KUOLIO

Kudosten kuolema jossain elimistön osassa, esim. varpaassa tai jalkaterässä, verenkiertohäiriön vuoksi. Kuivassa kuoliossa valtimot ovat ahtautuneet tai tukkeutuneet (kuten valtimonkovetustaudissa), vaurioitunut alue muuttuu mustaksi ja kuivaksi, ja siitä katoaa kaikki tunto. Kostea kuolio vaikuttaa tavallisesti hyvin pieniin verisuoniin: hiussuoniin ja pieniin laskimoihin. Kaasukuoliossa kuolleessa tai kuolevassa kudoksessa olevat bakteerit voivat muodostaa ihonalaisia kuplia, mikä johtaa kudosten nopeaan tuhoutumiseen. Koska kuolioon liittyvät tavallisesti bakteerit, niiden aiheuttama tulehdus edistää usein solukuoleman nopeaa leviämistä. Jos bakteerit leviävät verenkiertoon, sairaudesta tulee entistä kriittisempi ja se johtaa kuolemaan, ellei oikeaa hoitoa saada viipymättä.

Apostoli Paavali käyttää tätä sanaa kuvaannollisesti väärien oppien opettamisesta ja ”tyhjistä puheista, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää”. Hän korostaa vaaraa, joka sellaisesta puheesta koituu koko seurakunnalle, sanoessaan: ”Sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän sanansa leviää kuin kuolio.” Sitten hän mainitsee esimerkkejä: ”Näitä ovat Hymenaios ja Filetos, jotka ovat poikenneet totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he mullistavat muutamien uskon.” (2Ti 2:16–18.) Paavali oli aiemmin verrannut seurakuntaa ruumiiseen, jossa on monta jäsentä – jalat, kädet jne. (1Ko 12) –, ja tämän kuvakielen valossa se, että hän käyttää kuoliota ja sen ihmisruumiille muodostamaa uhkaa kuvaannollisesti, korostaa voimakkaasti sitä, miten tärkeää on poistaa väärät opit ja jumalaton puhe kristillisestä seurakunnasta.