NEBUKADNESSAR, NEBUKADRESSAR
(akkadista, merk. ’Oi Nebo, suojele perillistä!’).
Uusbabylonialaisen valtakunnan toinen hallitsija; Nabopolassarin poika ja Awil-Mardukin (Evil-Merodakin) isä; Awil-Marduk seurasi häntä valtaistuimelle. Nebukadnessar hallitsi kuninkaana 43 vuotta (624–582 eaa.), ja tähän ajanjaksoon sisältyivät ne ”seitsemän aikaa”, joiden kuluessa hän söi kasveja kuin sonni (Da 4:31–33). Jotta tämä kuningas erotettaisiin samannimisestä, mutta paljon aiemmasta (Isinin dynastian aikaisesta) Babylonian hallitsijasta, historioitsijat käyttävät hänestä nimitystä Nebukadnessar II.
Nykyään käytettävissä olevat nuolenpäätekstien historialliset maininnat Nebukadnessarista täydentävät jossain määrin Raamatun kertomusta. Niissä todetaan, että Nabopolassar kokosi armeijansa hallituskautensa 19. vuonna, ja samoin teki hänen poikansa Nebukadnessar, silloinen kruununprinssi. Ilmeisesti nuo molemmat armeijat toimivat itsenäisesti, ja Nabopolassar palasi taistelusta Babyloniin kuukauden kuluessa, kun taas Nebukadnessar soti menestyksellisesti vuoristossa ja palasi myöhemmin Babyloniin mukanaan paljon saalista. Nabopolassarin hallituskauden 21. vuonna Nebukadnessar marssi Babylonian armeijan kanssa Karkemisiin taistelemaan egyptiläisiä vastaan. Hän johti joukkonsa voittoon. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan Jojakimin neljäntenä vuonna (625 eaa.) (Jer 46:2).
Nuo kirjoitukset osoittavat edelleen, että Nebukadnessar palasi Babyloniin saatuaan tiedon isänsä kuolemasta ja että hän nousi valtaistuimelle elulkuun (elo-syyskuu) ensimmäisenä päivänä. Virkaanastumisvuotenaan hän palasi Hattun maahan, ja ”sebatkuussa [tammi-helmikuussa 624 eaa.] hän vei valtavan saaliin Hattusta Babyloniin”. (A. K. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 100.) Ensimmäisenä virallisena hallitusvuotenaan 624 eaa. kuningas Nebukadnessar johti jälleen joukkonsa Hattun kautta; hän valloitti ja ryösti filistealaisen Askelonin kaupungin (ks. ASKELON). Hän teki muitakin sotaretkiä Hattun maahan kuninkuutensa toisena, kolmantena ja neljäntenä vuonna, ja ilmeisesti neljäntenä vuonna hän teki Juudan kuninkaasta Jojakimista vasallinsa (2Ku 24:1). Lisäksi Nebukadnessar johti neljäntenä vuonna joukkonsa Egyptiin, missä käydyssä taistelussa molemmat osapuolet kärsivät raskaita tappioita.
Jerusalemin valloitus. Myöhemmin Juudan kuninkaan Jojakimin kapina Nebukadnessaria vastaan johti ilmeisesti siihen, että babylonialaiset piirittivät Jerusalemin. Tämän piirityksen aikana Jojakim nähtävästi kuoli ja hänen poikansa Jojakin nousi Juudan valtaistuimelle. Mutta tuon uuden kuninkaan hallituskausi päättyi vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää myöhemmin, kun Jojakin antautui Nebukadnessarille (babylonialaisten aikakirjojen mukaan adarkuussa [helmi-maaliskuu] Nebukadnessarin seitsemäntenä hallitusvuonna [joka päättyi nisankuussa 617 eaa.]). Eräässä nuolenpäätekstissä (British Museum 21946) todetaan: ”Seitsemäs vuosi: Kislevkuussa Akkadin kuningas katsasti armeijansa ja marssi Hattu[n maahan]. Hän leiriytyi Juudan kaupunkia vastaan, ja adarkuun toisena päivänä hän valloitti kaupungin (ja) vangitsi (sen) kuninkaan [Jojakinin]. Hän asetti kaupunkiin itse valitsemansa kuninkaan [Sidkian], (ja) hän otti suuren pakkoveron ja vei sen Babyloniin.” (A. K. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 102; kuva, 2. osa, s. 326.) Jojakinin lisäksi Nebukadnessar vei Babylonin pakkosiirtolaisuuteen muitakin kuninkaallisen huonekunnan jäseniä, hovivirkamiehiä, käsityöläisiä ja sotilaita. Nebukadnessar teki Jojakinin sedän Mattanjan Juudan kuninkaaksi ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi. (2Ku 24:11–17; 2Ai 36:5–10; ks. AJANLASKU; JOJAKIM; JOJAKIN.)
Jonkin aikaa myöhemmin Sidkia kapinoi Nebukadnessaria vastaan ja haki sotilaallista turvaa liittoutumalla Egyptin kanssa (Hes 17:15; vrt. Jer 27:11–14). Tämä toi babylonialaiset takaisin Jerusalemiin, ja tebetkuun (joulu-tammikuu) 10. päivänä Sidkian hallituskauden 9. vuonna Nebukadnessar piiritti Jerusalemin (2Ku 24:20; 25:1; 2Ai 36:13). Uutinen siitä, että faraon sotajoukko oli tulossa Egyptistä, sai kuitenkin babylonialaiset lopettamaan piirityksen tilapäisesti (Jer 37:5). Sittemmin faraon joukkojen oli palattava Egyptiin, ja babylonialaiset piirittivät Jerusalemin uudelleen (Jer 37:7–10). Lopulta Jerusalemin muuri murrettiin 607 eaa., 9. tammuskuuta (kesä-heinäkuu) Sidkian hallituskauden 11. vuonna (Nebukadnessarin 19. vuonna, jos lasketaan hänen valtaantulonsa vuodesta, eli hänen 18. hallitusvuotenaan). Sidkia pakeni miehineen, mutta heidät tavoitettiin Jerikon aavikkotasangoilla. Nebukadnessar oli vetäytynyt Riblaan ”Hamatin maahan”, joten Sidkia vietiin hänen eteensä sinne. Nebukadnessar surmautti kaikki Sidkian pojat, ja sitten hän sokaisi ja sitoi Sidkian viedäkseen hänet vangiksi Babyloniin. Valloituksen jälkeisistä yksityiskohdista, mm. temppelin ja Jerusalemin talojen polttamisesta, temppelin välineiden pois viemisestä ja vankien ottamisesta, huolehti henkivartioston päällikkö Nebusaradan. Nebukadnessar nimitti Gedaljan hallitsemaan käskynhaltijana niitä, joita ei viety vangeiksi. (2Ku 25:1–22; 2Ai 36:17–20; Jer 52:1–27, 29.)
Uni suunnattomasta kuvapatsaasta. Danielin kirjassa kerrotaan, että Nebukadnessar näki unen kuvapatsaasta, jolla oli kultainen pää, kuninkuutensa ”toisena vuonna” (luult. laskettuna Jerusalemin tuhosta 607 eaa. ja sen vuoksi todellisuudessa hänen 20. hallitusvuotenaan) (Da 2:1). Taikuutta harjoittavat papit, manaajat ja kaldealaiset eivät pystyneet tulkitsemaan tätä unta, mutta juutalainen profeetta Daniel pystyi. Tämä sai Nebukadnessarin tunnustamaan, että Danielin Jumala oli ”jumalien Jumala ja kuninkaiden Herra ja salaisuuksien Paljastaja”. Sitten hän teki Danielista ”koko Babylonin hallintoalueen hallitsijan ja kaikkien Babylonin viisaiden yliprefektin”. Lisäksi Nebukadnessar nimitti Danielin kolme toveria, Sadrakin, Mesakin ja Abednegon, hallintotehtäviin. (Da 2.)
Myöhemmin pakkosiirtolaisuuteen viedyt juutalaiset. Kolmisen vuotta myöhemmin, Nebukadnessarin hallituskauden 23. vuonna, lisää juutalaisia vietiin pakkosiirtolaisuuteen (Jer 52:30). Nämä juutalaiset pakkosiirtolaiset olivat luultavasti aiemmin paenneet maihin, jotka babylonialaiset sittemmin valloittivat. Tätä päätelmää tukevat historioitsija Josefuksen sanat: ”Viidentenä vuonna Jerusalemin ryöstön jälkeen, joka oli Nebukadnessarin hallituskauden 23. vuosi, Nebukadnessar marssi Koile-Syyriaa vastaan, ja vallattuaan sen hän soti sekä moabilaisia että ammonilaisia vastaan. Alistettuaan sitten nämä kansakunnat hän tunkeutui Egyptiin alistaakseen sen, ja tapettuaan silloin hallinneen kuninkaan ja nimitettyään uuden hän otti jälleen vangiksi maassa olevat juutalaiset ja vei heidät Babyloniin.” (Jewish Antiquities, X, 181, 182 [ix, 7].)
Valloittaa Tyroksen. Nebukadnessar aloitti myös Tyroksen piirityksen jonkin aikaa sen jälkeen, kun Jerusalem oli kukistunut 607 eaa. Tämän piirityksen aikana hänen sotilaansa ’tulivat kaljuiksi’ hankaavien kypärien takia ja heidän olkapäänsä ’hiertyivät paljaiksi’, kun he kantoivat piiritysvallien rakennustarvikkeita. Koska Nebukadnessar ei ollut saanut ”palkkaa” siitä, että hän oli toiminut Jehovan välikappaleena Tyroksen tuomion täytäntöönpanossa, Jehova lupasi antaa hänelle Egyptin varallisuuden. (Hes 26:7–11; 29:17–20; ks. TYROS.) Eräässä babylonialaisessa tekstikatkelmassa, joka on peräisin Nebukadnessarin 37. vuodelta (588 eaa.), mainitaankin sotaretki Egyptiä vastaan (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 308). Ei tiedetä kuitenkaan varmasti, kertooko se Egyptin alkuperäisestä valloituksesta vai jostain myöhemmästä sotatoimesta.
Rakennushankkeita. Sen lisäksi, että Nebukadnessar sai lukuisia sotilaallisia voittoja ja laajensi Babylonian maailmanvaltaa profetioiden täyttymykseksi (vrt. Jer, luvut 47–49), hän harjoitti mittavaa rakennustoimintaa. Lievittääkseen meedialaisen kuningattarensa koti-ikävää Nebukadnessar kertoman mukaan rakensi riippuvat puutarhat, joita pidetään yhtenä muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Monet Nebukadnessarin jäljellä olevat nuolenpääkirjoitukset kertovat hänen rakennushankkeistaan, mm. hänen rakentamistaan temppeleistä, palatseista ja muureista. Yksi ote näistä kirjoituksista kuuluu:
”Nebukadressar, Babylonin kuningas, Esagilan ja Ezidan ennallistaja, Nabopolassarin poika olen minä. Esagilan suojaksi, jotta mikään voimakas vihollinen ja tuhooja ei valtaisi Babylonia, jotta taistelulinja ei tulisi lähelle Imgur-Beliä, Babylonin muuria, [tein minä] sen mitä kukaan aikaisempi kuningas ei ollut tehnyt; Babylonia ympäröivän suojamuurin itäpuolelle tein vahvan muurin. Kaivoin vallihaudan, saavutin vedenpinnan. Sitten huomasin, että isäni valmistama muuri oli rakenteeltaan liian pieni. Rakensin bitumista ja tiilestä mahtavan muurin, joka oli kuin vuori ja jota ei voinut siirtää, ja yhdistin sen isäni muuriin; minä laskin sen perustukset manalan povelle; sen huipun kohotin kuin vuoren. Tämän muurin rinnalle sen vahvistamiseksi rakensin kolmannen ja suojamuurin pohjaksi laskin perustuksen tiilistä ja rakensin sen manalan povelle ja laskin sen perustuksen. Minä vahvistin Esagilan ja Babylonin linnoitukset ja vakiinnutin hallitusaikani maineen iäksi.” (G. Barton, Archaeology and the Bible, 1949, s. 478, 479.)
Edellä kerrottu on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Nebukadnessar kerskui juuri ennen kuin hän menetti mielenterveytensä: ”Eikö tämä ole se suuri Babylon, jonka minä olen väkevyyteni voimalla rakentanut kuninkaallista huonetta varten ja majesteettiuteni kunniaksi?” (Da 4:30.) Mutta kun Nebukadnessarin järki palasi sen Jumalan lähettämän unen täyttymykseksi, jossa puu kaadettiin, hänen oli pakko tunnustaa, että Jehova kykenee nöyryyttämään ne, jotka ylpeydessä vaeltavat (Da 4:37). (Ks. HULLUUS, MIELETTÖMYYS.)
Hyvin uskonnollinen. Nähtävästi Nebukadnessar oli erittäin uskonnollinen, koska hän rakensi ja koristi monien babylonilaisten jumalien temppeleitä. Hän oli erityisen omistautunut Babylonin pääjumalan Mardukin palvontaan. Nebukadnessar laski sotilaalliset voittonsa hänen ansiokseen. Ilmeisesti sotasaalista, mm. Jehovan temppelin pyhät astiat, pantiin Mardukin (Merodakin) temppeliin (Esr 1:7; 5:14). Eräässä Nebukadnessarin kirjoituksessa sanotaan: ”Sinun kunniaksesi, oi ylistetty MERODAK, olen tehnyt huoneen. – – Saakoon se suojiinsa kansakuntien kuninkaiden ja kaikkien kansojen runsaat maksut!” (Records of the Past: Assyrian and Egyptian Monuments, Lontoo 1875, V osa, s. 135.)
Kultainen kuvapatsas, jonka Nebukadnessar pystytti Duran tasangolle, oli ehkä omistettu Mardukille ja tarkoitettu edistämään valtakunnan uskonnollista yhtenäisyyttä. Raivoissaan siitä, että Sadrak, Mesak ja Abednego kieltäytyivät palvomasta tätä kuvaa vielä saatuaan toisenkin tilaisuuden, Nebukadnessar määräsi heidät heitettäväksi tulipätsiin, joka oli kuumennettu seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. Mutta kun Jehovan enkeli oli vapauttanut nämä kolme heprealaista, Nebukadnessarin oli pakko myöntää, että ”ei ole toista jumalaa, joka kykenee vapauttamaan niin kuin tämä”. (Da 3.)
Nebukadnessar näyttää myös luottaneen suuressa määrin ennusteluun suunnitellessaan sotilaallisia liikkeitään. Esimerkiksi Hesekielin profetiassa tuon Babylonin kuninkaan kerrotaan turvautuvan ennusteluun päättäessään, menisikö hän Ammonin Rabbaa vai Jerusalemia vastaan (Hes 21:18–23).