Lukijain kysymyksiä
● Onko sopivaa, että miehet nostavat hattuaan naisille? – G. S., Missouri.
Jotkut sanovat hatunnoston saaneen alkunsa haarniskoitujen ritarien aikaan. Me luemme eräästä tapoja käsittelevästä kirjasta: ”Päällysmiehensä läsnäollessa osoitti tavallinen sotamies olevansa alempiarvoinen ottamalla suojaavan kypärän päästään. Siihen saakka, jolloin haarniskat poistettiin ainiaaksi, ei kukaan mies uskaltanut esiintyä kypärässä kuninkaansa edessä. Tavasta tuli jälleen tottumus, ja kun samanarvoiset kohtasivat toisensa, niin kukin ritari otti metallisen kypäränsä päästään kunnioituksesta toista kohtaan.” Eräs toinen tätä asiaa käsittelevä kirja sanoo sen alkaneen jo ennen tuota aikaa: ”Eräät auktoriteetit otaksuvat, ettei tämä tapa alkanut ennenkuin ritarilaitoksen päivinä keskiaikana, mutta on olemassa todisteita siitä, että se oli yleinen kreikkalaisten, roomalaisten ja eräitten muittenkin muinaiskansojen keskuudessa. Joka tapauksessa uskotaan päähineen poisottamisen tulleen myöhemmin tavaksi arvonannon osoittamiseksi korkeammalle henkilölle tai huomattavan henkilön kunnioittamisen merkiksi. Tästä tarvittiin vain askel päähineen nostamiseen kohteliaisuuden eli ritarillisuuden osoittamiseksi naisille. Kun miesten hatut tulivat käytäntöön muutamia vuosisatoja sitten, niin hatun nostaminen tai kokonaan sen poisottaminen tuli yleiseksi tavaksi naisten tervehtimisessä. Tämä tapa sisältää eräitä piirteitä varhaisemmasta merkityksestään, ja monet ihmiset ottavat yhä hattunsa pois tervehtiäkseen kummankin sukupuolen huomattavia henkilöitä. Kunnioitusta kansallislippua kohtaan osoitetaan samalla tavalla.”
Tälle toimitukselle ei ole annettu ainoastaan isänmaallista merkitystä, mikä ilmenee hatun nostamisesta lipulle, vaan siihen yhdistetään myöskin uskonnollinen merkitys, kun katoliset miehet kohottavat hattuaan mennessään katolisen kirkon ohitse. He tekevät tämän palvonnan osoituksensa sille leivälle ja viinille, mikä on kirkossa ja mikä tulee heidän uskonsa mukaan todelliseksi Kristuksen lihaksi ja vereksi. He uskovat siis näin tehdessään osoittavansa kunnioitusta Jeesukselle Kristukselle, jonka he ajattelevat olevan kirkon sisäpuolella siunatussa ehtoollisleivässä.
Miestä ja naista ei luotu samanlaisiksi voimaltaan ja kunnialtaan; mies luotiin ensiksi, ja hänelle annettiin erityisiä etuoikeuksia. Niinkuin Jehova on vaimojärjestönsä pää ja niinkuin Kristus on kihlatun kirkkonsa pää, niin on mieskin naisen pää. Naista käsketään osoittamaan kunnioitusta ja tunnustusta miehen asemalle päänä, eivätkä ne naiset, jotka kapinoivat sitä vastaan, kapinoi niinkään paljon miehiä kuin Jumalaa vastaan. – 1. Moos. 3:16; 1. Kor. 11:2–10; Ef. 5:33.
Mutta Saatana on kääntänyt tässä maailmassa asiat päinvastoin. Hän on Eedenistä alkaen työntänyt naisen miehen edelle, korottanut hänet miehen yläpuolelle ja käyttänyt häntä Jehovalle pyhittäytyneitten miesten kukistamiseksi. Hän on pilkannut Jumalaa kääntäen sukupuolten aseman päinvastaiseksi. Mutta hän on hyvin ovela siinä ja verhoaa työnsä viattoman tavan peittoon. Monet tavat ovat viattomia, mutta kun ne ovat ristiriidassa teokraattisen periaatteen kanssa, niin Saatana on niiden takana Jumalan saattamiseksi häpeään. Hän on tottunut mestari tällaisessa petoksessa. (2. Kor. 11:14) Hän vetoaa tässä nimenomaisessa hatunnostoasiassa naisten turhamaisuuteen ja miesten niin sanottuihin hienoihin ominaisuuksiin, ja jokaista, joka ei alistu tähän kavalaan tapaan, pidetään raakana ja epäkohteliaana, naisia halveksivana. Suurin osa mukautuu siihen sentähden peläten, mitä toiset ajattelevat. – Sananl. 29:25.
Jos pidättyy nostamasta hattua naiselle, niin se ei merkitse hänen halveksimistaan. Usein juuri ne, jotka ovat ylenpalttisen kohteliaita ja ritarillisia naisille, osoittavat vähimmän kunnioitusta naista kohtaan. He käyttävät näitä imartelevia eleitä ja ulkonaisen kohteliaisuuden muotoja ulkokultaisesti avatakseen tietä sopimattomille lähentelyille, mitkä osoittavat lopulta halveksintaa ja johtavat väärään käyttäytymiseen naisia kohtaan. Ei ole hyvä imarrella ihmisiä ja saattaa heidän päätään pyörälle, sillä se koituu heidän vahingokseen. Miksi nainen haluaisi erikoisesti tätä erityistä kunnioituksen osoitusta mieheltä? Eräs nainen sanoi vastaukseksi tähän kysymykseen: ”Te ette tiedä, miten tärkeäksi nainen tuntee itsensä, kun mies nostaa hänelle hattuaan.” Siinä on riittävä syy kristityille kieltäytyä tuosta tavasta. Jos tämä saa henkilön tuntemaan itsensä tärkeäksi, niin se ei koidu hänen hyödykseen, olkoonpa hän mies tai nainen.
Jotkut saattavat väittää, että pään ystävällinen nyökäytys tuli kumartamistavasta – mutta nyökäytyksen suorittavat sukupuoleen katsomatta sekä miehet että naiset. Sillä ei koroteta naista. Jos hatunnoston suorittaisivat sekä miehet että naiset keskinäisenä tervehdyksenä ja kunnioituksen osoituksena toisilleen, niin se ei olisi ainakaan toisen korottamista toisen yläpuolelle. Kun totuttu kunnioituksen osoitus suoritetaan miesten samoin kuin miehen ja naisenkin kesken, kun se ei aseta naista erikoisen kunnioituksen kohteeksi hänen sukupuolensa takia, niin silloin se ei näytä Raamatun kannalta katsoen moitittavalta. Olisiko hatun poisottaminen liian epämukavaa naiselle? Miksi sitten odotetaan miehen nousevan seisomaan, kun nainen astuu huoneeseen tai tulee pöytään tai lähtee siitä, eikä koskaan naisen? Onko se jälleen liian epämukavaa? Onko nainen kiinnitetty tuoliin, niinkuin hattu hänen päähänsä? Mikä on sellainen tapa, millä naiset osoittavat kunnioitusta miehille? Sellaisen tavan puuttuminen ei johdu sattumasta, vaan se on saatanallinen juoni naisen korottamiseksi epäteokraattisesti miehen yläpuolelle. Saatana on ottanut monin tavoin naisen siitä asemasta, mihin Jumala määräsi hänet, ottanut hänet pois kodista ja sen velvollisuuksista ja pannut hänet politiikkaan ja liikemaailmaan ja uskonnon johtoon ja aiheuttanut siten suureksi osaksi nykyään perherintamalla vallitsevan romahduksen. – Hepr. 13:4; Ilm. 2:20.
Tosi kristityt naiset eivät halua niitä pinnallisia kohteliaisuuksia, mitkä liehittelevät ihmisten turhamaisuutta, vaan he pitävät vireillä toisen kristityn kunnioitusta ja rakkautta toista kohtaan, joita osoitetaan painavammalla tavalla kuin Saatanan himokkaan maailman epäteokraattisin tottumuksin. Sekä miesten että naisten tulee pysyä siinä paikassa, minkä Jumala heille määräsi, inhimillisissä suhteissa ja Jumalan palvonnassa. Vain ne tulevat elämään uudessa maailmassa, jotka tyytyvät näihin heille määrättyihin asemiin. Avoin tai ovelasti verhottu luomusten palvonta ja korottaminen ei löydä siellä sijaa. Eikä sillä ole sijaa nykyisten kristittyjenkään joukossa.
● Onko ”muilla lampailla” yhtä paljon Herran henkeä kuin voidellulla jäännöksellä ja yhtä kirkas ymmärtämys Jehovan päätöksistä kuin voidelluilla? – A. M., Colorado.
Jos he ovat pyhän hengen täyttämiä, niin miten ketkään toiset voisivat omata sitä enemmän? Jos astia on täysi, niin miten siinä voi olla vielä enemmän? Molempien luokkien täytyy olla yhtä uskollisia samoissa koettelevissa olosuhteissa. Kukaan meistä ei voi kestää muuten kuin Jehovan hengen avulla. Jos ”muilla lampailla” ei olisi siis yhtä paljon Herran henkeä, mutta heidän täytyisi kestää samat koetukset ja osoittaa yhtä ylevää uskollisuutta kuin voideltujenkin, niin he toimisivat hyvin epäedullisissa olosuhteissa nuhteettomuuskokeessaan. Jehova Jumala ei aseta heitä siten ylimääräiseen vaikeuteen, vaan antaa heille samanlaisen avun samanlaisissa koetuksissa. Muinaisilla uskollisilla miehillä oli Jehovan henki, niin että he voivat kirjoittaa henkeytettyjä kirjoituksia, parantaa spitaalisia, herättää kuolleita, aiheuttaa sadetta tai kuivuutta, kukistaa pakanatemppeleitä, tappaa jalopeuroja ja karhuja ja suorittaa monia muitakin voimakkaita tekoja, mitkä olivat mahdollisia ainoastaan Jumalan toimivan voiman avulla. Vaikka he eivät kuuluneetkaan voideltuun luokkaan, niin he olivat pyhän hengen täyttämiä.
”Muut lampaat” suorittavat nyt samaa saarnaamistyötä kuin jäännöskin samoissa koettelevissa olosuhteissa ja osoittavat samaa uskollisuutta ja nuhteettomuutta. He aterioivat samassa hengellisessä pöydässä syöden samaa ravintoa, nauttien samoja totuuksia. Ollen maallista luokkaa, jolla on maalliset toiveet ja suuri kiinnostus maallisiin asioihin, he voivat tuntea mielenkiintoa enemmän sellaisiin raamatunkohtiin, jotka koskevat maallisia olosuhteita uudessa maailmassa, jotavastoin voideltu jäännös, jolla on taivaalliset toiveet ja suuri henkilökohtainen kiinnostus hengen asioihin, voi tutkia ahkerammin niitä asioita Jumalan Sanasta. Nämä kaksi luokkaa saattavat siis näiden henkilökohtaisten kiinnostusten johdosta osoittaa suurempaa mielenkiintoa sanoman eri puoliin ja tajuta enemmän niiltä aloilta, koska ovat erityisesti tutkineet niitä, mutta silti pysyy tosiasiana, että samat totuudet ja sama ymmärtämys ovat molempien luokkien saatavissa, ja vain se, miten yksilöt antautuvat tutkimaan, ratkaisee heidän oppimiensa taivaallisten ja maallisten asiain ymmärtämisen. Molemmilla luokilla on Herran henki saatavissa samassa määrin, ja kummallekin tarjotaan tietoa ja ymmärtämystä samalla tavalla, samoin hankkimistilaisuuksin.
Ratkaiseva tekijä ei ole siis se, kuuluuko henkilö voideltuun vai muiden lampaitten luokkaan, vaan se on päinvastoin henkilössä itsessään. Toinen saattaa olla halukkaampi saamaan Herran henkeä ja sen opastusta elämässään kuin toinen, joka voi tukahduttaa tämän hengen siten, ettei kulje täysin sen opastuksen mukaan. Toinen voi käyttää enemmän aikaa tutkimiseen tai hänellä saattaa olla luonnostaan suuremmat henkiset kyvyt oppia kuin toisella, joka voi laiminlyödä tutkimisen ja henkisen valmennuksen.
● Mitä Matteuksen 12:43–45 olevat Jeesuksen sanat merkitsevät? – R. D., Kalifornia.
”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin’. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä [mutta] lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.” – Matt. 12:43–45; Luuk. 11:24–26.
Ihmiseen, jota paholainen on pitänyt vallassaan ja josta hän on vapautunut, on jäänyt tyhjä paikka. Tämä paholaisen muuttaessa jäänyt tyhjiö täytyy täyttää Herran hengellä, töitten tukemalla uskolla Jumalan Sanan mukaisesti. Kun paholainen palaa sitten, niin hän ei tapaa tuota ihmistä, jota verrataan paholaisen huoneeseen, ”tyhjänä [mutta] lakaistuna ja kaunistettuna”. Hän löytää tyhjäksi jättämänsä paikan sensijaan väkevämmän hengen, Jehovan toimivan voiman, täyttämänä, eikä paholaishenki pysty uudelleenvaltaamaan tätä henkilöä. Siinä tapauksessa, mistä Jeesus puhui, jätti tuo paholaisesta vapautunut henkilö ilmeisesti tyhjän paikan täyttämättä. Hän ei tarttunut Jehovan palvelukseen eikä tehnyt sijaa Jehovan hengelle elämässään, vaan puhdisti vain itsensä ja koristeli itsensä näytellen hurskautta. Tällainen ihminen ei voi estää paholaishengen paluuta, ja hänen tilansa pahenee hänen langetessaan uudelleen, kun entistä useammat paholaishenget valtaavat hänet.
Jos sovellamme tämän tapauksen yleisesti, niin joku voi kuulua maailmaan, joka on kuolemantuomion alainen, vieroitettuna Jumalasta. Hän saa sitten tiedon totuudesta, poistaa elämästään tämän maailman ja Saatanan pahan hengen, mutta ei jatkakaan sen jälkeen Jumalan tiellä. Hän ei saa Jumalan henkeä eikä tee sille tilaa elämässään eikä salli sen ohjata itseään hyvissä töissä ja täyttää elämäänsä. Hän sammuttaa Jumalan hengen elämässään jättäen elämänsä tyhjäksi, pelkäksi ulkonaisen hurskauden kuoreksi, mikä on puhdistettu jostakin hänen aikaisemmasta maailmallisesta saastastaan. Kun hän ei ilmaise arvostusta ja palvelusta eikä tee Jumalan hengen henkeyttämiä hyviä tekoja, niin hän jää alttiiksi Saatanan saastuttavien vaikutusten valtaukselle, ja paholaishenget vallitsevat hänen elämäänsä täydellisemmin, vaikkakin ovelammin kuin aikaisemmin. – Hepr. 6:4–8; 10:26, 27; 2. Piet. 2:20–22.
Niin kävi myöskin Israelin kansalle. Sekin oli puhdistettu ja erotettu pakanamaailmasta ja Saatanan hallinnosta, mutta jätti pian Jehovan lain ja liiton tärkeät asiat sikseen ja touhusi vähäpätöisempien asiain ja ihmisten perimätietojen kanssa ja näytteli ulkonaista hurskautta ja muotomenojen puhtautta, sen sijaan että olisi vallannut ja täyttänyt kansallishistoriansa Jehovan hengen ohjaamalla palveluksella. Uskonnollisten juutalaisten jumalaton sukupolvi oli Jeesuksen tuloaikaan Saatanan valvonnassa niin täydellisesti, että se hylkäsi Messiaan. Tuon kansan, joka oli tullut vastuulliseksi Jumalan antaman tiedon takia, loppu oli pahempi kuin sen alku.
Kuningas Saulin tapaus osoittaa sivumennen sanoen, että jos ihmisen elämä ei ole Jehovan hengen täyttämä, niin on hyvin luultavaa, että paholaishenki valtaa sen. Daavid oli voideltu kuninkaaksi jumalattoman kuninkaan Saulin sijaan, ja Jehovan henki tuli Daavidiin. Mutta huomaa, mitä tapahtui Saulin suhteen: ”Mutta [Jehovan] henki poistui Saulista, ja [Jehovan] lähettämä paha henki vaivasi häntä.” (1. Sam. 16:13, 14) Jehova ei lähettänyt suoranaisesti pahaa henkeä vaivaamaan Saulia, vaan kun Jehova poisti oman henkensä, niin jäi tyhjiö, ja paholaishenki täytti tuon tyhjän paikan. Koska Jehova teki tuon paholaisen suorittaman valtauksen mahdolliseksi ottamalla henkensä pois, niin Jehovan sanotaan lähettäneen pahan hengen.
Se on verrattavissa siihen lausuntoon, että Jehova paadutti faraon sydämen; Jehova ei tehnyt sitä, vaan Jehovalta tullut sanoma pani faraon paaduttamaan oman sydämensä. Jehovan sanoma ja Jehovan menettely egyptiläisten kanssa pani faraon vastaamaan siihen uppiniskaisesti ja vihaisesti; ja koska tuo sanoma ja nuo menettelyt tulivat Jehovalta, niin saatettiin sanoa, että hän välillisesti paadutti faraon sydämen. (2. Moos. 7:3; 8:15, 32) Toinen valaisu tähän periaatteeseen on siinä, kun Jehova käski Jesajaa: ”Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät.” Hänen, Jesajan, ei pitänyt tehdä näin kirjaimellisesti, vaan hänen julistamansa sanoma teki nuo kapinoivat ihmiset vastaanottamattomiksi, koska se sanoma ei miellyttänyt heitä. (Jes. 6:10) Kun Jehovan henki poistui siis Saulista, niin paholaishenki meni Sauliin, sillä Saul oli kuin tyhjä huone.