LIBANONINMETSÄTALO

Osa sitä hallintorakennuskompleksia, jonka kuningas Salomo rakensi 13-vuotisen rakennusohjelmansa aikana saatuaan valmiiksi Jerusalemin temppelin (1027–1014 eaa.). Rakennusta käytettiin ilmeisesti varastona sekä arvokkaiden aseiden ja välineiden näyttelypaikkana. Tämä temppelin eteläpuolella sijainnut rakennus sai nimensä joko siitä, että se oli rakennettu Libanonin setreistä, tai siitä, että sen lukuisat suuret setripylväät toivat mieleen Libanonin metsät.

Libanoninmetsätalo oli 100 kyynärää (44 m) pitkä, 50 kyynärää (22 m) leveä ja 30 kyynärää (13 m) korkea. Siinä oli nähtävästi kiviseinät (1Ku 7:9) ja setripalkkeja, joiden päät oli upotettu seiniin ja joita kannattivat lisäksi neljä pylväsriviä (heprealaisessa tekstissä ”neljä”, kreikkalaisessa Septuagintassa ”kolme”). Pylväiden päällä oli ilmeisesti setripaneelein vuorattuja kammioita. Joissakin tästä talosta tehdyissä rekonstruktioehdotelmissa pylväiden päällä on kolme riviä kammioita, joiden etupuoli on rakennuksen keskellä olevalle katottomalle pihalle päin. Kammioissa sanottiin olevan ”valoaukko – – vastapäätä valoaukkoa kolmessa tasossa”. Tämä merkitsi nähtävästi sitä, että pihalle päin oli aukkoja tai suuria ikkunoita, joista näkyivät pihan toisella puolella olevien kammioiden vastaavat ikkunat. Tai se saattoi tarkoittaa sitä, että kussakin kammiossa oli ikkuna pihalle päin ja ikkuna vastakkaiseen suuntaan. Sisäänkäynnit (todennäköisesti kammioihin johtavat oviaukot ja ehkä kammioiden väliset oviaukot) ”olivat suorakulmaisia kehyksiltään”. Ne eivät siis olleet kaaria eivätkä holveja. Ikkunat olivat samanmuotoisia. (1Ku 7:2–5.)

Kuten edellä mainittiin, pylväsrivien määrä on ongelmallinen. Heprealaisessa tekstissä nimittäin sanotaan, että rivejä oli neljä, ja myöhemmin siinä mainitaan 45 pylvästä, minkä jälkeen sanotaan: ”Viisitoista oli yhdessä rivissä.” (1Ku 7:2, 3.) Jotkut ovat ajatelleet, että tekstissä tarkoitetaan kolmea kammioriviä, joissa kussakin oli 15 kammiota, ja että neljässä rivissä on voinut olla enemmän pylväitä. Jotkut pitävät parempana Septuagintan lukutapaa, jonka mukaan pylväsrivejä oli ”kolme”. Joissakin käännöksissä tekstin lukutapaa on muutettu siten, että ”neljäkymmentäviisi” ei viittaa pystysuoriin pylväisiin vaan palkkeihin (ks. NE, NAB, AT, AS).

Kun Salomo oli saanut talon valmiiksi, hän asetti sinne 200 suurta, seostetusta kullasta tehtyä kilpeä, joista jokainen oli silattu 600 sekelillä kultaa (arvo n. 77000 dollaria), ja 300 pientä, seostetusta kullasta tehtyä kilpeä, joista kukin oli silattu kolmella minalla kultaa (arvo n. 19300 dollaria). Suurissa ja pienissä kilvissä oli siis yli 21 miljoonan dollarin arvosta kultaa. Tämän lisäksi talossa käytettiin kultaisia astioita, joiden määrää ei mainita. (1Ku 10:16, 17, 21; 2Ai 9:15, 16, 20.) Egyptin kuningas Sisak vei nämä kultakilvet mennessään Salomon pojan Rehabeamin hallituskaudella. Rehabeam pani niiden tilalle kuparikilpiä, jotka hän uskoi kuninkaan talon sisäänkäyntiä vartioivien juoksijoiden päälliköiden valvontaan. (1Ku 14:25–28; 2Ai 12:9–11.)

Libanoninmetsätaloa sanotaan Jesajan 22:8:ssa myös ”metsätalon asevarastoksi”.