SARVIKYY

(hepr. ʽakh·šuvʹ; šefi·fonʹ).

Yksi Palestiinan myrkyllisistä kyykäärmeistä, jonka erottaa kummankin silmän yläpuolella olevista pienistä, sarvia muistuttavista suomuista. Raymond Ditmarsin mukaan sarvikyitä (Cerastes cornutus) tavataan Pohjois-Afrikassa Algeriasta Egyptiin saakka sekä Arabiassa ja Palestiinan eteläosissa.

Koska sarvikyyn myrkky on tehokasta (vaikkakaan ei tavallisesti hengenvaarallista ihmisille), Daavid sanoo osuvasti väkivaltaisten miesten teroittaneen kielensä ”käärmeen kielen kaltaiseksi; sarvikyyn myrkkyä on heidän huultensa alla” (Ps 140:3; ks. ASPISKÄÄRME).

Sarvikyy kasvaa korkeintaan 80 cm:n pituiseksi, ja se on vaalean hiekanvärinen, joten se pystyy kätkeytymään hyvin hiekkaan odottamaan saalistaan. Harjaantumattoman silmän on erittäin vaikea havaita väijyvää sarvikyytä. Raymond Ditmars kuvaa kirjassaan joitakin vankeudessa näkemiään sarvikyitä: ”Kaikkien erämaakyiden tavoin nekin pyrkivät koko ajan heittämään hiekkaa selkäänsä ja kätkemään siten ruumiinsa. Jos häkissä olisi usean senttimetrin verran hienoa hiekkaa, käärmeistä ei päiväsaikaan näkyisi mitään muuta kuin päälaki. Kun tämä matelija kauhoo hiekkaa, se litistää ruumistaan niin paljon, että sen kyljen alareuna toimii lapiona, ja sarjalla ainutlaatuisia ruumiin molemmin puolin pituussuunnassa kulkevia aaltomaisia liikkeitä käärme sitten uppoaa hiekkaan tai kasaa sitä selkäänsä.” (Reptiles of the World, 1953, s. 234, 235.)

Kuvaannollista käyttöä. Sarvikyy on valpas ja iskee erittäin nopeasti, ja sen tiedetään hyökänneen hevosten kimppuun, joten Danin heimon vertaaminen ”sarvikäärmeeseen” 1. Mooseksen kirjan 49:17:ssä on varsin osuva. Jaakob kuvaa siinä Dania käärmeeksi, sarvikäärmeeksi, ”joka puree hevosta vuohiseen, niin että sen ratsastaja suistuu taaksepäin”. Tämän tarkoitus ei ollut halventaa Danin heimoa, ikään kuin se olisi ollut ruohikon ilkeä käärme, joka kelpaisi ainoastaan kantapäällä tallattavaksi. Sen sijaan Danin heimo palvelisi käärmeenä tärkeää kansallista tarkoitusta. Väijymällä sarvikyyn tavoin se voisi ikään kuin purra vihollissotilasta kantavaa hevosta vuohiseen, jolloin hevonen nousisi takajaloilleen ja suistaisi ratsastajansa taaksepäin selästään. Vaikka Danin heimo siis olikin pieni, se olisi Israelin rauhanhäiritsijöille yhtä vaarallinen kuin sarvikyy.