ISASKAR

(’hän on palkka [ts. palkan mies]’).

1. Jaakobin yhdeksäs poika ja viides niistä seitsemästä Lean lapsesta, jotka syntyivät Paddan-Aramissa. Lea piti tätä poikaa palkkana, jonka hän sai Jehovalta siksi, että hän oli sallinut palvelijattarensa synnyttää poikia hänen aviomiehelleen silloin, kun hän ei itse saanut lapsia. (1Mo 29:32–30:21; 35:23, 26; 1Ai 2:1.)

Isaskar oli ehkä 8-vuotias, kun perhe muutti Kanaaniin 1761 eaa. Sen jälkeen hänen elämästään ei tiedetä muuta kuin se, mitä on kirjoitettu tapahtumista, joissa hän oli mukana yhtenä ”Jaakobin pojista” (1Mo 34:5–7, 13, 27; 37:3–27; 42:1–3; 45:15). Ollessaan 1728 eaa. noin 41-vuotias Isaskar muutti Egyptiin poikiensa Tolan, Puvan (Puuan), Joobin (Jasubin) ja Simronin kanssa Jaakobin huonekunnan ’seitsemänkymmenen sielun’ mukana (1Mo 46:13, 27; 2Mo 1:1–3; 1Ai 7:1).

Jaakobin ollessa kuolinvuoteellaan Isaskar sai kuudentena 12 pojasta isänsä siunauksen: ”Isaskar on vahvaluinen aasi, joka makaa kahden satulapussin välissä. Ja hän näkee, että lepopaikka on hyvä ja että maa on miellyttävä, ja hän taivuttaa olkansa kantamaan taakkoja, ja hän joutuu orjalliseen pakkotyöhön.” (1Mo 49:14, 15.) Lausuessaan tämän siunauksen Jaakob ei viitannut pelkästään joihinkin Isaskarin henkilökohtaisiin luonteenpiirteisiin ja hänen oman elämänsä tapahtumiin, vaan kuten hänen veljilleenkin annetuissa siunauksissa, Jaakob esitti myös ennustuksen hänen heimonsa ominaispiirteistä ja käyttäytymisestä, jotka olisivat ilmeisiä Isaskarin jälkeläisten elämässä tulevaisuudessa, ”päivien lopulla” (1Mo 49:1).

2. Yksi Israelin 12 heimosta; Jaakobin jälkeläisiä hänen poikansa Isaskarin kautta.

Kun väki ensimmäisen kerran laskettiin Egyptistä lähdön jälkeen, tämän heimon voimakkaita, sotakuntoisia miehiä oli 20-vuotiaista alkaen 54400 (4Mo 1:17–19, 28, 29). Samanlainen väestönlaskenta noin 39 vuotta myöhemmin osoitti, että heimon luetteloitujen määrä oli kasvanut 64300:aan, ja Daavidin päivinä sotajoukon määrä oli 87000 (4Mo 26:23–25; 1Ai 7:5). Tästä heimosta 200 päämiestä meni Hebroniin 1070 eaa., kun Daavidista tehtiin ”koko Israelin kuningas” (1Ai 12:23, 32, 38).

Suuressa erämaaleirissä Isaskarin suvut sekä hänen täysveljensä Sebulonin heimon suvut oli sijoitettu Juudan molemmin puolin tabernaakkelin itäsivulle (4Mo 2:3–8), ja liikkeellä oltaessa tämä kolmenheimonosasto oli määrätty johtamaan kulkua (4Mo 10:14–16). Mooseksen siunatessa heimot jäähyväissanoissaan Isaskar ja Sebulon ryhmiteltiin yhteen (5Mo 33:18), mutta muutamaa vuotta myöhemmin ne erotettiin, kun heimot jaettiin kahteen joukkoon Garisimin- ja Ebalinvuoren välille kuuntelemaan Lain siunausten ja kirousten lukemista (5Mo 27:11–13; Jos 8:33–35; ks. EBALINVUORI).

Luvattua maata jaettaessa Isaskar sai arvalla valitun perintöosansa neljäntenä heimona, ja tuo perintöosa sijaitsi pääasiassa hedelmällisessä Jisreelinlaaksossa. Isaskaria rajasivat pohjoisessa Sebulonin ja Naftalin heimojen alueet, idässä Jordan, etelässä Manassen alue ja lännessä osa Asserin osuudesta. Taborinvuori sijaitsi sen Sebuloniin rajoittuvalla pohjoisrajalla, Megiddon kaupunki oli lähellä sen lounaisrajaa ja Bet-Sean sen kaakkoisrajan tuntumassa. Tällä alueella oli joitakin kanaanilaiskaupunkeja ja niille kuuluvia asutusalueita. (Jos 17:10; 19:17–23.) Tässä suurenmoisessa laaksossa Isaskarin heimo Mooseksen siunauksen mukaisesti ’iloitsi teltoissaan’ (5Mo 33:18).

Jaakobin pojan Isaskarin vertaaminen ”vahvaluiseen aasiin” viittasi ilmeisesti ominaisuuteen, joka heijastui myös hänestä polveutuneessa heimossa (1Mo 49:14, 15). Heille määrätty maa oli tosiaan ”miellyttävä”, maanviljelyyn sopivaa, hedelmällistä Palestiinan osaa. Isaskar näyttää olleen valmis siihen kovaan vaivannäköön, jota tuo työ vaati. Tätä halukkuutta ilmaisee se, että hän ”taivuttaa olkansa kantamaan taakkoja”. Vaikka heimo ei siis ollutkaan erityisen merkittävä, sitä voitiin ilmeisesti kuitenkin kiittää siitä, että se otti kannettavakseen sille annetun vastuun.

Jotkin Isaskarin maaomaisuuden kaupungit, mm. huomattavat Megiddon ja Bet-Seanin kaupungit, määrättiin erilliskaupungeiksi, jotka kuuluivat naapuriheimolle Manasselle (Jos 17:11). Lisäksi jotkin sen alueen kaupungeista ja niitä ympäröivät laidunmaat annettiin Leevin heimolle (Jos 21:6, 28, 29; 1Ai 6:62, 71–73). Myöhemmin Isaskar toimitti oman osansa (kahdestoista osa vuoden tarpeesta) Salomon hovin ylläpidosta (1Ku 4:1, 7, 17).

Isaskarin huomattavia yksilöitä oli mm. Jigal, joka valittiin heimosta vakoojaksi ja joka yhdessä muiden kanssa varoitti Israelia menemästä Luvattuun maahan (4Mo 13:1–3, 7, 31–33). Heimon johtomiehinä palvelivat Netanel Egyptistä lähdön jälkeen (4Mo 1:4, 8; 7:18; 10:15), Paltiel Israelin mennessä Luvattuun maahan (4Mo 34:17, 18, 26) ja Omri Daavidin hallituskaudella (1Ai 27:18, 22).

Isaskar mainittiin niiden joukossa, jotka tukivat tuomari Barakia tämän kukistaessa Siseran johtamia Jabinin joukkoja (Tu 4:2; 5:15). Isaskarin heimoon kuulunut Tola toimi myöhemmin 23 vuotta Israelin tuomarina (Tu 10:1, 2). Yhtenäisen valtakunnan hajottua Isaskarin heimoon kuulunut Baesa oli pohjoisen valtakunnan kolmas hallitsija. Baesa oli jumalaton mies, joka surmasi edeltäjänsä päästäkseen valtaistuimelle, ja hän pysyi sillä 24 vuotta. (1Ku 15:27, 28, 33, 34.) Parisataa vuotta myöhemmin Juudan kuningas Hiskia kutsui myös pohjoisen valtakunnan asukkaat viettämään pesahia, ja monet Isaskarista vastasivat kutsuun ja matkustivat Jerusalemiin tuota juhlaa varten (2Ai 30:1, 13, 18–20).

Hesekielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa Isaskar luetellaan muiden heimojen joukossa, ja kun otetaan huomioon noiden näkyjen profeetallinen luonne, sillä on ilmeisesti vertauskuvallinen merkitys (Hes 48:25, 26, 33; Il 7:7).

3. Leeviläinen portinvartija; korahilaisen Obed-Edomin seitsemäs poika. Isaskar sukulaisineen määrättiin vartiotehtäviin Jerusalemin pyhäkön eteläsivulle. (1Ai 26:1–5, 13, 15.)