MESOPOTAMIA

(kreikasta, merk. ’[maa] jokien välissä’).

Kreikkalainen sana, joka tarkoittaa Eufratin ja Tigriin välissä sijainnutta maa-aluetta. Se vastaa nähtävästi hepreankielistä nimitystä Aram-Naharaim, jolla on samankaltainen merkitys (Ps 60:pk.). Kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät käänsivätkin ”Aram-Naharaimin” yleensä ”Mesopotamiaksi”. (Ks. ARAM nro 5.)

Nimeä ”Mesopotamia” on käytetty eri merkityksissä sekä muinoin että nykyään. Laajassa merkityksessä se käsittää koko Kaksoisvirranmaan, joka jää Eufratin ja Tigriin väliin ja ulottuu Persianlahdelta etelässä Turkin ja Iranin vuoristoihin pohjoisessa. Tässä tapauksessa siihen sisältyy muinaisen Babylonian tulvatasanko, joka ulottuu n. 400 km Bagdadista etelään (ks. BABYLON nro 2). Suppeassa merkityksessä Mesopotamialla tarkoitetaan kuitenkin ainoastaan pohjoista seutua, johon Babylonia ei sisälly. Tämä pohjoisessa sijaitseva alue on alavaa, kumpuilevaa ylänköä, jossa on lukuisia kattilalaaksoja. Se on myös kivikkoista aluetta.

Se että nimitystä käytettiin laajassa merkityksessä ensimmäisellä vuosisadalla, ilmenee Apostolien tekojen 7:2:sta, jossa Stefanos sanoi Abrahamin olleen ”Mesopotamiassa” silloin kun tämä asui vielä Urin kaupungissa Babyloniassa. Ei ole kuitenkaan varmaa tietoa siitä, sisälsikö hepreankielinen nimitys ”Aram-Naharaim” myös Babylonian. Niissä tapauksissa, joissa ”Aram-Naharaimin” (Mesopotamian) maantieteellinen sijainti voidaan Raamatun heprealaisten kirjoitusten perusteella suurin piirtein määrittää, tuo nimitys käsittää Harania ympäröineen pohjoisen alueen (1Mo 24:2–4, 10) tai Petoria ympäröineen pohjoisen vuoristoseudun (5Mo 23:4; vrt. 4Mo 23:7). Vaikka Mesopotamian kuninkaan Kusan-Risataimin (joka sorti Israelia tuomari Otnielin aikana) valta-alueen laajuutta ei tiedetä varmasti, hänen hallintoalueensa keskuspaikka on yhtä hyvin saattanut sijaita pohjoisessa (Tu 3:8–10; ks. KUSAN-RISATAIM). Ammonilaiskuningas Hanun palkkasi luultavasti Pohjois-Mesopotamiasta vaunuja ja ratsumiehiä lähtiessään taistelemaan kuningas Daavidia vastaan (1Ai 19:6, 7).

Jerusalemissa vuoden 33 helluntaijuhlassa läsnä olleiden juutalaisten ja käännynnäisten joukossa oli Mesopotamian asukkaita (Ap 2:1, 2, 9). Heihin on voinut sisältyä sellaisia, jotka asuivat tuon maan eteläosassa, nimittäin Babyloniassa. Tässä yhteydessä on huomionarvoista, että historioitsija Josefuksen mukaan Babyloniassa oli ensimmäisellä vuosisadalla eaa. ”paljon juutalaisia” (Jewish Antiquities, XV, 14 [ii, 2]).