KENISSILÄINEN

(’Kenasista [Kenasiin kuuluva]’).

1. Sellaisen ei-israelilaisen, Kanaanissa tai sen lähistöllä asuneen kansan jäsen, jonka alueen Jehova lupasi Abramin siemenelle (1Mo 15:18, 19). Kenissiläiset muuttivat Negeviin ilmeisesti kaakosta ja levittäytyivät mahdollisesti joihinkin Edomin osiin sekä alueelle, josta tuli Juudan eteläosa; tämä tapahtui ennen kuin israelilaiset valloittivat Luvatun maan.

Jotkut tutkijat ovat yhdistäneet kenissiläiset Kenasiin, joka oli Esausta Elifasin kautta polveutunut Edomin šeikki (1Mo 36:15, 16), ja siksi he pitävät heitä huomattavana edomilaissukuna. Siitä, kenestä kenissiläisten esi-isästä heidän nimensä on johdettu, ei kuitenkaan olla varmoja, koska Raamattu ei kerro sitä koskevia yksityiskohtia. Se että Jehova mainitsi Abramin päivinä kenissiläiset niiden joukossa, jotka asuivat Abramin siemenen omaisuudeksi luvatulla alueella (1Mo 15:18, 19), ei tue sitä näkemystä, että kenissiläiset olisivat olleet Esaun jälkeläisiä, sillä hän ei ollut silloin vielä syntynytkään.

2. Uskollista Kalebia sanotaan ”kenissiläisen Jefunnen pojaksi” (4Mo 32:12; Jos 14:6, 14). Jefunne on voinut polveutua jostakusta ei-israelilaisiin kenissiläisiin kuuluvasta (1Mo 15:18, 19), joka oli tekemisissä Jaakobin (Israelin) jälkeläisten kanssa ja otti itselleen israelilaisen vaimon. Todennäköisemmin nimitys kenissiläinen juontaa hänen tapauksessaan kuitenkin juurensa jostakusta Kenas-nimisestä suvun päämiehestä, joka polveutui Juudasta; olihan Kalebin nuorempi velikin nimeltään Kenas (Jos 15:17; Tu 1:13; 1Ai 4:13).