PALKOHEDELMÄ

(kreik. ke·raʹti·on).

Tuhlaajapoikavertauksessaan Jeesus kertoo, että nälkiintynyt poika halusi syödä sikojen ravinnoksi tarkoitettuja palkohedelmiä (Lu 15:16). Nämä palot kasvavat johanneksenleipäpuussa (Ceratonia siliqua), viehättävän näköisessä ikivihreässä puussa, jota esiintyy kaikkialla Palestiinassa ja muualla Välimeren alueella. Puu saattaa kasvaa jopa 9 metrin korkuiseksi, ja sen pienet kimaltelevat lehdet muistuttavat saarnen lehtiä. Hedelmissä eli paloissa on kiiltävä, nahkamainen kuori, joka on väriltään violetinruskea, ja kreikankielisen nimensä (ke·raʹti·on ’pieni sarvi’) mukaisesti ne ovat käyrän sarven muotoisia. Niiden pituus on 15–25 cm ja leveys n. 2,5 cm. Palkojen sisällä on useita hernemäisiä siemeniä, jotka erottaa toisistaan makea, tahmea ja syötäväksi kelpaava hedelmäliha. Palkoja on nykypäiviin saakka käytetty laajalti hevosten, karjan ja sikojen ravintona. Näitä puita oksastamalla saadaan sellaisia palkohedelmiä, joita ihmisetkin voivat syödä.