OVI

Huoneen, talon tai jonkin muun rakennuksen ”sisäänkäynti” (hepr. peʹtaḥ; 1Mo 19:11), johon kuului: 1) ”ovenpäällinen” (hepr. maš·qōfʹ; 2Mo 12:7), ts. kamana, vaakasuora puuparru tai kivi, joka oli oviaukon yläosassa ja kantoi oven yläpuolella olevan rakenteen painon; 2) kaksi pystysuoraa ”ovenpieltä” (hepr. mezu·zotʹ; 2Mo 12:7, Rbi8, alav.), joiden varassa kamana lepäsi, yksi oviaukon kummallakin puolella; 3) itse ovi (hepr. deʹlet; kreik. thyʹra); 4) ”kynnys” (hepr. saf [Tu 19:27]), joka jäi oven alle.

Egyptissä ollessaan israelilaiset roiskivat tottelevaisesti pesah-uhrin verta talojensa kamanaan ja ovenpieliin merkiksi Jumalan enkelille, että tämä menisi noiden kotien ohi eikä surmaisi niiden esikoisia (2Mo 12:7, 22, 23). Jos joku orja (mies tai nainen) halusi jäädä pysyvästi isäntänsä palvelukseen, niin Mooseksen lain mukaisesti isäntä vei orjan ovea tai ovenpieltä vasten ja lävisti hänen korvansa naskalilla (2Mo 21:5, 6; 5Mo 15:16, 17). ’Ovenpieltä’ tarkoittavaa heprealaista sanaa (mezu·zahʹ) on alettu käyttää pienestä kotelosta, jolle on annettu nimi mesusa. Ortodoksijuutalaiset naulaavat sen ovenpieleen, ja se sisältää pergamentin palan, johon on kirjoitettu 5. Mooseksen kirjan 6:4–9:n ja 11:13–21:n sanat. (Ks. MESUSA.)

Ovi tehtiin yleensä puusta, ja monet ovet kääntyivät saranatappien varassa, jotka sopivat kamanassa ja kynnyksessä oleviin koloihin (San 26:14). Nämä saranatapit olivat usein puisia, mutta egyptiläiset kiinnittivät joskus oven ala- ja yläreunaan metallisaranat, joiden ulokkeet sopivat vastakappaleeseen. Salomon rakentamassa temppelissä ovien tapinreiät tehtiin kullasta (1Ku 7:48, 50).

Tavallisten kotien ovet olivat pieniä eikä niitä koristeltu. Mutta Salomon temppelin sisäänkäynnissä oli kahdet katajapuusta tehdyt kaksoisovet, kaikkeinpyhimpään johti kaksi öljypuusta tehtyä ovea, ja kaikissa näissä ovissa oli veistettyjä kerubien, palmujen ja kukkien kuvia, jotka oli päällystetty kullalla (1Ku 6:31–35). Muuallakin käytettiin suuria kaksi- tai useampiosaisia ovia. Jehova huolehti esimerkiksi siitä, että Babylonin kupariset ”kaksoisovet” avattiin kuningas Kyyrokselle (Jes 45:1, 2).

Kynnys oli yleensä tehty puusta tai kivestä. Salomon rakentaman ”Jehovan huoneen” kynnykset oli kuitenkin päällystetty kullalla (2Ai 3:1, 7).

Talojen ovet ja portit suljettiin toisinaan puisilla tai rautaisilla poikkipalkeilla tai salvoilla (Jes 45:2; 5Mo 3:5; 2Ai 8:5; 14:7), jotka kiinnitettiin tavallisesti niin, että ne voitiin pudottaa portin- tai ovenpielissä oleviin pidikkeisiin. Kaupunkien porteissa oli joskus sekä salvat että teljet (Ne 3:3; 7:3). Telki on saattanut olla jokin tanko tai seiväs, joka voitiin laittaa kynnyksessä olevaan reikään portin sisäpuolella. Joidenkin kaupunkien porteissa oli lukot (5Mo 33:25), samoin joidenkin talojen ovissa (2Sa 13:17, 18; Lu 11:7). (Ks. LUKKO; PORTTI, PORTTIKÄYTÄVÄ.)

Metallisia kolkuttimia käytettiin jonkin verran, mutta Raamatussa ei sanota nimenomaan, että heprealaiset olisivat käyttäneet niitä. Talon asukkaiden huomio kiinnitettiin koputtamalla talon tai porttikäytävän oveen (Lal 5:2; Ap 12:13).

Kuvaannollista käyttöä. Jeesus Kristus kannusti hellittämättömyyteen sanomalla: ”Kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” (Mt 7:7.) Ilmestyksen 3:20:ssä Kristus sanoo, että hän ’seisoo ovella ja kolkuttaa’ ja takaa hengellisen yhteyden ja hyödyn sille, joka avaa oven ja ottaa hänet vastaan.

Sulamilaistytön veljet päättivät, että jos hän olisi rakkaudessaan ja hyveissään epävakaa ikään kuin saranoittensa varassa kääntyilevä ovi, he ’salpaisivat hänet setrilankulla’ ja sulkisivat siten ”oven” ja estäisivät sitä avautumasta kenellekään epäterveelle ihmiselle (Lal 8:8, 9).

Leviatanin kahden leuan sanotaan olevan sen kasvojen ”ovet” (Job 41:1, 13, 14). Kokooja huomautti, että ikääntyneen ihmisen ”kadulle avautuvat ovet on suljettu”, ehkä osoittaakseen, että suun kaksi ovea eivät enää avaudu kovin usein tai eivät lainkaan ilmaisemaan sitä, mitä ruumiin talossa on (Sr 12:1, 4).

Jeesus Kristus kehotti ponnistelemaan tarmokkaasti pelastuksen saamiseksi, ’ahtaasta ovesta sisään pääsemiseksi’ (Lu 13:23, 24; Fil 3:13, 14; vrt. Mt 7:13, 14). Erään toisen kerran Jeesus vertasi itseään kuvaannollisen lammastarhan oveen, sillä hän on oikeanlainen paimen, joka johtaa ’pientä laumaansa’ suhteeseen Jehovan kanssa sen uuden liiton perusteella, joka on sinetöity Jeesuksen omalla verellä (Lu 12:32; Joh 10:7–11). Se, että Jeesus vertasi itseään tällaiseen oveen, on sopusoinnussa sen kanssa, että hänen kauttaan, hänen lunastusuhrinsa perusteella, lampaankaltaiset ihmiset voivat lähestyä Jumalaa, pelastua ja saada elämän (Joh 14:6).

Jehova oli vastuussa siitä, että kansakunnille avattiin ”ovi uskoon” (Ap 14:27). Paavali jäi Efesokseen joksikin aikaa, koska hänelle oli avautunut siellä hyvän uutisen julistamisessa ”suuri ovi, joka johtaa toimintaan” (1Ko 16:8, 9; Ap 19:1–20; vrt. 2Ko 2:12, 13; Kol 4:3, 4).

Johannes näki näyssä ”avatun oven taivaassa”, minkä ansiosta hän saattoi nähdä tulevia asioita ja astua ikään kuin Jehovan läsnäoloon (Il 4:1–3).