LUKEMINEN

Tiedon hankkimista kirjoitetusta materiaalista näköaistin avulla; tekstin esittämistä ääneen.

Ihmiset ovat kautta aikojen olleet kiinnostuneita lukemisesta. Assyrian kuningas Assurbanipal, jonka perustamassa kirjastossa oli 22000 savitaulua ja tekstiä, huudahti: ”Iloitsin lukiessani kiveen tehtyjä piirtokirjoituksia, jotka olivat tulvaa edeltäneeltä ajalta.” (J. Finegan, Light From the Ancient Past, 1959, s. 216, 217.) Tämä voi tarkoittaa joitakin perimätietoon perustuvia kertomuksia maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta tai assyrialaisia muistiinmerkintöjä jotain paikallista tulvaa edeltäneeltä ajalta. Ainoat tulvaa koskevat kirjoitukset, joita Assurbanipalin palatsin raunioista on löydetty, koskivat babylonialaista vedenpaisumuskertomusta, joka sisältää paljon mytologiaa. Nykyään ei voida päätellä, oliko pakanallisilla assyrialaisilla todella joitakin aitoja kertomuksia tai kirjoituksia maailmanlaajuista vedenpaisumusta edeltäneeltä ajalta.

Lukemisen alku liittyy tietenkin kirjoittamisen alkuun. Tästä saatavilla olevia todisteita on käsitelty artikkelissa KIRJOITTAMINEN.

On huomionarvoista, että Raamatun kertomuksessa Mooseksen päivien tapahtumista 1500-luvulla eaa. viitataan nimenomaan lukemiseen ja kirjoittamiseen (2Mo 17:14). Israelin kansaa kannustettiin lukemaan ja kirjoittamaan (5Mo 6:6–9). Mooseksen seuraajan Joosuan käskettiin Israelin johtajana lukea Raamatun kirjoituksia ”päivin ja öin”, säännöllisesti, jotta hän menestyisi Jumalalta saamassaan tehtävässä. Jotta Jumalan sanan tärkeys olisi painunut Joosuan mieleen ja jotta hänen olisi ollut helpompi muistaa se, hänen tuli lukea sitä ”hiljaisella äänellä”. (Jos 1:8.)

Jumala käski Israelin kuninkaita kirjoittamaan itselleen jäljennöksen Jumalan laista ja lukemaan sitä päivittäin (5Mo 17:18, 19; ks. MIETISKELY). Kun he eivät noudattaneet tätä käskyä, maassa laiminlyötiin tosi palvontaa, ja se johti kansan tapojen turmeltumiseen, minkä vuoksi Jerusalem tuhottiin 607 eaa.

Jeesuksella oli käytettävissään kaikki Heprealaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjakääröt synagogissa, ja eräässä muistiin merkityssä tilanteessa hän luki synagogassa julkisesti ja sovelsi lukemansa raamatunkohdan itseensä (Lu 4:16–21). Myös silloin kun Saatana koetteli Jeesusta kolme kertaa, Jeesus vastasi kaikissa kolmessa tapauksessa: ”On kirjoitettu.” (Mt 4:4, 7, 10.) Hän tunsi selvästikin hyvin Raamatun kirjoitukset.

Apostolit, jotka olivat pyhän temppelin, kristillisen seurakunnan, toissijaisia peruskiviä, ymmärsivät, että Raamatun kirjoitusten lukeminen oli välttämätöntä heidän palveluksensa kannalta. He lainasivat Heprealaisia kirjoituksia, viittasivat niihin satoja kertoja kirjoituksissaan ja kannustivat toisiakin lukemaan niitä (Ap 17:11). Juutalaiset hallitusmiehet havaitsivat, että Pietari ja Johannes olivat koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä (Ap 4:13). Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että he olisivat olleet luku- ja kirjoitustaidottomia, sillä näiden apostolien kirjoittamat kirjeet todistavat, että he hallitsivat nuo taidot. He eivät olleet kuitenkaan saaneet heprealaista korkeakouluopetusta kirjanoppineiden jalkojen juuressa. Samoista syistä juutalaiset olivat hämmästyneitä siitä, että Jeesuksella oli niin paljon tietoa, vaikka hän heidän sanojensa mukaan ’ei ollut opiskellut kouluissa’ (Joh 7:15). Se että lukeminen oli tuohon aikaan yleistä, käy ilmi kerrottaessa etiopialaisesta eunukista, käännynnäisestä, joka luki profeetta Jesajaa ja jonka luo Filippos sen vuoksi meni. Eunukin kiinnostus Jumalan sanaa kohtaan palkittiin siten, että hän sai edun tulla Kristuksen seuraajaksi. (Ap 8:27–38.)

Ennen ensimmäistä vuosisataa kirjoitetun Raamatun osan kielet olivat heprea ja aramea. Heprealaiset kirjoitukset käännettiin 200-luvulla eaa. kreikaksi, josta oli tuolloin tullut kansainvälinen kieli. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset kirjoitettiin Matteuksen evankeliumia lukuun ottamatta alun perin kreikaksi. Näin Raamatun lukeminen oli mahdollista useimmille Rooman imperiumin alueella asuneille lukutaitoisille ihmisille, ja sitä saattoivat lukea varsinkin Palestiinassa olevat ja diasporajuutalaiset.

Raamattujen suuri kysyntä on heijastanut sen luettavuutta ja arvoa, sillä sen painosmäärä ja levikki ovat ylittäneet kirkkaasti kaikkien muiden kirjojen painosmäärän ja levikin, ja tätä kirjoitettaessa se on käännetty joko kokonaan tai osittain yli 3000 kielelle ja murteelle ja sitä on levitetty miljardeja kappaleita. Kerrotaan, että se on maapallon asukkaista noin 90 prosentin saatavilla heidän äidinkielellään.

Raamatussa luetellaan monia hyödyllisiä asioita, joita koituu sen lukemisesta, mm. nöyryys (5Mo 17:19, 20), onnellisuus (Il 1:3) ja se, että näkee Raamatun profetioiden täyttyvän (Hab 2:2, 3). Se kehottaa lukijoitaan valikoimaan luettavansa; kaikki kirjat eivät ole rakentavia eivätkä virkistäviä (Sr 12:12).

Jumalan hengen apu on välttämätöntä, jotta Jumalan sanaa voitaisiin todella käsittää ja ymmärtää (1Ko 2:9–16). Jotta ihminen ymmärtäisi Jumalan sanaa ja hyötyisi siitä, hänen täytyy lukea sitä avoimin mielin ja panna pois kaikki ennakkoluulot ja ennakkokäsitykset; muutoin hänen ymmärryksensä on verhottu, kuten oli niiden juutalaisten mieli, jotka hylkäsivät Jeesuksen saarnaaman hyvän uutisen (2Ko 3:14–16). Pinnallinen lukeminen ei riitä. Lukijan täytyy panna siihen sydämensä, uppoutua aineiston tutkimiseen, mietiskellä sitä syvällisesti ja pyrkiä hyötymään siitä henkilökohtaisesti (San 15:28; 1Ti 4:13–16; Mt 24:15). (Ks. JULKINEN LUKEMINEN.)