FILIPPOS

(’hevosiin kiintynyt, hevosia rakastava’).

1. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt evankelista ja lähetystyöntekijä. Filippos oli Stefanoksen ohella yksi niistä seitsemästä ’miehestä, joista oli hyvä todistus, jotka olivat täynnä henkeä ja viisautta’ ja jotka valittiin huolehtimaan siitä, että ruokaa jaettiin päivittäin puolueettomasti sekä kreikan- että hepreankielisille kristityille leskille Jerusalemissa (Ap 6:1–6). Kertomus Filippoksen (ja Stefanoksen) toiminnasta tämän erikoispalveluksen päätyttyä vahvistaa, että tuota tehtävää hoitamaan valitut miehet olivat hengellisesti hyvin päteviä, sillä Filippos teki samanlaista työtä kuin apostoli Paavali myöhemmin, tosin pienemmässä mitassa.

Kun vaino hajaannutti kaikki muut paitsi apostolit, jotka jäivät Jerusalemiin, Filippos meni Samariaan, missä hän julisti Valtakunnan hyvää uutista ja pyhän hengen yliluonnollisella voimalla ajoi ulos demoneja ja paransi halvaantuneita ja rampoja. Riemuitsevat väkijoukot ottivat sanoman vastaan ja ihmisiä kastettiin, mm. eräs Simon, joka oli harjoittanut taikuutta. (Ap 8:4–13.) Kun apostolit sitten ”kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen”, jotta nuo kastetut uskovat voisivat saada pyhän hengen ilmaisen lahjan. (Ap 8:14–17.)

Sen jälkeen Jehovan henki johti Filippoksen etiopialaisen eunukin luo, joka oli matkalla Gazaan, ja lyhyessä ajassa tuo ”etiopialaisten kuningattaren, kandaken, alainen vallanpitäjä” omaksui uskon Jeesukseen ja pyysi Filipposta kastamaan hänet (Ap 8:26–38). Sieltä Filippos jatkoi matkaansa Asdodiin ja edelleen Kesareaan ja ”julisti jatkuvasti hyvää uutista kaikille kaupungeille” matkan varrella (Ap 8:39, 40). Nämä lyhyet kertomukset kuvaavat ”evankelistan” työtä (Ap 21:8).

Filippos oli yhä aktiivisesti palveluksessa tuossa Kesarean kansainvälisessä risteyskaupungissa noin 20 vuotta myöhemmin, ja hänet tunnettiin vieläkin siitä, että hän oli ollut ”yksi niistä seitsemästä miehestä”, jotka apostolit aikanaan nimittivät. Luukas kertoo, että kun hän ja Paavali asuivat jonkin aikaa Filippoksen kotona vuoden 56 tienoilla, ”tällä miehellä [Filippoksella] oli neljä tytärtä, neitsyttä, jotka profetoivat”. (Ap 21:8–10.) Koska nuo neljä tytärtä olivat riittävän vanhoja profetoimaan, Filippos saattoi olla naimisissa jo aikaisemman toimintansa aikana.

2. Herodiaan aviomies ja Salomen isä. Hän asui Roomassa, kun hänen vaimonsa jätti hänet ja meni avionrikkojana hänen velipuolensa Herodes Antipaan vaimoksi (Mt 14:3, 4; Mr 6:17, 18; Lu 3:19, 20). Filippos oli Herodes Suuren ja tämän kolmannen vaimon Mariamne II:n, ylimmäisen papin Simonin tyttären, poika. Hän oli siis puoliksi juutalainen ja puoliksi idumealainen. (Ks. HERODES nro 5.)

3. Iturean ja Trakonitiksen piirihallitsija siihen aikaan, kun Johannes Kastaja aloitti palveluksensa ”keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuonna”, vuonna 29 (Lu 3:1–3). Filippos oli Herodes Suuren ja jerusalemilaisen Kleopatran poika, joten hän oli Herodes Antipaan, Arkelaoksen ja Filippos nro 2:n velipuoli. (Ks. HERODES nro 6.)