KYYKÄÄRME

(hepr. ’ef·ʽehʹ; tsif·ʽo·niʹ; kreik. eʹkhi·dna).

Myrkyllinen käärme, jonka erittäin tarkoituksenmukaiset myrkkyhampaat taipuvat kitalakea vasten, kun niitä ei käytetä. Kyykäärmeiden myrkky on erilaista eri lajeilla. Palestiinassa on useita kyylajeja, joista vaarallisimpiin kuuluu Jordaninlaaksossa elävä hietakyy (Vipera ammodytes). Yksi laji on nimeltään palestiinankyy (Vipera palaestinae). Heprealaisen sanan ’ef·ʽehʹ arvellaan yleensä olevan vastine arabialaiselle sanalle ’afʽan, joka tarkoittaa efaa, Jerikon hiekkatasangolla elävää myrkkykäärmettä.

Kyykäärmeen myrkyn tehoon viitataan Jobin 20:16:ssa, jossa Sofar sanoo, että ”kyykäärmeen kieli” voi tappaa. Haaksirikkouduttuaan Maltan saarelle apostoli Paavali keräsi kimpun risuja ja oli laittamassa niitä tuleen, kun kyykäärme tuli esiin ja takertui hänen käteensä. Paavali ”pudisti kuitenkin myrkyllisen elukan tuleen eikä kärsinyt mitään vahinkoa”, vaikka vieressä seisovat ihmiset odottivat hänen ajettuvan tulehduksen vuoksi tai kuolevan yhtäkkiä. (Ap 28:3–6.)

Kuvaannollista käyttöä. Kyykäärmeen pureman vaarallisuuteen viitataan kuvaannollisesti Sananlaskujen 23:32:ssa, jossa viisas mies kuvailee liiallisen viininkäytön vaikutuksia: ”Se puree niin kuin käärme ja erittää myrkkyä niin kuin kyy [hepr. u·khetsif·ʽo·niʹ].” Kuvaillessaan sitä pahuutta, jota Jumalan kansa Israel oli alkanut harjoittaa, profeetta Jesaja kirjoitti: ”Myrkkykäärmeen munia he ovat hautoneet – –. Jokainen niiden munia syövä kuolee, ja murskatusta munasta kuoriutuu kyykäärme.” (Jes 59:5.) Suurin osa käärmeistä munii munia, ja vaikka useimmat kyykäärmeet eivät olekaan ovipaarisia (munivia), jotkin lajit ovat.

Johannes Kastaja nimitti fariseuksia ja saddukeuksia ”kyykäärmeiden jälkeläisiksi” (Mt 3:7; Lu 3:7). Ja Jeesus Kristus sanoi kirjanoppineita ja fariseuksia ”kyykäärmeiden jälkeläisiksi” heidän pahuutensa vuoksi ja sen kohtalokkaan hengellisen vahingon takia, jota he saattoivat aiheuttaa hyväuskoisille ihmisille (Mt 12:34; 23:33).