GOLJAT

Jättiläinen, joka oli kotoisin Gatin kaupungista; filistealaisarmeijan esitaistelija, jonka Daavid surmasi. Goljat oli epätavallisen pitkä: kuusi kyynärää ja vaaksan (2,9 m). Hänen kuparinen panssaripaitansa painoi 5000 sekeliä (57 kg) ja hänen keihäänsä rautaterä 600 sekeliä (6,8 kg). (1Sa 17:4, 5, 7.) Goljat oli refalaisia, ja hän on saattanut olla filistealaisarmeijan palkkasoturi (1Ai 20:5, 8; ks. REFALAISET).

Vähän sen jälkeen kun Samuel oli voidellut Daavidin ja Jehovan henki oli poistunut kuningas Saulista (1Sa 16:13, 14), filistealaiset kokoontuivat Sokoon sotiakseen Israelia vastaan ja leiriytyivät sitten Efes-Dammimiin. Filistealaisten ja Saulin armeijan taistelurivien ollessa vastakkain laakson molemmin puolin tuli filistealaisten leiristä esiin jättiläissoturi Goljat ja haastoi kovaäänisesti israelilaiset järjestämään miehen häntä vastaan kaksintaisteluun, jonka lopputulos ratkaisisi, kummasta armeijasta tulisi toisen palvelija. Suuren pelon vallassa Israelin armeija joutui kuuntelemaan tällaisia pilkallisia huomautuksia aamuin illoin 40 päivän ajan. Kukaan israelilaissotilas ei uskaltanut ottaa haastetta vastaan. (1Sa 17:1–11, 16.)

Goljat sinetöi oman kohtalonsa pilkatessaan elävän Jumalan, Jehovan, sotajoukkoja. Nuori Daavid-paimen, jonka yllä lepäsi Jumalan henki, vastasi Goljatin haasteeseen. Goljat kulki suurta kilpeä kantavan aseenkantajansa jäljessä ja kirosi Daavidia jumaliensa kautta. Tähän Daavid vastasi: ”Sinä tulet minua vastaan miekka ja keihäs ja heittokeihäs mukanasi, mutta minä tulen sinua vastaan armeijoiden Jehovan nimessä, Israelin taistelurivien Jumalan, jota sinä olet pilkannut.” (Kuva, 1. osa, s. 745.) Daavid sinkosi lingollaan kiven, joka upposi Goljatin otsaan, ja Goljat kaatui maahan. Sitten Daavid meni Goljatin luo ja löi jättiläisen pään poikki tämän omalla miekalla. Heti tämän jälkeen suuri pakokauhu valtasi filistealaiset, ja monet heistä saivat surmansa. (1Sa 17:26, 41–53.)

”Sitten Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, ja hänen aseensa hän pani telttaansa.” (1Sa 17:54.) Vaikka Daavid valloitti Siionin linnoituksen vasta myöhemmin (2Sa 5:7), itse Jerusalemin kaupungissa oli jo kauan ollut sekä israelilaisia että jebusilaisia asukkaita (Jos 15:63; Tu 1:8). Daavid luovutti Goljatin miekan ilmeisesti jonkin ajan kuluttua pyhäkköön, mikä käy ilmi siitä, että pappi Ahimelek antoi sen Daavidille, kun tämä pakeni Saulia (1Sa 21:8, 9).

Toisen Samuelin kirjan 21:19 on hieman ongelmallinen raamatunkohta. Siinä sanotaan: ”Elhanan, betlehemiläisen Jaare-Oregimin poika, löi gatilaisen Goljatin, jonka keihäänvarsi oli kuin kangastukki.” 1. Aikakirjan 20:5:n rinnakkaiskertomuksessa todetaan: ”Elhanan, Jairin poika, löi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen, jonka keihäänvarsi oli kuin kangastukki.”

Ongelman ratkaisemiseksi on esitetty monenlaisia ehdotuksia. Targumissa säilyneen perimätiedon mukaan Elhanan on samastettava Daavidiin. A. Cohenin toimittamassa teoksessa Soncino Books of the Bible (Lontoo 1951, 1952) huomautetaan, ettei kahden Goljatin olemassaolo olisi lainkaan mahdoton ajatus ja että Goljat on voinut olla myös kuvaileva arvonimi kuten ”farao”, ”rabsake” tai ”sulttaani”. Useimmat kommentaattorit ovat pitäneet jäljentäjän virheenä sitä, että toisessa kohdassa mainitaan ”Jaare-Oregim” mutta toisessa ”Jair”, ja myös sitä, että vain 2. Samuelin kirjan kertomuksessa on nimitys ”betlehemiläinen [hepr. bēt hal·laḥ·miʹ]” ja ainoastaan Aikakirjassa on nimi ”Lahmi [ʼet-Laḥ·miʹ]”. (Ks. JAARE-OREGIM; LAHMI.)