutukselta? Mitä tekisit esimerkiksi silloin, jos joku sinulle läheinen ihminen jouduttaisiin erottamaan? Päättäisitkö, että et ole tekemissä hänen kanssaan? Mitä sydämesi saisi sinut tekemään? Kun kohtaat vastustusta, joka voi joskus tuntua aivan ylivoimaiselta, luota Asan tavoin täydestä sydämestäsi Jumalaan. Sinua saatetaan kiusata tai pilkata koulussa, koska olet Jehovan todistaja. Tai työkaverit voivat piikitellä sinua siitä, että otat työstä vapaata voidaksesi osallistua hengelliseen toimintaan tai ettet useinkaan jää ylitöihin. Rukoile silloin Asan tavoin Jehovaa (2. Aik. 14:11). Pidä rohkeasti kiinni siitä, minkä tiedät olevan oikein ja viisasta. Muista, että Jumala vahvisti ja auttoi Asaa ja että hän antaa voimaa myös sinulle. w17.03 3:6–8
Maanantai, 31. joulukuuta
Jokainen hätäilijä kulkee varmasti kohti puutetta. (Sananl. 21:5)
Raamattu neuvoo, että meidän ei pitäisi hätiköidä tärkeiden ratkaisujen teossa. Kun punnitsemme tarkkaan kaikkia asiaan liittyviä näkökulmia ja tosiseikkoja, voimme todennäköisesti tehdä viisaita ratkaisuja (1. Tess. 5:21). Perheenpään tulisi tutkia Raamattua ja siihen perustuvia julkaisuja sekä kuunnella muiden perheenjäsenten mielipiteitä ennen kuin hän päättää, miten toimia. Muista, että Jumala kehotti Abrahamia kuuntelemaan, mitä hänen vaimollaan oli sanottavana (1. Moos. 21:9–12). Myös vanhinten tulee ottaa selvää tosiasioista, kun he tekevät ratkaisuja. Järkevät ja vaatimattomat vanhimmat eivät pelkää kasvojen menettämistä, jos he saavat uutta tietoa, jonka perusteella heidän on syytä harkita ratkaisuaan uudelleen. Vanhinten tulee tarvittaessa olla valmiita korjaamaan näkemystään ja muuttamaan ratkaisujaan. Meidän kaikkien on hyvä noudattaa heidän esimerkkiään. Tämä edistää seurakunnassa rauhaa ja järjestystä. (Apt. 6:1–4.) w17.03 2:16