Lukijain kysymyksiä
● Miten Paavali voi saarnata kristityille, jotka eivät olleet ”lain alla, vaan armon alla”, ja kuitenkin päättää lupaukset suorittamalla Mooseksen lain menoja temppelissä? – M. C., Tennessee.
Paavali oli saarnannut pakanoille osoittaen heille, että pelastus tulee Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä eikä Lain teoista. Mutta Paavali ei taistellut kumminkaan Lakia eikä sen menoja vastaan, hän vain osoitti, ettei se ole Jumalan kristityille asettama vaatimus. Mutta ne kertomukset, mitkä saapuivat Jerusalemiin ennen Paavalia, maalasivat hänet Mooseksen Lain jyrkäksi vastustajaksi ja ympärileikkauksen kieltäjäksi, mikä oli väärin, koska hän itse oli ympärileikannut Timoteuksen. Se ei ollut kristillinen vaatimus, mutta se ei ollut pahakaan eikä vastustettava asia. Huhut olivat vääristelleet kovasti Paavalin asenteen, ja niitä suurenneltiin lisää joka toistamisella. Siksi ylistivät Jaakob ja Jerusalemin vanhemmat miehet Jumalaa, kuultuaan Paavalin menestyksestä evankeliumin saarnaamisessa kansojen keskuudessa, ja sanoivat hänelle:
”Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaisista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? . . . he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” ”Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri.” – Apt. 21:20–26.
Jerusalemissa oleva hallitseva elin punnitsi pulmaa ja päätti toimia tällä tavalla Paavalia vastaan nostettujen juutalaisten ennakkoluulojen vastapainoksi. Nuo menot, pään ajeleminen määrättyjen uhrien yhteydessä, osoittivat, että lupaus oli pidetty uskollisesti, ja kun Paavali oli noiden neljän mukana tässä maksaen heidän uhrikulunsakin, niin se todisti, ettei hän vastustanut Mooseksen Lakia. (4. Moos. 6:13–21) Hän oli sopusoinnussa Lain tarkoituksen kanssa samoin kuin mekin olemme nyt sopusoinnussa kymmenen käskyn ja toisten Lain periaatteitten kanssa, vaikka emme olekaan Lain alaisia. Jos sen menot eivät loukanneet uusia kristillisiä totuuksia, niin ei niihin mukautumista vastaan ollut mitään tosi syytä. Paavali teki näin ympärileikkausasiassa vetäen rajan sitä vastaan ainoastaan silloin, kun jotkut vaativat sitä pelastumisen ehtona. (Apt. 16:3; Gal. 5:2–6) Jos tätä lupausten päättämismenetelmää olisi puolustettu välttämättömänä pelastumiselle, niin Paavali olisi epäilemättä vastustanut sitä, koska se olisi ollut omiaan saattamaan kristittyjä Lain orjuuteen. (Gal. 5:1; Jaak. 2:10) Mutta koska sitä ei otettu välttämättömäksi ehdoksi kristilliselle uskolle, niin Paavali ei pannut vastaan. Näissä menoissa ei ollut mitään vastustettavia piirteitä enempää kuin pakottomassa ympärileikkaamisessakaan. Jumala oli säätänyt ne, ne olivat sopivia ja Raamatullisia tapoja lupausten päättämiseksi eivätkä tulleet yhtäkkiä pahoiksi siksi, ettei niitä enää vaadittu. Ne eivät loukanneet mitään kristillisiä periaatteita eivätkä aiheuttaneet sovittelua minkään uuden määräyksen suhteen. Paavali oli tehnyt aikaisemman lupauksen itsekin vapaaehtoisesti, ilman mitään painostusta, mikä olisi saattanut herättää sovittelusyytöksen. – Apt. 18:18.
Tämä oli käytännöllinen näkökanta, mikä teki sen mahdolliseksi, että kristityt juutalaiset voivat kulkea vapaasti ympäri ja saarnata toisille juutalaisille temppelissäkin, koska he olivat menojen mukaisesti puhtaita. (Apt. 5:42) Niin kauan kuin ei ollut kyseessä mikään sovittelu kristillisessä periaatteessa, oli mukautuminen näihin menoihin viisasta oven pitämiseksi avoinna juutalaisille saarnaamiseksi. Paavali teki halusta tällaisia myönnytyksiä: ”Olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia – vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa – voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.” (1. Kor. 9:20–23) Toiset juutalaiskristityt tekivät samoin, ja se koitui hyödyksi. Kun esimerkiksi Paavalia syytettiin myöhemmin Feeliksin edessä, niin hänen vastustajansa Tertullus väitti, että hän ”on koettanut pyhäkönkin saastuttaa”, mutta Paavali saattoi sanoa, että he ”tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä”. Hän pystyi täten tukahduttamaan riidan pienemmästä asiasta, sikäli kuin oli kyseessä kristillisen todistuksen antaminen, ja valaisi ylösnousemusta koskevaa tärkeää oppitotuutta. – Apt. 21:27–29; 24:6, 18–21.
Samoin siis kuin me voimme antaa lupauksia nyt, ei ainoastaan antautumislupauksia, vaan muunkinlaisia, niin Paavalikin voi tehdä ja teki niitä kauan sitten, eikä se, että hän saattoi ne julkiseen päätökseen raamatullisella tavalla, sisältänyt mitään sovittelua kristillisten periaatteitten suhteen. Paavali saattoi puhtain omintunnoin totella teokraattisen järjestön antamia ohjeita.
● Miksi Paavali vastusti ympärileikkausta kirjoittaessaan galatalaisille ja kuitenkin ympärileikkasi Timoteuksen? – T. H., Minnesota.
Jotkut kristityiksi tulleista juutalaisista olivat hitaita luopumaan Mooseksen Laista. Nuo Galatiassa olevat yrittivät pakoittaa kristillisyyteen kääntyneitä pakanoita mukautumaan Mooseksen Lakiin ja panivat erityisen painon ympärileikkaukselle. He asettivat sen vaatimuksena pakanakäännynnäisille. Paavali vastusti sitä kantaa, että ympärileikkaus olisi ollut Jumalan vaatimus, todistaen, että jos täytyy pitää yksi kohta Laista, niin on pidettävä kaikki muutkin kohdat, ja että jos jotkin kohdat voitiin syrjäyttää, niin kaikki kohdat saatettiin samoin sivuuttaa. Hän vastusti sitä, että Lain mitään osaa pidettiin välttämättömänä pelastumiselle, hylkäsi sen uskon, että kristittyjen velvollisuus olisi ollut mukautua koko Lakiin tai johonkin sen osaan. Kristittyjä ei pitänyt julistaa vanhurskaiksi Lain, vaan ansaitsemattoman hyvyyden kautta. ”Ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus.” Se on vähäpätöinen seikka, ei mikään pääkysymys. (Gal. 5:2–6) Oli siis väärin asettaa ympärileikkausta pakanakäännynnäisille vaatimuksena, ja siihen alistuminen siitä syystä olisi velvoittanut asianomaisen pitämään koko Lain. Tätä Paavali vastusti.
Timoteuksen asia oli toinen. ”Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.” (Apt. 16:3) Paavali halusi käyttää häntä lähetyspalveluksessa alueilla, joilla he joutuivat kosketuksiin monien juutalaisten kanssa, jotka eivät olleet totuudessa ja jotka pitivät ympärileikkaamattomia koirina. Paavali ympärileikkasi sentähden hänet, ei uskon asiana eikä Jumalan vaatimuksena, vaan ainoastaan ehkäistäkseen tarpeettoman ristiriidan ja juutalaisten ennenaikaisen kompastumisen vähäpätöiseen asiaan. Se oli sopusoinnussa Paavalin säännöllisten myönnytysten kanssa, jotta hän olisi saanut totuudelle suosiollisia kuulijoita: ”Olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia.” (1. Kor. 9:20) Lisäksi, kuten olemme nähneet, jotkut kristityiksi tulleet juutalaisetkin kompastuivat tähän kohtaan. Sen sijaan, että Paavali olisi siis sallinut mitättömän ympärileikkausasian häiritä heidän saarnaamistyötään ja yhteyttään juutalaisiin seurakuntiin, niin hän ympärileikkasi Timoteuksen. Se ei ollut Jumalan vaatimus, vaan myönnytys sellaisen esteen poistamiseksi, joka olisi saattanut kompastuttaa juutalaiset, jotka olivat hitaita luopumaan Lakia koskevista ajatuksistaan. Sitä ei tehty Lain pitämiseksi siinä kohden, niinkuin jotkut Galatian juutalaiset väittivät pakanoiden pitävän tehdä. Se ei ollut todellisuudessa Timoteukseen nähden kokonaan pakanalle suoritettu teko, niinkuin Galatian käännynnäisten ollessa kyseessä, koska Timoteus oli puoliksi juutalainen. – Apt. 16:1.
● Onko Jehovan palvelijalle luvallista vahvistaa avioliittoja, kun toinen on totuudessa ja toinen ei? Kun toinen tai kumpikaan ei ole Raamatun mukaan vapaa menemään uusiin naimisiin? Kun toinen on totuudessa, mutta toinen on luisunut ”pahan palvelijan” luokkaan? – M. L., Ohio.
Jos joku totuudessa oleva haluaa naida jonkun, joka ei ole totuudessa, niin hän vastaa siitä ja ratkaisee sen asian. Tämä teko ei itsessään tee totuudessa olevaa saastaiseksi eikä erotettavaksi. Se ei tee järjestöä saastaiseksi eikä vaadi sellaisen henkilön poispuhdistamista. Se on epäviisasta ja vastoin kristityille annettua neuvoa, ja sellainen henkilö, joka toimii vastoin tätä neuvoa, saattaa aiheuttaa itselleen huomattavia ahdistuksia ja vaikeuksia, mutta jos hän tahtoo syrjäyttää Jumalan neuvon, niin se on hänen henkilökohtainen valintansa, eikä toisten tarvitse sekaantua siihen. Se, jota on pyydetty vahvistamaan tällainen avioliitto, saattaa olla harkinnut 1. Korinttolaiskirjeen 7:39:ää, missä sanotaan: ”On hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa hän tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa”, minkä vuoksi hän voi kieltäytyä. Tuon toisen henkilön avioliiton vahvistaja voi suorittaa toimituksen.
Mutta jos toinen avioliittoon menevä tai kumpikaan heistä ei ole Raamatun mukaan vapaa niin tekemään, niin silloin täytyy Jehovan todistajan kieltäytyä toimittamasta vihkimismenoja. Hän ei tahdo vahvistaa avioliittoa, minkä Jumala on nimenomaan kieltänyt ja mikä tekisi naineista saastaisia ja aviorikkoisia sekä seurakunnasta erotettavia Herran seurakunnan pitämiseksi puhtaana. (Matt. 19:9; Mark. 10:11, 12; 1. Kor. 5:5–11) Jehovan palvelija ei halua sekaantua sellaiseen asiaan. Eikä hän halua vahvistaa avioliittoa kenenkään Jehovan todistajan ja ”pahan palvelijan” eli ”laittomuuden ihmisen” luokkaan kuuluvan välillä. (Matt. 24:48; 2. Tess. 2:3) Sellaiset ovat samoja kuin erotetut, eikä sellainen avioliitto ole lainkaan sopiva Jumalan silmissä.
Mutta sen, mitä tässä on sanottu, ei pidä ymmärtää merkitsevän sitä, että avioliiton vahvistajaksi pyydetyn evankeliuminpalvelijan täytyisi suorittaa tutkimus avioliiton sopivaisuudesta. Jos hänen tietoonsa tulee tavalla tai toisella, että ne, jotka pyytävät häntä vahvistamaan avioliiton, eivät ole Raamatun mukaan vapaat avioitumaan ja että he suorittaisivat teon, minkä vuoksi heidät olisi erotettava seurakunnasta, jos he antavat tuon toimituksen tapahtua, niin silloin evankeliuminpalvelijan sopii kieltäytyä sekaantumasta asiaan. Mutta hänen velvollisuutensa ei ole ryhtyä omasta puolestaan tutkimuksiin eikä hänen tule tehdä siten. Hän kysyy luokseen tulevilta tätä palvelusta tahtovilta, ovatko he Raamatun mukaan vapaat yhdistettäviksi avioliitton. Jos avioliittoon vihittävä pariskunta harjoittaa vilppiä tilansa suhteen, niin he ovat vastuussa Herralle.
● Miksi toukokuun 1. p:n Vartiotorni sanoo, että Koorah hävitettiin tulella? Eikö maa niellyt häntä? – L. K., Florida.
Kun kertomus luetaan huolellisesti, niin nähdään, että Koorah kuoli ilmeisesti niiden 250 mukana, joilla oli hiilipannut, eikä Daatanin ja Abiramin ja heidän väkensä mukana. Koorah oli leeviläinen, ja ne hänen mukanaan olleet 250 olivat leeviläisiä. He halusivat omaksua papiston velvollisuuksia, mitkä oli rajoitettu Aaronin huoneeseen. Daatan ja Abiram eivät olleet leeviläisiä, vaan ruubenilaisia, ja he vain kannattivat Koorahia ja hänen joukkoaan eivätkä olleet tuon kohoamaan pyrkivän leeviläisyhtymän jäseniä. Kun Mooses lähetti noutamaan Daatania ja Abiramia ilmestysmajan luo, niin he kieltäytyivät, koska he eivät halunneet tunnustaa, että Mooseksella oli mitään valtaa antaa heille määräyksiä. Mutta Koorah ja 250 hänen joukkoonsa kuuluvaa tulivat ilmestysmajan eteen. Kertomus osoittaa, että Koorah oli heidän mukanaan eikä Daatanin ja Abiramin mukana: ”Mooses sanoi Koorahille: ’Astukaa huomenna Herran eteen, sinä itse ja koko sinun joukkosi, sekä myöskin Aaron, ja ottakoon kukin teistä hiilipannunsa ja pankoon siihen suitsuketta sekä tuokoon Herran eteen hiilipannunsa, kaksisataa viisikymmentä hiilipannua; niin ikään sinä ja Aaron tuokaa kumpikin hiilipannunne’.”
Kun Jehova oli käskenyt Moosesta pyytämään kansaa vetäytymään pois Koorahin ja Daatanin ja Abiramin asumusten lähistöltä, niin kertomus jatkaa: ”Sitten Mooses nousi ja meni Daatanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä.” Huomaa, että tässä jätetään Koorah pois. Hän oli ilmestysmajan luona eikä seurannut Moosesta, kun Mooses meni noiden asumusten luokse. Koorah kuului kehatilaisten perheeseen, ja heitä käskettiin pystyttämään majansa ruubenilaisten majojen viereen, joten Koorahin maja saattoi hyvinkin olla lähinnä Daatanin ja Abiramin majoja. Kun kansa oli vetäytynyt pois näiden kolmen majan läheisyydestä, seisoivat Daatan ja Abiram vaimoineen ja lapsineen niiden oviaukossa. Huomaa jälleen, ettei Koorahin mainita olleen läsnä. Silloin ”maa halkesi heidän altansa ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken Koorahin väen ja kaikki heidän tavaransa.” Nämä miehet, jotka kuuluivat Koorahille eli kannattivat häntä, maa nieli, mutta niin ei sanota tapahtuneen Koorahille. Hän ei ollut siinä mukana, vaan ilmestysmajan edessä 250 leeviläiskapinoitsijansa kanssa. Koorahin on täytynyt tuhoutua yhdessä noiden 250 kanssa: ”Mutta tuli lähti Herran tyköä ja kulutti ne kaksisataa viisikymmentä miestä, jotka olivat tuoneet suitsutusta.” Muistakaa, että Koorah uhrasi myöskin suitsutusta. – 4. Moos. 16:1–35.
Jotkut esittävät 4. Mooseksen kirjan 26:10:nnen todistukseksi siitä, että maa nieli Koorahin, mutta sitä ei tule käsittää sillä tavalla, ja jos siten tehdään, niin se on ristiriidassa kertomuksen esittämien tosiasioitten kanssa: ”Ne samat Daatan ja Abiram, seurakunnan huomattavat miehet, jotka taistelivat Moosesta vastaan ja Aaronia vastaan Koorahin joukossa, kun he taistelivat Jahvea vastaan, ja maa avasi suunsa ja nieli heidät – Koorah mukaanlukien, kun tuo joukko kuoli – kun tuli kulutti kaksisataa viisikymmentä miestä, ja he joutuivat varoitukseksi.” (Jakeet 9, 10 Ro) Kaikki kärsivät yhden yhteisen asian: tuhon Jehovan toimesta, mutta jotkut tuhoutuivat maan avautuessa ja toiset tulen tullessa taivaasta. 16. luvussa olevan yksityiskohtaisemman kertomuksen erittely auttaa meitä saamaan selville, miten nämä kaksi joukkoa tuhoutuivat.