KYNÄ
Kirjoitusväline, joka Raamatun aikoina kastettiin musteeseen tai johonkin vastaavaan nesteeseen. Muinoin eläneet ihmiset kirjoittivat saveen, vahaan tai pehmeään metalliin piirtimellä (ks. PIIRRIN), mutta pergamenttiin tai papyrukselle kirjoittaessaan he käyttivät kynää ja mustetta (3Jo 13; 2Jo 12). ”Kynäksi” käännetty kreikkalainen sana (kaʹla·mos) tarkoittaa ruokoa tai kaislaa, ja se voidaan kääntää kirjaimellisesti vastineella ”kirjoitusruoko”. Muinaisten egyptiläisten ruokokynään tehtiin litteä talttamainen pää, johon leikattiin hapsuja niin että se toimi ikään kuin siveltimenä. Ruokoja on saatettu kuivattaa ja kovettaa jättämällä ne useiksi kuukausiksi lantakasojen alle, kuten on ollut tapana tehdä viime aikoihin asti. Kreikkalaiset ja roomalaiset kirjoittivat ruokokynällä, joka oli teroitettu ja jonka terä oli halkaistu samaan tapaan kuin myöhemmin käytössä olleiden sulkakynien ja vieläpä nykyisten mustekynienkin terät.