Raamattu ovillanne

RAAMATTU on täynnä todistuksia siitä, että Jehova Jumala tuntee ja suojelee ne, jotka kuuluvat hänelle. Heitä on ollut suhteellisesti niin harvoja, ja he ovat näyttäneet niin erilaisilta, koska he ovat noudattaneet aina tarkoin Jumalan Sanan kirjoitettuja ohjeita, että he ovat näyttäneet aina oudoilta maailman silmissä. Profeetta Jesajaa ja toisia hänen kanssaan olevia pidettiin hänen aikanaan ”merkkeinä ja ihmeinä” kansan edessä.

Tämä sama profeetta Jesaja ilmaisi Jumalan kansan rohkeasti sen oikealla nimellä, ’Jehovan todistajat’ (Jes. 43:10–12, As), ”minun luotettavat todistajani” (Mo). Tämä nimi sanoo jo nähtävästi itsessään, että tälle kansalle oli varattu suurenmoinen aika antaa todistusta Jehovasta ja hänen päätöksistään. ”’Herra’, minä kysyin, ’miten pitkäksi ajaksi?’ Hän vastasi: ’Kunnes ne on kukistettu, kunnes heidän kaupunkinsa ovat tyhjät ja heidän talonsa asumattomat ja maa on jätetty autioksi.’” – Jes. 6:11, Mo.

Mutta kaikesta saarnaamisesta huolimatta, mitä Jesaja ja toisten Jumalan profeetta-todistajain joukko suoritti, ei Israelin liittokansakaan kääntynyt rikkomasta itsekkäästi Jumalan lakeja. Israelilaiset olivat mielestään Jumalaa taitavampia ja ajattelivat parantavansa hänen kirjoitettua Sanaansa mutkikkailla, sekavilla perimätiedoilla. Tuo uppiniskainen kansa hylättiin lopulta kansana. Se joutui yksin häviävälle puolelle. Tätä taustaa vasten Jesaja ennusti vielä pahemman pimeyden tulevan tähän maailmaan tämän ”asiainjärjestelmän” viimeisinä päivinä.

Mutta kansat eivät voi olla iloisia Jumalan kansan kanssa, jos ne eivät tunne Jumalaa. Ne eivät voi tuntea Jumalaa, jolleivät tunne hänen Sanaansa, minkä välityksellä hän antaa tietoja meille ja mikä on hänen ’valonsa meidän jaloillemme’. (Ps. 119:105) Eivätkä ne voi tuntea hänen Sanaansa, Raamattua, kun niiden sanomalehdet ilmoittavat joka päivä niiden rikkovan joukoittain sen periaatteita tai kun – kuten eräs kirjastonhoitaja äskettäin kertoi Englannissa – nuori mies tulee etsimään ”sitä kirjaa, mistä filmi ’Simson ja Delila’ oli valmistettu”.

On kuin kohtalon ivaa, että ihmiset, jotka tarvitsevat kipeästi nykyään Raamatun valistusta, saattavat kuitenkin työntää sen pois aivan oviltaan. Noudattaen silti uskollisesti Jumalan Jesajan kautta antamaa ohjetta tämän vuosisadan Jehovan todistajat kulkevat kaupungeissa ja taloissa ja jatkavat sitä niin kauan kuin niissä on asukkaita. Talojen asukkaat voivat todistaa luotettavasti Jehovan todistajain tekevän tällaisia vierailuja. Eräs teki sen kesäk. 23. p:nä 1951 katolisen lehden American numerossa. Tämä Ohion (USA) katolinen naishenkilö kosketteli kiinnostavassa kertomuksessaan ehkä tietämättään pääsyytä, mistä johtuu nykyinen yleinen Raamatun tuntemuksen puute suurissa kansanvalloissakin.

Tämä syy ilmeni kirjoittajan omasta suhtautumisesta hänen luonaan käyneeseen todistajaan. Hänen Americassa ollut kirjoituksensa sanoi mm.: ”Joka huomautuksen ohessa hän mainitsi minulle luvun ja jakeen, niinkuin ne, jotka hylkäävät Perimätiedon, tapaavat tehdä.” Katolinen kirkko on hyvin tunnettu siitä, että se luottaa kovasti ”isien perimätietoihin”, joilla se tarkoittaa kristikunnan tai paavin-Rooman ”isiä”. Kirjoittaja jatkaa puhuen siitä kärsimättömyydestä ja harmista, mitä hän tunsi tuon käynnin johdosta. Hän oli aloittanut keskustelunsa yrittäen katkaista lyhyeen luokseen tulleen esitykset: ”Ennenkuin jatkatte – minä olen katolilainen, ja me tunnemme Raamatun.” Tunsiko hän sitä niinkään? Miksi hän turvautui sitten ”perimätietoon” puolustuksekseen? Hänen lyhyt kirjoituksensa kertoo, että hän otti yhden Vartiotornin todistajalta. Mutta hän väitti, ettei hän voinut lukea sitä ”hyvällä omallatunnolla”, joten se joutuisi hänen pappisesimiehelleen hänen seuraavassa kerhokokouksessaan. Mutta onko luultavaa, että tuota lehteä tutkittaisiin siinä ”kerhokokouksessa”? Kirjoittaja paljastaa noista kerhokokouksista: ”Meidän ohjelmaamme kuuluu kirjojen tarkastelua – tietenkin katolisten, mutta se ei ole meidän uskontomme tutkimista. Meidän pappisesimiehellemme oli liian vaikeata saada heräämään kiinnostusta suosittelemaansa tekstikirjaan. Ennenkuin aloimme kokoontua kodeissa ja tarjoilla virvokkeita, tuskin ketään saapui, vaikka kokous on vain kerran kuussa.”

On ilmeistä, että perinteisiin sidottu roomalaiskatolilaisuus ei ole antanut ihmisille kannustinta Raamatun tutkisteluun. Kirjoittaja yritti suojella kirkkoa, syyttää ihmisiä ja saada Jehovan todistajat – vaikka he ovatkin todellisia Raamatun tutkijoita – näyttämään hengellisesti kehnoilta tuossa vertailussa. Mutta hän teki rehellisiä myönnytyksiä, mitkä kumoavat hänen luulonsa. Hän jatkoi: ”Tunsinko minä hituisen nöyryytystä sen johdosta, että tuo ovella ollut nainen voi tutkia – ja tutki – uskontoaan ja, mikä on vielä enemmän, oli halukas kulkemaan ovelta ovelle sen hyväksi? Ja minä, ’tutkistelu’-ryhmään kuuluva, olin siinä liian laiskana oppiakseni enemmän, ei ihmisen seulomasta Jumalan Sanan käännöksestä, vaan Kristuksen omasta kirkosta.”

”Ihmisen seulomasta Jumalan Sanan käännöksestä”? Kuinka hän voi sanoa näin? Hän oli sanonut, että hän ei voinut tai ei tahtonut lukea Vartiotornia. Mikä todistaa siis – hänen mielikuvitustaan lukuunottamatta – että se on ”ihmisen seuloma käännös”? Mutta hän lopetti hyvin tärkeään ehdotukseen: ”Eikö olisi ollut parempi kutsua tuota naista kotiini ja vastata hänen ’todisteluihinsa’ niin levollisesti ja arvokkaasti kuin pienet lapset olisivat sallineet?” Kyllä se olisi ollut paljon parempi, jos tuo henkilö on vilpittömästi kiinnostunut Raamatun tutkimiseen. Vartiotorni on maailman kuulu Raamatun tutkimislehti. Se ei kehoita omaksumaan sokeasti, vaan tutkimaan huolellisesti asioita, jotta sen jokainen lausunto koeteltaisiin Raamatulla. Toisin kuin paavin-Rooma se ei väitä olevansa erehtymätön. Eikö perimätietojen sokea hyväksyminen tee mahdolliseksi ihmisten ”seulomien Jumalan Sanan käännösten” leviämisen pikemminkin kuin tämä Raamatun periaate, että ’koettelee kaiken’? Jeesus opetti siten. Hän sanoi nimenomaan aikansa perimätiedoilla ruokituille papeille:

”Te olette tehneet tyhjäksi Jumalan käskyn perimätietonne takia. Ulkokultailijat, hyvin on Jesaja ennustanut teistä sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta. Ja turhaan he palvovat minua opettaen ihmisten oppeja ja käskyjä’.” – Matt. 15:6–9, Dy.

Jesaja sanoi heidän uskontoaan ”silmänlumeeksi, pelkäksi ulkoläksynä opituksi perimätiedoksi”. (Jes. 29:13, Mo) Sellaiset menettelytavat eivät herätä kiinnostusta eivätkä kehitä Jumalan Sanan tuntemusta eikä arvostusta. Mutta Raamatun avaaminen tarkasteltavaksi ovilla, yksityisissä Raamatun kotitutkisteluissa, saleissa, oppisaleissa ja suurilla stadioneilla, niinkuin Jehovan todistajat tekevät usein suurissa konventeissa – se herättää kiinnostusta ja luottamusta. He eivät täytä kokoushuoneitaan vain kerran kuussa, vaan kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tämä ei ole tyhjää kerskumista. Tuo katolinen kirjoittaja havaitsi todistajain innon, ja me annamme tämän yksinkertaisena selityksenä. Eikä tämä ole myöskään mikään ihmeellinen salaisuus joillekuille valituille harvoille, vaan kaikkia kehoitetaan koettelemaan sitä antaen Jumalan Sanan valon loistaa ylleen.