KIRPPU
(hepr. par·ʽošʹ).
Pienen pieni siivetön loishyönteinen. Kirput ovat tavallisesti punaruskeita, ja niillä on lyhyet etu- ja keskiraajat mutta pitkät takaraajat. Voimakkaiden, väkäsellisten jalkojensa ja litteiden sivujensa ansiosta kirppu pystyy puikkelehtimaan nopeasti ja vaivattomasti isäntänsä karva- tai höyhenpeitteessä. Kirpun soikeaa ruumista peittävien lyhyiden, taaksepäin suuntautuneiden sukasten vuoksi tämän hyönteisen on helppo liikkua eteenpäin mutta uhrin taas on vaikea poistaa sitä. Kirpun pienessä päässä on suuosa, jonka avulla se lävistää uhrinsa ihon ja saa veren vuotamaan. Sen hyppykyky on ilmiömäinen. Vaikka ihmisen iholla elävä kirppu on alle 3 mm pitkä, se voi hypätä yli 30 cm pituutta ja lähes 20 cm korkeutta. Raamatussa mainittu kirppulaji on luultavasti Pulex irritans.
Raamatussa kirppu mainitaan vain kaksi kertaa. Kun kuningas Saul ajoi takaa Daavidia, tämä kysyi kuninkaalta: ”Ketä sinä ajat takaa? – – Yhtä ainoaa kirppuako?” Vertaamalla itseään kirppuun Daavid korosti omaa vähäpätöisyyttään Saulin rinnalla ja osoitti näin, että kuninkaan tuskin kannatti ajaa häntä takaa. (1Sa 24:14.) 1. Samuelin kirjan 26:20 välittää samantapaisen ajatuksen, mutta kreikkalaisessa Septuagintassa on sanojen ”yksi kirppu” tilalla sanat ”minun sieluni”.