HAARAHAUKKA

(hepr. aj·jahʹ ’haarahaukka’; da·ʼahʹ ’isohaarahaukka’; ehkä daj·jahʹ ’syöksyhaukka’, todennäk. jokin haarahaukkalaji).

Haarahaukka on sekä peto- että haaskalintu. Niin haarahaukka kuin isohaarahaukkakin – jotka ovat yleisiä Palestiinassa tavattavia lintuja – olivat Lain mukaan epäpuhtaita (3Mo 11:13, 14; 5Mo 14:12, 13). 5. Mooseksen kirjan luettelossa on ra·ʼahʹ eikä da·ʼahʹ, niin kuin 3. Mooseksen kirjassa, mutta tämän arvellaan johtuvan siitä, että kirjuri on korvannut heprean d-kirjaimen (ד) r-kirjaimella (ר); kirjaimet muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Heprealaisen nimityksen aj·jahʹ otaksutaan mukailevan haarahaukan (ornitologien luokituksen mukaan Milvus migrans) läpitunkevaa huutoa.

Hepreankielisen nimen da·ʼahʹ alkuperäistä merkitystä ei tiedetä varmasti, mutta sen arvellaan viittaavan syöksyvään lentoon, kuten ilmauksessa ”hän tuli syöksyen [hepr. sanasta da·ʼahʹ] hengen siivillä” (Ps 18:10) ja kotkan ’syöksymistä’ koskevissa maininnoissa (5Mo 28:49; Jer 48:40; 49:22). Nimi viittaa näin ollen petolintuun, ja Koehler ja Baumgartner (Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 198) ehdottavat vastineeksi isohaarahaukkaa (Milvus milvus).

Job käyttää haarahaukkaa ensiluokkaisen tarkkasilmäisyyden esimerkkinä osoittaessaan, että ihmisen nerokkuus ja rikkauksien tavoittelu johtavat hänet maanalaisille poluille, joita eivät edes kauas näkevät petolinnut pysty näkemään (Job 28:7).

Useimmat haarahaukat lentävät Palestiinan halki mennessään Afrikkaan talvehtimaan. Kasvava joukko haarahaukkoja viettää talven Israelissa. Ne rakentavat pesänsä korkeiden puiden hankoihin ja varastoivat ruokaa pesään ennen munimista. Isohaarahaukka, harvinainen näky talvella, on punaruskea lintu, jossa on mustia viiruja ja jonka pää on harmahtavanvalkoinen.