FOINIKIA

(todennäköisesti kantasanasta, jonka merkitys on ’palmu’).

Välimeren itärannikolla Syyrian ja Israelin välissä sijainnut rannikkokaistale, jota rajasivat idässä Libanonvuoret. Se vastasi suurin piirtein nykyistä Libanonin valtiota. Sidon oli vuosikausia muinaisen Foinikian tärkein kaupunki, mutta myöhemmin se jäi Tyroksen kaupungin varjoon; Tyroksen perusti muuan Sidonista muuttanut siirtokunta (ks. SIDON, SIDONILAISET; TYROS).

Maantieteellisiä piirteitä. Tämän pitkän, kapean maan rannikkotasankoja pirstoivat paikoin meren rannalle asti ulottuvat vuorten juurella olevat kukkulat. Tasankoja kastelivat useat joet, jotka saivat alkunsa idässä luonnollisen rajan muodostavasta vuoristosta. Monet huiput kohosivat yli 3000 m:n korkeuteen, korkein oli yli 3350 m, ja nuo huiput olivat suuren osan vuotta lumipeitteisiä. Aikoinaan suurta osaa maasta peittivät laajat metsät ja erilaiset hedelmätarhat, joissa kasvoi setrejä ja mäntyjä, tammia, pyökkejä, mulperi-, viikuna- ja oliivipuita sekä taatelipalmuja.

Alkuperä ja nimi. Foinikialaisten historia alkaa vedenpaisumuksen jälkeen Nooan pojanpojasta Kanaanista, joka oli Haamin poika. Kanaanista tuli 11 heimon kantaisä, ja yksi niistä, nimittäin sidonilaiset, koostui Kanaanin esikoisen Sidonin jälkeläisistä. (1Mo 10:15–18; 1Ai 1:13–16.) Sidonilaiset olivat siis kanaanilaisia (Jos 13:4–6; Tu 10:12). Muutkin kuin he itse nimittivät heidän maataan Kanaaniksi. Antiokhos Epifaneen ajalta olevassa kolikossa syyrialais-foinikialaista Laodikean kaupunkia sanotaan ”Kanaanin äitikaupungiksi”.

Aikanaan kreikkalaiset halusivat kuitenkin käyttää näistä Kanaanin sidonilaisista vielä uutta nimitystä: foinikialaiset. Tämän vuoksi tuosta samasta kansasta käytettiin toisinaan rinnakkain nimityksiä kanaanilainen, sidonilainen ja foinikialainen. Esimerkiksi Jesajan profetiassa Foinikiaa sanotaan ”Kanaaniksi” (Jes 23:11, KR-38, JP, RS, Rbi8:n, alav.).

Merenkulkijakauppiaiden maa. Foinikialaiset kuuluivat muinaisen maailman suuriin merenkulkijakansoihin. Heidän laivansa olivat hyvin merikelpoisia kokoonsa nähden. Niissä oli sekä korkea kokka että korkea perä, ne olivat hyvin leveitä, ja ne saattoivat kulkea sekä purjeiden että airojen avulla. (Hes 27:3–7.) Foinikialaiset laivat hoitivat suuren osan Välimeren kaupasta. 1000-luvulla eaa. Salomo palkkasi foinikialaisia ”Hiramin palvelijoita” Tarsisiin (Espanjaan) kulkevien laivojensa mukaan (2Ai 9:21). Foinikialaisia merimiehiä oli myös siinä Salomon laivastossa, joka lähetettiin Esjon-Geberistä Ofiriin (1Ku 9:26–28; 10:11). Vielä 600-luvulla eaa. foinikialaisalukset purjehtivat Tarsisiin ja toivat sieltä hopeaa, rautaa, tinaa ja lyijyä (Hes 27:12).

Taidetta ja käsityötaitoja. Foinikialaiset metallityöntekijät olivat taitavia valamaan, takomaan ja kaivertamaan kulta- ja hopeaesineitä. Toiset käsityöläiset erikoistuivat puu- ja norsunluukaiverruksiin, lasin muotoiluun, villan ja pellavan kutomiseen ja kankaiden värjäykseen. Foinikia oli erityisen kuuluisa purppuranvärjäyksestään. Tyroksen purppuralla värjätyt vaatteet olivat kalleimpia, sillä muutaman metrin pituisen kankaan värjäämiseen tarvittiin tuhansia Murex-kotiloita, joista jokaisesta saatiin vain pisara väriainetta. Väriaineen sävy vaihteli sen mukaan, mistä kohtaa Välimeren rannikkoa kotilot löytyivät, ja tämän sekä foinikialaisten värjäysmestareiden erikoistaitojen (he käyttivät usein kaksois- tai kolmoisvärjäysmenetelmää) ansiosta saatiin monenlaisia kallisarvoisia kankaita, jotka olivat erittäin kysyttyjä varakkaiden ja korkea-arvoisten keskuudessa (Hes 27:2, 7, 24).

Daavidin ja Salomon päivinä foinikialaiset olivat kuuluisia rakennuskivenhakkaajia ja puutyöntekijöitä, jotka osasivat taitavasti kaataa metsiensä komeita puita (2Sa 5:11; 1Ku 5:1, 6–10, 18; 9:11; 1Ai 14:1).

Uskonto. Koska foinikialaiset olivat kanaanilaisia, he harjoittivat hyvin turmeltunutta uskontoa, joka keskittyi hedelmällisyyden jumalan Baalin ympärille. Siihen liittyivät homoseksuaalisuus, eläimeen sekaantuminen ja palvontamenona harjoitettu porttous sekä kuvottavat lapsiuhririitit. (Ks. kuva, 1. osa, s. 739; KANAAN, KANAANILAINEN nro 2: Israel valloittaa Kanaanin.) Foinikialaisesta Baalbekin kaupungista (n. 65 km Beirutista koilliseen) tuli yksi muinaisen maailman polyteistisen palvonnan suurista keskuksista; Rooman vallan aikaan sinne pystytettiin useiden eri jumalien ja jumalattarien suuria temppeleitä, joiden raunioita voidaan nähdä vielä nykyäänkin.

Vuoden 31 keväällä jotkut Foinikian asukkaat ilmaisivat uskoa matkustamalla sisämaahan Galileaan kuuntelemaan Jeesusta ja paranemaan sairauksistaan (Mr 3:7–10; Lu 6:17). Noin vuotta myöhemmin Jeesus kävi Foinikian rannikkotasangoilla ja erään siellä asuvan syyrialais-foinikialaisen naisen usko teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän paransi ihmeen avulla naisen tyttären, jota demonit riivasivat (Mt 15:21–28; Mr 7:24–31).

Kun Juudeassa puhkesi vaino Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen, jotkut kristityt pakenivat Foinikiaan. Siellä he julistivat jonkin aikaa hyvää uutista ainoastaan juutalaisille. Mutta Corneliuksen kääntymisen jälkeen alkoi kautta Foinikian rannikon samoin kuin muissa Rooman imperiumin osissa nousta seurakuntia, joissa oli sekä juutalaisia että ei-juutalaisia. Apostoli Paavali kävi matkoillaan joissakin noista Foinikian seurakunnista; viimeiseksi hänen mainitaan käyneen sikäläisten uskovien luona Sidonissa, kun hän oli vankina matkalla Roomaan noin vuonna 58. (Ap 11:19; 15:3; 21:1–7; 27:1–3.)