MALTA
Välimeren saari, joka sijaitsee n. 100 km Sisiliasta etelään ja jonka pinta-ala on n. 246 km2. Apostoli Paavali haaksirikkoutui Maltaan ja jäi sinne kolmeksi kuukaudeksi. Tuona aikana hän paransi Publiuksen isän ja muita sairaita. (Ap 28:1, 7–9, 11.)
Jotkut ovat menneisyydessä liittäneet ”Maltaksi” käännetyn kreikkalaisen sanan (Me·liʹtē) Balkanin niemimaan länsirannikon edustalla sijaitsevaan Mljetiin (italiaksi Meleda), koska tämän saaren nimi oli muinoin Melita. Perimätieto ja Raamattu osoittavat kuitenkin Paavalin haaksirikkoutuneen juuri Maltaan. Nimitys ”Adrianmeri”, missä laivan sanottiin olleen Maltaa lähestyessään, alkoi tarkoittaa Sisilian itäpuolella ja Kreetan länsipuolella olevaa Välimeren osaa, ja siksi voitiin sanoa, että tuo meri ympäröi Maltaa (Ap 27:27).
Paavalin haaksirikko. Laiva, jolla Paavali purjehti vankina ollessaan, lähti jolloinkin sovituspäivän jälkeen (syys-lokakuussa) Kreetan Hyvätsatamat-nimisestä paikasta ja tempautui ilmeisesti itäkoillisesta puhaltavan myrskytuulen (euroakvilo) mukaan. Se vei laivaa Kreetan rannikolta poispäin kohti Kaudaa, ja merenkulkijat pelkäsivät ajautuvansa matalikolle ”Syrttiin”, Pohjois-Afrikan rantojen hiekkasärkille. (Ap 27:8, 9, 13–17.) Itäkoillinen tuuli ei olisi voinut kuljettaa alusta kohti Mljetiä, joka sijaitsee n. 1000 km Kaudasta pohjoisluoteeseen. Parisen viikkoa ajelehdittuaan laiva lähestyi ilmeisesti Maltaa, joka on n. 870 km Kaudasta länsiluoteeseen (Ap 27:33). (Ks. EUROAKVILO.)
Maltan koillispuolella sijaitsevaan lahteen, josta käytetään nykyisin nimitystä Saint Paulin lahti, voitiin päästä suoraan länsiluoteesta koskettamatta sitä ennen maata missään muussa osassa Maltan saarta. Merimiehet alkoivat ehkä arvella lähestyvänsä maata, kun heidän harjaantuneet korvansa kuulivat tyrskyjen iskeytyvän vasten kallioista Qawran (Kouran) niemenkärkeä, joka työntyy Välimereen Saint Paulin lahden itäsivulla. Heidän mittaamansa syvyydet, ”kaksikymmentä syltä” ja ”viisitoista syltä” (syli on 1,8 m), vastaavat suurin piirtein syvyyksiä, joita luodattiin Saint Paulin lahden alueella 1800-luvun puolivälissä. (Ap 27:27, 28.)
Mahdollisesti jokin toinen Maltan satamista oli merenkulkijoille tuttu, ja siksi he eivät edes päivänvalossa tunnistaneet maata Maltaksi. Saaren suurin ja tunnetuin satama on Valletta, joka sijaitsee 13 km Saint Paulin lahdesta kaakkoon. (Ap 27:39.)
Saint Paulin lahden länsisivulla on kaksi poukamaa. Merimiehet toivoivat ’laskevansa laivan rantaan’ luultavasti toisessa niistä, mutta se ei onnistunut, mikä johtui (kirjm. kreikk. tekstin mukaan) siitä, että he olivat ’joutuneet kahden meren paikkaan’. Tämä voi tarkoittaa sitä, että laiva juuttui ”paikkaan, missä kaksi merta kohtasivat” (AS), tai ”riutalle, jota meri huuhtoi kummaltakin puolelta” (UM). Tai alus jäi vastavirtausten väliin ja ajoi karille (vrt. JB, NE). Laivan keula juuttui tiukasti kiinni ehkä mutaan ja saveen, jota on Saint Paulin lahden joissakin osissa kolmen sylen syvyydessä pinnan alla, ja tällöin aallot hajottivat perän kappaleiksi. (Ap 27:39–41.)
Paavalin kokemus Maltassa. Sotilaat päättivät nyt tappaa Paavalin ja muut vangit. Tähän päätökseen on ehkä vaikuttanut tiukka roomalainen sotilaskuri, jonka mukaan vartijoita pidettiin vastuullisina valvonnassaan olevien vankien karkaamisesta (vrt. Ap 12:19; 16:27). Koska upseeri (sadanpäämies) esti sotilaita surmaamasta ketään Paavalin tähden, kaikki laivassa olleet 276 henkeä selvisivät haaksirikosta joko uimalla rantaan tai pääsemällä turvallisesti maihin lankkujen ja muiden haaksirikkoutuneesta aluksesta peräisin olevien kelluvien esineiden varassa. (Ap 27:37, 42–44.)
Maltan asukkaat, jotka eivät puhuneet kreikkaa, osoittivat pelastuneille poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä ja sytyttivät heille jopa tulen, jotta he voisivat lämmitellä. Kun apostoli Paavali pani kimpun risuja tuleen, niin myrkyllinen kyykäärme tuli esiin ja takertui hänen käteensä. Maltan asukkaat hämmästyivät, koska Paavali ei ajettunut eikä kuollut, ja he alkoivat pitää häntä jumalana. (Ap 28:1–6.)
Nykyään Maltassa ei ole kotoperäisiä kyykäärmeitä. Ensimmäisen vuosisadan jälkeen on tapahtunut suuria muutoksia. Vaikka Malta on nykyään maailman tiheimmin asuttuja maita – siellä on n. 1280 henkeä neliökilometrillä – Paavalin aikana siellä on saattanut olla suuria metsiä. Väestönkasvulla on ollut merkittävä vaikutus villieläinten elinympäristöön. Tämä on hyvinkin voinut merkitä sitä, että kaikki kyykäärmeet ovat hävinneet, kuten on käynyt Arranissa, Skotlannin lounaisrannikolla sijaitsevassa saaressa. Kuitenkin vielä 1853 Saint Paulin lahden läheisyydessä on tiettävästi nähty kyy.