ARMEIJOIDEN JEHOVA

Tämä ilmaus, joka esiintyy Raamatussa eri muodoissaan 285 kertaa, on käännös heprean sanoista Jeho·wahʹ tseva·ʼōtʹ. Selvästi suurin osa sen esiintymistä on profeetallisissa kirjoissa, varsinkin Jesajassa, Jeremiassa ja Sakarjassa. Paavali ja Jaakob käyttivät sen vastinetta (kreikaksi translitteroituna) kirjoituksissaan lainatessaan profetioita tai viitatessaan niihin (Ro 9:29; Ja 5:4; vrt. Jes 1:9).

Heprealaisen sanan tsa·vaʼʹ (yks.; mon.: tseva·ʼōtʹ) perusmerkitys on kirjaimellinen sotilaista koostuva armeija tai taistelujoukko, kuten 1. Mooseksen kirjan 21:22:ssa, 5. Mooseksen kirjan 20:9:ssä ja monissa muissa raamatunkohdissa. Ilmausta käytetään kuitenkin myös kuvaannollisesti, esimerkiksi kun puhutaan ”taivaista ja maasta ja koko niiden armeijasta” tai ”auringosta ja kuusta ja tähdistä, kaikesta taivaiden armeijasta” (1Mo 2:1; 5Mo 4:19). Monikkomuotoa (tseva·ʼōtʹ) käytetään joitakin kertoja israelilaisjoukoista, esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 6:26; 7:4:ssä, 4. Mooseksen kirjan 33:1:ssä ja psalmeissa 44:9 ja 60:10. Joidenkin tutkijoiden mielestä sana ”armeijat” ilmauksessa ”armeijoiden Jehova” tarkoittaa enkelijoukkojen lisäksi israelilaisarmeijaa ja elottomia taivaankappaleita. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että siinä tarkoitetut ”armeijat” ovat pääasiassa, jos eivät peräti yksinomaan, enkelijoukkoja.

Kun Joosua näki enkelin lähellä Jerikoa ja kysyi häneltä, oliko hän Israelin vai sen vihollisen puolella, vastaus kuului: ”En, sillä minä olen nyt tullut Jehovan armeijan ruhtinaana.” (Jos 5:13–15.) Kun profeetta Mikaja kertoi kuningas Ahabille ja kuningas Josafatille: ”Minä totisesti näen Jehovan istuvan valtaistuimellaan ja kaiken taivaiden armeijan seisovan hänen vierellään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan”, hän selvästikin tarkoitti Jehovan henkipoikia (1Ku 22:19–21). Monikon käyttö ilmauksessa ”armeijoiden Jehova” on paikallaan, koska sen lisäksi, että enkelijoukkojen kerrotaan jakautuvan kerubeihin, serafeihin ja enkeleihin (Jes 6:2, 3; 1Mo 3:24; Il 5:11), niiden kuvataan myös muodostavan järjestäytyneitä ryhmiä, niin että Jeesus Kristus saattoi sanoa, että hän voisi tarvittaessa kutsua käyttöönsä ”enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä” (Mt 26:53). Pyytäessään apua Jehovalta Hiskia sanoi häntä ’armeijoiden Jehovaksi, Israelin Jumalaksi, joka istuu kerubien yllä’, ja hän viittasi tässä ilmeisesti liiton arkkuun ja Jehovan taivaallista valtaistuinta kuvaavan arkun kannen päällä oleviin kerubien kuviin (Jes 37:16; vrt. 1Sa 4:4; 2Sa 6:2). Elisan pelokas palvelija rauhoittui, kun hän näki yliluonnollisessa näyssä, että Elisan piiritetyn asuinkaupungin ympärillä olevat vuoret olivat ”täynnä tulisia hevosia ja sotavaunuja”, jotka muodostivat osan Jehovan enkelijoukoista (2Ku 6:15–17).

Ilmauksella ”armeijoiden Jehova” viitataan siis valtavia henkiluomusjoukkoja komentavan kaikkeuden Suvereenin Hallitsijan mahtiin (Ps 103:20, 21; 148:1, 2; Jes 1:24; Jer 32:17, 18). Se herättää näin ollen syvää kunnioitusta ja pelkoa, mutta on samalla lohdutuksen ja rohkaisun lähde Jehovan palvelijoille. Daavid haastoi pelottavan filistealaisen Goljatin taisteluun yksin, ilman minkään maallisen sotajoukon tukea, mutta ”armeijoiden Jehovan nimessä, Israelin taistelurivien Jumalan” (1Sa 17:45). Sekä koko Jumalan kansa että siihen kuuluvat yksilöt saattoivat muissakin koettelevissa tai tärkeissä tilanteissa kuin kirjaimellisessa taistelussa rohkaistua ja saada uutta toivoa ajatellessaan Jehovan suvereenin aseman majesteettiutta, joka heijastuu siinä, että hänellä on valvonnassaan mahtavia joukkoja, jotka toimivat hänen taivaallisesta hovistaan käsin (1Sa 1:9–11; 2Sa 6:18; 7:25–29). Se että profeetat käyttivät ilmausta ”armeijoiden Jehova”, antoi noiden profetioiden kuulijoille lisäsyyn luottaa niiden täyttymiseen.