Belsassar, jumalaton mässäilijä
MAHTAVA Babylon lepäsi Eufrat-virran kahden puolen valloittamattomana valtaisten, korkeitten muuriensa takana. Olihan ulkomuuri lähes 26 m paksu ja vähän yli 103 m korkea, ja sen juurella oli vastaavankokoinen vallihauta, mistä muta oli otettu muurin tiiliin. Muurinharja oli kyllin leveä kummallakin reunalla olevalle taloriville, jotka olivat vastapäätä toisiaan ja joiden väliin jäi ajotie, riittävän laaja neljän hevosen vetämien vaunujen kulkea. Muuri oli laadittu neliömäiseksi. Kukin sivu oli n. 22,5 km pituinen. Tämän lisäksi oli sisämuuri, jonka paksuus oli n. 9,5 m ja korkeus 22,5 m. Tämä noin 320 km2:n kaupunkialue oli niin laaja, että sen asukkaat voivat kasvattaa kaiken ravintonsa sen muurien sisäpuolella kaupungin läpi virtaavan Eufratin antaessa tarvittavan veden. Pitkin joen kumpaakin rantaa kulki laiturit, jotka olivat muurein erotetut varsinaisesta kaupungista. Kuinka valloittamattomalta se näyttikään sen asukkaista, jotka kyyhöttivät sen vallihaudan ja kaksoismuurin piirittämien rajojen sisällä!
Pyhäköt ja niiden monien jumalien kuvat lisäsivät vielä turvallisuuden tunnetta heidän mielessään. Mitä merkitsi näin ollen, vaikka heprealainen profeetta Jesaja olikin sanonut parisataa vuotta aikaisemmin, että Kyyroksen johtamat meedialaiset ja persialaiset kukistavat kerran Babylonin? Ja miksi olla huolissaan tuonkaan toisen heprealaisen profeetan Jeremian ennustuksista, että Babylonia joutuu muka pysyvästi autioksi? (Jes. 13; Jer. 25) Babylonian hallitsijat olivat hartaan uskollisia jumalille. Kuningas Nabonidus oli tavallisesti poissa Babylonin kaupungista, mutta hän oli tehnyt pojastaan Belsassarista hallitsijatoverinsa ja asettanut tämän pääkaupunkiin, ja Belsassar oli erittäin uskonnollismielinen ja tuki voimakkaasti babylonialaisia pyhäköitä. (”Belsassar” merkitsee ”herran johtajaa; Beelin ruhtinasta”.) Jumalat olivat näin ollen kaupungin puolella, vaikka tapahtuisi sellainenkin mahdottomuus, että kirjaimelliset varustukset pettäisivät.
Kuningas Belsassar kunnioitti juuri tällä haavaa v. 539 eKr. Babylonian jumalia, koska juutalaisia oli pidetty nyt 68 vuotta vankeina, ja näytti tosiaan siltä, ettei mahtava Babylonia kukistuisi konsanaan. Jeremia oli tosin sanonut, että Jerusalemin asukkaat ennallistettaisiin sinne 70-vuotisen autionaolon jälkeen, mutta Babylonian luhistuminen, mikä olisi välttämätön heidän vapauttamisekseen vankeudesta, näytti mahdottomalta. Eihän tarvitse muuta, kuin katsoa vain tämänkin yön juhlintaa, minkä Belsassar on järjestänyt tuhannelle ylimykselleen. Juopunut kuningas on määrännyt, että ne kulta- ja hopea-astiat, mitkä hänen isoisänsä Nebukadnessar on ottanut Jerusalemin temppelistä, tuodaan esiin. Ja nyt juovat kuningas ja hänen ylimyksensä ja puolisonsa sekä jalkavaimonsa maljoja Babylonian jumalille, jotka on valmistettu kullasta, hopeasta, pronssista, raudasta, puusta ja kivestä. Eikö näiden astioiden käyttö, astioiden, jotka oli pyhitetty heprealaisten Jumalan palvontaan, maljojen juomiseen Babylonian jumalille todista jälkimmäisten ylimmyyttä? Jehova oli käskenyt heprealaisia karttamaan metallista ja puusta ja kivestä tehtyjä veistoksia, mutta kuka oli nyt korkein? Kertomus sanoo tästä jumalattomasta juhlasta:
”Kuningas Belsassar valmisti suuret juhlat tuhannelle ylimykselleen ja joi viiniä niiden tuhannen edessä. Viinistä päihtyneenä Belsassar antoi määräyksen tuoda ne kulta- ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä [isoisänsä] Nebukadnessar oli ryöstänyt Jerusalemin temppelistä, jotta kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja jalkavaimonsa joisivat niistä. Niin he toivat ne kulta- ja hopea-astiat, jotka oli otettu Jerusalemin temppelistä, ja kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja jalkavaimonsa joivat niistä. Juodessaan viiniä he ylistivät kulta- ja hopea-, pronssi-, rauta-, puu- ja kivijumalia.” – Dan. 5:1–4, Amer. käänn.
Tämä pyhien temppeliastiain häpäisevä käyttö kruunasi Belsassarin hurjan juoppojoukon jumalattomuuden. Kuningas hekumoi humalapäissään sillä, että hänen paholaisjumaliensa ylimmyys Jehovan suhteen oli nyt tullut vahvistetuksi. Mutta odotahan! Ruumiista irrallaan olevat aavemaiset sormet piirtävät seinälle outoa käsikirjoitusta, millä on äkillisesti raitistuttava vaikutus! Tämä ei ole alkoholin liottamien aivojen aiheuttama näköhäiriö! Se vaientaa tuon hurjan seurueen äänettömäksi niinkuin märkä vaate tukahduttaa tulen. Belsassarin punakat kasvot kalpenevat, levottomuus valtaa hänet, hänen säärensä tulevat hervottomiksi, ja hänen polvensa notkahtelevat. Kun ensimmäinen kauhistava järkytys menee ohitse, niin kuningas saa puhekykynsä takaisin ja kirkuu ennustajiaan ja velhojaan ja tähdistä katsojiaan. Selittäkää kirjoitus! Mutta kun nämä eivät taida sitä tehdä, niin kuninkaan kasvot tulevat vieläkin kalpeammiksi, ja hänen levottomuutensa kasvaa, ja hänen ylimyksensä ovat aivan ymmällä.
”Juuri sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet, jotka kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkkiseinään, vastapäätä lampunjalkaa. Kuningas näki kämmenen, kun se kirjoitti, ja kuninkaan kukkea väri kalpeni, hänen ajatuksensa pelästyttivät häntä, hänen reisilihaksensa herpaantuivat, ja hänen polvensa löivät loukkua toisiaan vastaan. Sitten kuningas huusi äänekkäästi käskien tuomaan velhot, ennustajat ja tähdistä katsojat sisään. . . . Mutta yksikään kaikista kuninkaan viisaista ei voinut lukea kirjoitusta eikä selittää sen merkitystä kuninkaalle. Kuningas Belsassar tuli tästä kovin levottomaksi, hänen värinsä kalpeni, ja hänen ylimyksensä olivat aivan ymmällä.” – Dan. 5:5–9, Moffatt.
Hätääntyneet ja pelästyneet huudot saavat kuningataräidin tulemaan sekasortoiselle näyttämölle. Hän tuo hiukan järkeä tuohon hullujenhuoneeseen tyynin sanoin: ”Älkööt ajatuksesi pelästyttäkö sinua, älköön sinun värisi kadotko; sinun valtakunnassasi on mies, jossa on taivaan jumalien henki.” Hän ryhtyi kertomaan vapisevalle Belsassarille Jehovan profeetan Danielin teoista ja lopetti seuraavaan ehdotukseen: ”Kutsuttakoon Daniel, ja hän selittää tämän merkityksen.” Kun Daniel oli tuotu sisälle ja kun hänelle oli tarjottu palkintoja, jos hänen onnistuisi selittää kirjoitus, niin hän vastasi: ”Pidä lahjasi itselläsi ja anna palkintosi jollekulle toiselle! Kuitenkin minä luen kirjoituksen kuninkaalle ja annan hänen kuulla sen merkityksen.” – Dan. 5:10–17, Moffatt.
Daniel muistuttaa kuitenkin ennen kirjoituksen lukemista ja selittämistä Belsassaria siitä, että Jehova Jumala oli johtanut siten, että Nebukadnessar tuli valta-asemaansa maan kansojen hallitsijaksi, mutta että Nebukadnessar tuli sitten ylpeäksi ja röyhkeäksi sekä uhmaavaksi, minkä tähden hänet alennettiin mielipuolisuuteen, eikä hän toipunut eläimellisestä tilastaan, ennen kuin hän oppi tietämään, että Jehova Jumala on todellisuudessa kaikkien hallitsija. Daniel jatkaa sitten: ”Kuitenkaan sinä, hänen poikansa, Belsassar, et ole nöyrtynyt, vaikka sinä tiesit tämän; sinä korotit itsesi taivaan Herraa vastaan tuottamalla hänen huoneensa astiat eteesi, ja niistä sinä ja sinun ylimyksesi, sinun puolisosi ja jalkavaimosi olette juoneet viiniä ylistäen hopea- ja kulta, pronssi-, rauta-, puu- ja kivijumalia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä ymmärtää; sinä et ole kirkastanut sitä Jumalaa, jonka vallassa on elämäsi ja kohtalosi. Siksi käsi lähetettiin hänen tyköään ja tämä kirjoitus kirjoitettiin.” – Dan. 5:18–24, Moffatt.
Kun Daniel oli antanut näin asiallisen huomautuksen siitä, miksi tuhoaennustava käsikirjoitus oli ilmaantunut hajoittamaan seurueen, niin hän luki sanat, esitti joka sanan, merkityksen ja selitti sen: ”Tämä on kirjoitus: Menê, Tekêl, Perês. Sen merkitys on: Menê (luettu), Jumala on lukenut sinun valtakuntasi päivät ja lopettanut sen; Tekêl (punnittu), sinut on punnittu vaa’alla ja havaittu vajaamittaiseksi; Perês (jaettu), sinun valtakuntasi on jaettu ja määrätty meedialaisille ja ’persialaisille.’” – Dan. 5:25–28, Moffatt.
Samalla kun tätä seinällä ollutta varoitusta luettiin ja selitettiin palatsissa, se meni täytäntöön ulkopuolella. Meedian Dareios ja Persian Kyyros johtivat Eufratin vedet syrjään kääntäen ne tavallisesta uomastaan kanavan avulla, mikä tyhjensi ne noin 103,5 km2 laajaan kaivantoon. Babylonialaiset olivat itse tehneet tämän aikaisemmin tyhjentääkseen virranuoman kaupungista, jossa silloin suoritettiin silta- ym. rakennustöitä. Nyt tekivät sen meedialaiset ja persialaiset, vaikkakin toisesta syystä. Mistä Eufratin vedet soljuivat kerran kaupungin halki, sieltä virtasivat nyt Dareioksen ja Kyyroksen sotajoukot sisään kuivaa uomaa pitkin. Ja aivan niinkuin Jesaja oli ennustanut, nämä valtausjoukot havaitsivat, että mässäävät babylonialaiset olivat jättäneet huolettomasti ne muurien portit auki, mitkä erottivat laiturit kaupungista. Juuri tuona Belsassarin pitoyönä valloitettiin kaupunki ja hänet surmattiin. (Dan. 5:30, 31; Jes. 45:1–4) Kaksi vuotta myöhemmin, v. 537 eKr., antoi Kyyros määräyksen, mikä vapautti juutalaiset ja salli heidän palata Jerusalemiin ja ennallistaa siellä palvontansa, aivan profeetallisen aikataulun mukaan, seitsenkymmenvuotisen autionaolon jälkeen. – Jer. 25:11, 12.
Babylon ei ollut valloittamaton, vaan kukistui Jumalan määräämänä aikana. Nykyisen maailmanjärjestön suurempi Babylon pitää myöskin itseään valloittamattomana, mutta Jumalan kansa näkee nyt Jumalan ennustussilmällä sen pikaisen kukistumisen ja oman vapautumisensa sen julmuuksista. (Ilm. 18:2, 21) Samoin kuin paholaisiapalvova kuningas Belsassar kuoli kaupunkinsa kukistuessa, niin nekin nykyiset maailman hallitusmiehet, jotka koettavat korottaa vääriä uskontojaan Jehovan tosi palvonnan yläpuolelle, kukistuvat Harmagedonissa nykyisen Babylonin mukana.