RUTTO

Mikä tahansa nopeasti leviävä tarttuva tauti, joka voi saavuttaa epidemian mittasuhteet ja aiheuttaa kuoleman. Heprealainen ruttoa tarkoittava sana (deʹver) tulee sanajuuresta, jonka merkitys on ’tuhota’ (2Ai 22:10). Lukuisissa raamatunkohdissa mainitaan rutto Jehovan tuomioiden yhteydessä, joita hän pani toimeen sekä omalle nimikkokansalleen että sen vastustajille (2Mo 9:15; 4Mo 14:12; Hes 38:2, 14–16, 22, 23; Am 4:10; ks. VITSAUS).

Seuraus Jumalan lain hylkäämisestä. Israelin kansaan kuuluvia varoitettiin, että jos he kieltäytyisivät pitämästä liittoa, jonka Jumala oli solminut heidän kanssaan, hän ’lähettäisi ruton heidän keskuuteensa’ (3Mo 26:14–16, 23–25; 5Mo 28:15, 21, 22). Kautta Raamatun ruumiillinen ja hengellinen terveys yhdistetään Jumalan siunaukseen (5Mo 7:12, 15; Ps 103:1–3; San 3:1, 2, 7, 8; 4:21, 22; Il 21:1–4), kun taas sairaus yhdistetään syntiin ja epätäydellisyyteen (2Mo 15:26; 5Mo 28:58–61; Jes 53:4, 5; Mt 9:2–6, 12; Joh 5:14). Vaikka siis pitääkin paikkansa, että Jehova Jumala joissakin tapauksissa aiheutti ihmisille suoranaisesti ja äkillisesti jonkin sairauden, kuten spitaalin Mirjamille, Ussialle ja Gehasille (4Mo 12:10; 2Ai 26:16–21; 2Ku 5:25–27), niin monissa tapauksissa on ilmeistä, että sairaudet ja rutto olivat luonnollinen ja ankara seuraus jonkun henkilön tai jonkin kansan syntisestä menettelystä. He vain niittivät sitä, mitä olivat kylväneet, ja heidän liharuumiinsa saivat kärsiä heidän väärän menettelynsä seurauksista (Ga 6:7, 8). Apostoli sanoo niistä, jotka kääntyivät rivoon sukupuoliseen moraalittomuuteen, että Jumala ”jätti heidät – – epäpuhtauden valtaan, jotta heidän ruumiinsa tulisivat häpäistyiksi heidän keskuudessaan”, ja he ”saivat itseensä vastineeksi täyden palkan, joka heidän erheestään oli määrä tulla” (Ro 1:24–27).

Vaivasi Israelia. Näin ollen Jumalan israelilaisille antama varoitus sisälsi tiedon niistä monista sairauksista, jotka väistämättä tulisivat heidän keskuuteensa, koska he eivät noudattaneet hänen tahtoaan. Hänen heille antamansa Laki ehkäisi sairauksia ja suojeli niiltä siksi, että se sisälsi korkeita moraalia ja hygieniaa koskevia mittapuita (ks. SAIRAUDET JA NIIDEN HOITO: Raamatussa käytettyjen käsitteiden tarkkuus), ja myös siksi, että sillä oli tervehdyttävä vaikutus heidän henkiseen ja tunneperäiseen tilaansa (Ps 19:7–11; 119:102, 103, 111, 112, 165). 3. Mooseksen kirjan 26:14–16:ssa ei tarkoiteta tuon Lain satunnaista rikkomista vaan sen mittapuiden suoranaista hylkäämistä ja noudattamatta jättämistä, mikä varmasti altisti kansan kaikenlaisille taudeille ja tartunnoille. Sekä mennyt että nykyhistoria todistaa tämän paikkansapitävyyden puolesta.

Israelin kansakunta lankesi törkeään luopumukseen, ja Hesekielin profetia osoittaa kansan puhuneen siitä, että se ’mätänisi’ kapinoittensa ja syntiensä tähden (Hes 33:10, 11; vrt. 24:23). Ennustuksen mukaisesti kansa joutui kokemaan ”miekan ja nälänhädän ja ruton”, ja kaikki tämä saavutti huippunsa babylonialaisten hyökkäyksen yhteydessä (Jer 32:24). Ruton mainitseminen usein miekan ja nälänhädän ohella (Jer 21:9; 27:13; Hes 7:15) on sopusoinnussa tunnettujen tosiasioiden kanssa. Rutto kulkee tavallisesti sodan kintereillä ja on yhteydessä siihen liittyvään ravinnon puutteeseen. Kun vihollisarmeija hyökkää maahan, maanviljely rajoittuu ja usein sato takavarikoidaan tai poltetaan. Piiritetyiltä kaupungeilta katkeavat yhteydet ulkomaailmaan, ja ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa elävän väestön keskuuteen tulee nälänhätä. Sellaisissa olosuhteissa sairauksien vastustuskyky heikkenee, ja näin avautuu tie ruton kuolettavalle hyökkäykselle.

”Asiainjärjestelmän päättymisessä”. Kun Jeesus ennusti Jerusalemin hävityksen ja ”asiainjärjestelmän päättymisen”, hän osoitti ruton olevan eräs huomattava piirre ”suurta ahdistusta” edeltävänä ajanjaksona (Mt 24:3, 21; Lu 21:10, 11). Ilmestyksen 6:1–8, joka kirjoitettiin Jerusalemin tuhon jälkeen (jonka yhteydessä kärsittiin ankarasta nälänhädästä ja vakavista taudeista), viittaa tulevaan miekan, nälänhädän ja ”kuolettavan vitsauksen” aikaan. Niiden oli määrä tulla sen jälkeen, kun oli ilmaantunut valkoisella hevosella ratsastava kruunattu ratsastaja, joka lähtee voittamaan, ja tämä on rinnastettavissa täsmälleen Ilmestyksen 19:11–16:een, joka selvästikin soveltuu hallitsevaan Kristukseen Jeesukseen.

Jehovan suojelus. Kuningas Salomo rukoili, että kun Jehovan kansaa uhkaisi rutto, se rukoilisi Häneltä helpotusta, levittäisi kätensä kohti temppeliä ja sitä kuultaisiin suotuisasti (1Ku 8:37–40; 2Ai 6:28–31). Psalmissa 91 kuvaillaan lohduttavasti Jehovan kykyä suojella uskollista palvelijaansa myös hengelliseltä vahingolta, mm. moraaliselta ja hengelliseltä ”synkässä hämäryydessä kulkevalta rutolta”.