POTIFAR

(egyptin kielestä; lyhentymä nimestä Potifera).

Egyptiläinen hovivirkamies ja faraon henkivartioston päällikkö. Hän oli Joosefin isäntä jonkin aikaa ja kaikesta päätellen varakas mies. (1Mo 37:36; 39:4.) Potifar osti Joosefin matkustavilta midianilaiskauppiailta, ja kun hän huomasi, miten hyvä palvelija Joosef oli, hän asetti hänet lopulta huolehtimaan koko hänen taloudestaan ja kaikista hänen pelloistaan, jonka järjestelyn Jehova siunasi Joosefin takia (1Mo 37:36; 39:1–6).

Potifarin vaimo ei ollut yhtä uskollinen Potifarille kuin tämän palvelija Joosef. Vaimo yritti toistuvasti vietellä Joosefin, ja eräänä päivänä, kun paikalla ei ollut muita miehiä, hän tarttui Joosefiin, mutta tälläkin kertaa Joosef torjui hänet ja juoksi ulos. Kun Potifar tuli kotiin, hän sai kuulla turhautuneen vaimonsa esittämän väärien syytösten ryöpyn. Suuttunut Potifar heitätti Joosefin vankilaan. (1Mo 39:7–20.)

Vankila on nähtävästi ollut Potifarin talon yhteydessä tai ainakin kuulunut hänen toimivaltansa piiriin, koska hänhän oli ”henkivartioston päällikkö”. Niinpä kerrotaan, että faraon ylijuomanlaskija ja ylileipuri heitettiin tähän samaan vankilaan, ”vankeuteen henkivartioston päällikön taloon”, ”vankeuteen hänen [Joosefin] isäntänsä taloon”. (1Mo 39:1; 40:1–7.) Tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä, että Potifar olisi ollut se ”vankilan päällikkö”, joka ”luovutti Joosefin käsiin kaikki vankilassa olevat vangit” (1Mo 39:21–23). Tämä virkamies oli luultavasti Potifarin alainen.

Potifarin arvonimi ”hovivirkamies” on käännetty heprealaisesta sanasta sa·risʹ ’eunukki’, joka tarkoitti laajassa merkityksessä kamariherraa, hovimiestä tai hovin luotettua virkamiestä. Se ”hovivirkamies [sa·risʹ], jonka valvonnassa sotilaat olivat”, kun Jerusalem kukistui 607 eaa., oli epäilemättä korkea-arvoinen hallitusviranomainen eikä kuohittu mies (2Ku 25:19). Koska Potifar oli lisäksi sotilashenkilö, henkivartioston päällikkö, ja naimisissa oleva mies, voidaan päätellä, ettei hän ollut sanan tavallisessa merkityksessä eunukki.