SEEM

(’nimi, maine’).

Yksi Nooan kolmesta pojasta, joista ”koko maan väestö levisi laajalle” maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen (1Mo 6:10; 9:18, 19).

Vaikka nuo kolme poikaa mainitaan aina samassa järjestyksessä, ”Seem, Haam ja Jafet”, heidän ikäjärjestyksestään ei olla aivan varmoja. Se, että Seem mainitaan ensimmäisenä, ei sinänsä osoita ehdottomasti, että Seem oli Nooan esikoinen, sillä Seemin omakin esikoispoika (Arpaksad) mainitaan sukuluetteloissa kolmantena (1Mo 10:22; 1Ai 1:17). 1. Mooseksen kirjan 10:21 voidaan kääntää alkuperäisestä heprean kielestä eri tavoin, ja siksi Seemin sanotaan joissakin käännöksissä olleen ”vanhimman [”vanhemman”, KJ], Jafetin, veli”, kun taas toisissa hänen sanotaan olleen ”Jafetin vanhempi [”vanhin”, KR-38] veli” (KR-92, Dy, RS, JB, Ro). Myös vanhoissa käännöksissä on eroja: Septuaginta, Symmakhoksen käännös ja Onkeloksen targum sanovat Jafetin olleen vanhempi, kun taas samarialaisen Pentateukin, latinalaisen Vulgatan ja syyrialaisten käännösten mukaan Seem oli Jafetin vanhempi veli. Muiden raamatunkohtien perusteella Seem oli kuitenkin todennäköisesti Nooan toinen poika, Jafetia nuorempi.

Raamatussa kerrotaan, että Nooa alkoi saada poikia täytettyään 500 vuotta (2470 eaa.) ja että vedenpaisumus oli hänen 600. vuotenaan (1Mo 5:32; 7:6). Seem oli vedenpaisumuksen aikaan jo naimisissa (1Mo 6:18), ja hänen kerrotaan saaneen ensimmäisen poikansa Arpaksadin kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen (2368 eaa.), jolloin Seem itse oli 100-vuotias (1Mo 11:10). Tämä merkitsi sitä, että Seem syntyi Nooan ollessa 502-vuotias (2468 eaa.), ja koska Haamin sanotaan nähtävästi olleen ”nuorin poika” (1Mo 9:24), Jafet oli johdonmukaisesti poika, joka syntyi Nooalle ensimmäiseksi hänen ollessaan 500-vuotias.

Arpaksadin syntymän jälkeen Seemille syntyi lisää poikia (ja tyttäriäkin), joita olivat Elam, Assur, Lud ja Aram (1Mo 10:22; 11:11). 1. Aikakirjan 1:17:n rinnakkaiskertomuksessa luetellaan Aramin jälkeen myös ”Us ja Hul ja Geter ja Mas”, mutta heidän osoitetaan 1. Mooseksen kirjan 10:23:ssa olleen Aramin poikia. Raamatullisten ja muiden historiallisten todisteiden perusteella Seem oli siis seemiläisten kansojen kantaisä, ja noita kansoja olivat elamilaiset, assyrialaiset, alkuperäiset kaldealaiset, heprealaiset, aramealaiset (eli syyrialaiset), erilaiset arabiheimot ja kenties Vähän-Aasian lydialaiset. Tämä merkitsisi sitä, että Seemistä polveutunut väestö keskittyi pääasiassa Aasian mantereen lounaisosaan ja asutti suurimman osan Hedelmällisestä puolikuusta ja huomattavan osan Arabian niemimaasta. (Ks. Seemin poikia käsitteleviä artikkeleita.)

Kun Seem ja hänen veljensä Jafet peittivät isänsä alastomuuden Nooan juovuttua viinistä, he eivät kunnioittaneet häntä ainoastaan siksi, että hän oli heidän isänsä, vaan myös siksi, että Jumala oli hänen välityksellään säilyttänyt heidät elossa vedenpaisumuksen aikana (1Mo 9:20–23). Nooan sen jälkeen esittämässä siunauksessa osoitettiin, että Jumala suosisi erityisesti Seemin sukuhaaraa ja että se myötävaikuttaisi Jumalan nimen pyhittämiseen, sillä Nooa sanoi Jehovaa ”Seemin Jumalaksi” (1Mo 9:26). Nimenomaan Seemistä polveutui hänen poikansa Arpaksadin kautta Abraham, ja hänelle annettiin lupaus Siemenestä, jossa kaikki maan suvut saisivat siunauksen (1Ai 1:24–27; 1Mo 12:1–3; 22:15–18). Nooan ennustus siitä, että Kanaanista tulisi Seemin ”orja”, täyttyi, kun seemiläiset alistivat kanaanilaiset israelilaisten vallattua Kanaanin maan (1Mo 9:26).

Seem eli 500 vuotta Arpaksadin syntymän jälkeen, ja hän kuoli 600-vuotiaana (1Mo 11:10, 11). Näin ollen hän kuoli noin 13 vuotta Saaran kuoleman (1881 eaa.) jälkeen ja kymmenen vuotta Iisakin ja Rebekan naimisiinmenon (1878 eaa.) jälkeen. Tämän vuoksi on esitetty, että Seem on saattanut olla Melkisedek (merk. ’vanhurskauden kuningas’), kuningas-pappi jolle Abraham maksoi kymmenykset (1Mo 14:18–20). Raamatussa ei kuitenkaan sanota niin, ja apostoli Paavali osoittaa, ettei Melkisedekistä ollut saatavissa mitään sukuluettelomerkintöjä eikä muitakaan tärkeitä tietoja, minkä ansiosta hän sopi hyvin Kristuksen Jeesuksen, ainaisen Kuningas-Papin, esikuvaksi (Hpr 7:1–3).