Lukijain kysymyksiä

● Mitkä syyt ovat panneet muuttamaan Aadamin luomisen ensin vuodesta 4028 eKr. vuodeksi 4026 eKr. ja nyt äskettäin kirjassa ”New Heavens and a New Earth” vuodeksi 4025 eKr.?

Raamatun ajanlaskua kohtaan ilmenevän suuren kiinnostuksen takia julkaisemme tässä muitakin asiaa koskevia selityksiä, joita ei kenties tarvittaisi pelkästään tähän kysymykseen vastaamiseen.

Raamatullinen ajanlasku on kiinnostavaa tutkittavaa, minkä avulla Raamatun profeetalliset ja historialliset tapahtumat saadaan tapahtumisjärjestykseensä ajanvirralla. Raamatun ajanlaskun yhteydessä on pulmia, mitkä selviävät vasta, kun tulee aika Jehovan asiaankuuluvien ennustusten täyttymiselle, tai jotka ratkeavat sen perusteella, että Raamatun tunteminen kasvaa tai että tehdään arkeologisia löytöjä tai saadaan parempia raamatunkäännöksiä, mitkä esittävät selvemmin alkukielen kertomukset. Tässäkin kohdassa täytyy myöntää Raamatussa olevan vielä eräitä vähemmän tärkeitä pulmallisia ajanlaskua koskevia ongelmia, joita ei ole toistaiseksi ratkaistu. Mutta Vartiotorni-Seura on yleensä koettanut pitää yhteydessään olevat niiden viimeisten tietojen tasalla, mitkä oppineet ovat saaneet Raamatun ajanlaskusta yhtäpitävästi Kirjoituksissa kerrottujen historiallisten ja profeetallisten tapahtumien kanssa.

Luotettava raamatullinen ajanlasku vaatii eräitten ehdottomien ajankohtien selvillesaamista. Ehdottomat ajankohdat ovat lähtökohtia, jotka ovat yhtäpitäviä todistettujen maallisen historian aikamäärien kanssa ja joista lähtien voidaan laskea varmuudella eteen- ja taaksepäin raamatullisten aikojen sarjoja. Raamatun Kreikkalaisten Kirjoitusten puolella on meillä ehdoton ajankohta elokuun 19:s vuonna 14 jKr.a juliaanisen kalenterin mukaan (tai elokuun 17:s gregoriaanisen kalenterin mukaan), jolloin keisari Augustus kuoli ja jolloin häntä seurasi keisari Tiberius Rooman hallitsijana. Tämä on vahvistettu ajankohta Rooman historiassa. Kun siis Luukkaan 3:1–3 on kirjoitettu: ”Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena”, niin me tiedämme varmasti, että tässä mainitun Johanneksen palveluksen on täytynyt alkaa keväällä v. 29 jKr. ja että Jeesuksen palveluksen, mikä seurasi Johanneksen palvelusta noin kuusi kuukautta myöhemmin, on täytynyt alkaa syksyllä v. 29 jKr.

Toinen valaiseva esimerkki ehdottomasta ajankohdasta Kreikkalaisissa Kirjoituksissa on niisanin 14. jKr. v. 33, jolloin Jeesus paaluunnaulittiin. Johanneksen 19:31 ilmaisee nimenomaan Jeesuksen kuolleen sinä päivänä, mikä on meillä perjantai, koska seuraavan päivän (niisanin 15.) sanottiin olevan ’suuri sapatti’, mikä tarkoittaa sitä, että kaksi lainmukaista sapattia sattui samalle lauantaille, nimittäin 1) tavallinen juutalainen viikkosapattipäivä 2. Mooseksen kirjan 20:10:nnen mukaan ja 2) niisanin 15:s, minkä piti olla Mooseksen lain mukaan aina lisälepopäivä 3. Mooseksen kirjan 23:6, 7:nnen mukaan siitä huolimatta, mille viikonpäivälle se sattui. Tällainen kaksoissapatti, mikä sattuu lain mukaan vietettäväksi samojen 24 tunnin aikana, tulee ainoastaan kerran moniin vuosiin ja vahvistaa sen seikan, että Jeesus kuoli perjantai-iltapäivällä Raamatun kertomusten mukaan.

Niiden tähtitieteellisten taulukkojen täsmällisyys, jotka sisältävät kuun pimennykset taaksepäin vuoteen 1207 eKr., vahvistaa tällaisen ehdottoman ajankohdan. Nämä taulukotb osoittavat, että eräs kuun pimennys sattui perjantaina, huhtik. 3:ntena v. 33 jKr., juliaanisen kalenterin mukaan (tai huhtik. 1:senä nykyisen gregoriaanisen kalenterimme mukaan) kuusi minuuttia klo 15:n jälkeen Greenwichin aikaa. Koska kuun pimennys merkitsee aina täyttä kuuta ja koska täysi kuu on aina niisanin 14:ntenä, niin se varmistaa sen, että perjantai, huhtikuun 1., v. 33 jKr. (gregoriaanista kalenteria) on Jeesuksen paaluunnaulaamisen ehdoton aikamäärä.

Vielä kolmas esimerkki Raamatun Kreikkalaisten Kirjoitusten ehdottomasta ajankohdasta. Yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskon arkeologit löysivät Delfoista, Kreikasta, tärkeän piirtokirjoituksen, mikä sanoo mm. suomeksi käännettynä: ”Keisari Claudius [Rooman keisarina 41–54 jKr.], Pontifex Maximus, tribuunivaltuudella 12:nnen kerran [12:s vuosi keisarina] . . . tervehtii Delfoin kaupunkia . . . kuten Lucius Junius Gallio, ystäväni ja Akaian prokonsuli, kirjoitti . . .”c Claudiuksen 12:s vuosi keisarina oli vuoden 52 jKr. alkupuolella, koska luku ”12:s” on järjestysluku ja tarkoittaa yhtätoista täyttä vuotta ynnä joitakuita kuukausia. Nämä yksitoista vuotta ja lisäkuukaudet lasketaan vuodesta 41 jKr., jolloin hän alkoi hallita, joten tulemme vuoteen 52 jKr. Edellämainittu Gallio on se roomalainen tuomari, joka tutki sitä kannetta, mikä nostettiin Paavalia vastaan Korintossa, Kreikassa olevan eteläisen, Akaiana tunnetun Rooman provinssin pääkaupungissa. Raamatussa kerrotaan: ”Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana [prokonsulina] juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen.” – Apt. 18:12.

Apostolien teot antavat ymmärtää, että Gallio oli saapunut Korinttoon vasta vähän ennen, kuin juutalaiset toivat Paavalin hänen eteensä. Koska Dio Cassius ilmoittaa Claudiuksen säädöksen, mikä vaatii uusia viranomaisia lähtemään Roomasta heille määrättyihin provinsseihin kesäkuun 1. p:n aikoihind, niin Gallion on täytynyt aloittaa prokonsulinaolonsa Korintossa noin heinäk. 1. pnä v. 51 jKr. Tämä vahvistaa näin ollen Paavalin olleen viimeksi Korintossa varmasti kesällä v. 51 jKr. Tämä ehdoton ajankohta auttaa meitä vahvistamaan aikataulukon koko Paavalin herättävälle lähetystyölle sekä suurimmalle osalle Apostolien tekoja.

Heprealaisten Kirjoitusten Kristusta edeltäneeseen aikakauteen kuuluva huomattava ehdoton ajankohta on Babylonin, kolmannen maailmanvallan pääkaupungin, kukistuminen Persian kuninkaan Kyyroksen valloittaessa sen lokak. 13. pnä v. 539 eKr. juliaanisen kalenterin mukaan (lokak. 7:ntenä nykyisen gregoriaanisen kalenterimme mukaan), mihin tapaukseen viitataan Jesajan 45:1:sessä. Tämän ajankohdan tekee ehdottomaksi kuuluisan Nabunaid Chroniclen arkeologinen löytäminen ja tulkinta. Se ilmoittaa Babylonin kukistumisajan, minkä asiantuntijat ovat osoittaneet olevan sama kuin lokak. 13. v. 539 eKr. roomalaisten juliaanisen kalenterin mukaan.e

Me voimme ymmärtää sitten helposti tämän ajankohdan perusteella Esran 1:1:sen: että vuosi 537 eKr. oli aika, jolloin kuningas Kyyros [Koores] antoi juutalaisten Palestiinaan-paluuta koskevan määräyksen, ja että temppeliä alettiin uudelleenrakentaa tämän saman vuoden 537 eKr. syksyllä. Miten tämä lasketaan? Kun kuningas nousi Assyriassa, Babyloniassa ja Persiassa ensin valtaistuimelle, niin tätä vuotta sanottiin tavallisesti kuninkaan valtaistuimellenousemisvuodeksi, ja kuningas alkoi laskea vasta seuraavan vuoden ensimmäisen kuukauden ensimmäisestä päivästä oman ensimmäisen hallitusvuotensa tapahtumia.f Kyyros laski Persian hallitsijana hallitusvuotensa keväästä kevääseen eli niisanista niisaniin. Lokakuusta v. 539 eKr. kevääseen v. 538 eKr. oli hänen valtaistuimellenousemisvuotensa neljännen maailmanvallan hallitsijana Babylonian kukistuttua kolmantena maailmanvaltana. Hänen ensimmäinen hallitusvuotensa ”Babylonian kuninkaana ja maitten kuninkaana” oli siis noin huhtikuusta. v. 538 eKr. huhtikuuhun v. 537 eKr. On löydetty todellisuudessa savitaulu, mikä on päivätty meidän huhtikuun 4. päivää v. 538 eKr. vastaavasti ja mikä ilmoittaa Kyyroksen ensimmäisen hallitusvuoden.g Kyyroksen on täytynyt sentähden antaa juutalaisten paluuta koskeva määräyksensä ennen huhtikuuta v. 537 eKr., ja näin jäi juutalaisille yllin kyllin aikaa matkata takaisin Jerusalemiin syksyyn mennessä v. 537 eKr. uudelleenrakentamaan alttaria, mikä oli ensi askel temppelin uudelleenrakentamisessa. – Katso Esran 3:1, 2.

Jehovan todistajat pitivät vuodesta 1877 siihen asti, kuin julkaistiin v. 1943 ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi” [englanniksi], vuotta 536 eKr. vuotena, jolloin juutalaiset palasivat Palestiinaan, perustaen Babylonian kukistumista koskevat laskelmansa maallisiin historioihin, jotka olivat epätarkkoja eivätkä arkeologisten löytöjen ajankohtaisella tasalla. Tämä merkitsi sitä, että Jeremian ilmoittamat Jerusalemin 70 autionaolovuotta ulottuivat vuodesta 536 eKr. taaksepäin vuoteen 606 eKr., sen sijaan että niiden tiedetään nyt oikeammin ulottuneen vuodesta 537 eKr. vuoteen 607 eKr. (2. Aikak. 36:21; Jer. 26:12; Sak. 1:12) Kun nyt tunnetaan Babylonian kukistumisen ehdottoman tarkka aikamäärä, niin vuosi 607 eKr. on lujalla perustalla ja ilmaisee Jerusalemin kukistumisen, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar lopetti Daavidin hallitsevan hallitsijasuvun ottamalla Jerusalemin viimeisen hallitsijan, kuningas Sidkian, vangiksi.h Tämä johtaa tärkeään nykyiseen ajankohtaan, vuoteen 1914, jolloin Jerusalemin ensimmäisestä kukistumisesta v. 607 eKr. alkaneen pakanain vallan 2 520 vuoden muodostaman ”seitsemän ajan” loppu tuli. (Dan. 4:9–16; Luuk. 21:24) Tämä yhden vuoden korjaus Jerusalemin kukistumisesta vuodeksi 607 eKr. osoitettiin v. 1944 [englanniksi] ilmestyneessä kirjassa ”Valtakunta on tullut lähelle”, sivun 171 alahuomautuksessa, ja myöskin vuoden 1952 Vartiotornin sivulla 204.

Aadamin luomisvuoteen näyttää kiinnitettävän tarpeetonta huomiota, ja jotkut kysyvät: Mitkä syyt ovat panneet muuttamaan Aadamin luomisen ensin vuodesta 4028 eKr. vuodeksi 4026 eKr. ja nyt äskettäin kirjassa ”New Heavens and a New Earth” vuodeksi 4025 eKr.? Tutkikaamme, miten on edistytty Raamatun ajanlaskussa, niin että se on oikeuttanut tekemään edelläolevat korjaukset, kun olemme menneet eteenpäin uudempaan valoon Jumalan Sanan suhteen. – Sananl. 4:18.

Raamatun syvällinen tutkimus paljasti kahden vuoden erehdyksen, kun valmistettiin kirjaa ”Valtakunta on tullut lähelle”. Tästä Seuran v. 1944 [englanniksi] julkaisemasta kirjasta otetussa seuraavassa lainauksessa on täydellinen selitys: ”Kirjassa ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”, mikä julkaistiin [suomeksi] v. 1945, perustuu sivuilla 158, 159 oleva aikataulukko, missä esitetään Jerusalemin kuninkaat Salomon seuraajasta Sidkiaan, 2. Aikakirjan lukuihin 12–36. Tämä näyttää osoittavan noiden kuninkaitten hallitukset perättäin, päästä päähän. Todellisuudessa ei ollut kumminkaan siten, kuten osoitetaan selvästi 1. ja 2. Kuningasten kirjassa, joiden nojalla voimme tarkistaa Salomon seuraajat, kun näet mainituissa raamatunpaikoissa näitä Juudan kuninkaita verrataan Israelin kymmenen sukukunnan naapurikuninkaisiin. . . . 2. Aikakirjan mukaan mitattuna oli kuninkaitten aika Saulista Sidkiaan 513 vuotta. Mitattuna tarkempien ja yksityiskohtaisempien Kuningasten kirjojen mukaan tämä aika oli todellisuudessa 511 vuotta eli 2 vuotta vähemmän. Tämä seikka vaikuttaa ajanlaskuun kokonaisuudessaan ja vetää ihmisen luomisen 2 vuotta lähemmäs vuotta 1 j. Kr. ja osoittaa sen tapahtuneen vuonna 4026 e. Kr. eikä vuonna 4028 e. Kr.” – Alahuomautus, sivu 171.

Vuonna 1953 saatettiin valoon yhden vuoden erehdys valmistettaessa taulukkoa, mikä on kirjassa ”New Heavens and a New Earth”. 1. Mooseksen kirjan 7:6:nnessa ja 7:11:nnessä olevien kahden luvun ero kävi ilmi Heprealaisten Kirjoitusten Uuden maailman käännöksen avulla, varsinkin koska tässä on kaksi erilaista heprealaista sanaa, mitkä sisältävät selvän eroavaisuuden. 1. Mooseksen kirjan 7:6:nnessa oleva luku 600, joka tarkoittaa Nooan ikää, merkitsee 600 täyttä vuotta ja on, kuten yleensä sanotaan, perusluku, jotavastoin 1. Mooseksen kirjan 7:11:nnessä oleva luku ”600:s”, järjestysluku, tarkoittaa 599:ä täyttä vuotta ja lisäksi osaa yhdestä vuodesta. Esimerkiksi nyt sanotaan olevan kahdeskymmenes vuosisata, mikä merkitsee, että on ollut yhdeksäntoista täyttä vuosisataa ja että me olemme nyt eläneet viisikymmentäneljä vuotta seuraavaa vuosisataa. Jotta nämä heprealaisesta tekstistä oikein käännetyt kaksi erilaista lukua olisi saatu sopusointuun keskenään, niin kävi selvästi ilmi, että Nooan on täytynyt mennä arkkiin marraskuussa tulvan alkaessa, kun hän oli 599 vuotta ja eräitä kuukausia vanha. Mutta koska Nooa oli arkissa muutamia kuukausia myöhempään tulvavetten ollessa vielä maan päällä, niin hänellä oli syntymäpäivä, jolloin hän täytti kokonaiset 600 vuotta. Koska meidän aikaisempi ajanlaskumme piti Nooaa 600 täyden vuoden vanhana, kun hän meni arkkiin, 599 vuoden ja eräiden kuukausien asemesta, niinkuin me nyt näemme, niin tämä on merkinnyt sitä, että vedenpaisumusta edeltäneen ajan täytyy vähetä yhdellä vuodella, mikä siirtää Aadamin luomisen syksyyn v. 4025 eKr. Ohimennen sanoen Jeesus, josta tuli toinen eli ”viimeinen Aadam”, syntyi vuoden syksyllä noin lokak. 1. päivän tienoilla. – 1. Kor. 15:45.

Ymmärrämme hyvin, että kaikki Raamatun ajanlaskun tapahtumavuodet ennen vuotta 539 eKr. täytyy laskea taaksepäin tuosta ehdottomasta vuodesta 539 eKr. lähtien. Jerusalemin kukistumisen varmassa ajankohdassa, 607 eKr., meillä on ankkuri, minkä avulla voimme todeta tärkeän vuoden 1914. Tämä ihmisen historian suuri käännekohta, 1914, on vahvistettu yltäkylläisesti vuodesta 1914 lähtien tapahtuneilla valtavan lukuisilla luonnollisilla tosiseikoilla.

Aadam luotiin 1. Mooseksen kirjan 1:24–31 mukaan 7 000-vuotisen kuudennen luomispäiväkauden loppuosassa. Melkein kaikki riippumattomat ajanlaskun tutkijat otaksuvat väärin, että Jehovan seitsemäs 7 000-vuotinen luomisviikon kausi olisi alkanut heti, kun Aadam luotiin. Nämä laskevat silloin, että Aadamin luomisesta, minkä ajatellaan nyt tapahtuneen v. 4025 eKr., alkaneesta Jumalan lepopäivästä päättyy 6 000 vuotta syksyllä v. 1976. Mutta meidän nykyisen ajanlaskumme (mikä myönnetään epätäydelliseksi) perusteella olisi vuoden 1976 syksy vain ihmiskunnan historian 6 000 vuoden loppu, ihminen olisi ollut 6 000 vuotta maan päällä, eikä se merkitsisi 6 000 vuotta Jehovan seitsemännestä 7 000-vuotiskaudesta. Miksi ei? Koska Aadam eli jonkin aikaa tultuaan luoduksi Jehovan kuudennen luomiskauden jälkipuoliskolla, ennenkuin seitsemäs kausi, Jehovan sapatti, alkoi.

Onhan Aadamilta mennyt välttämättä jonkin aikaa kaikkien eläinten nimittämiseenkin, niinkuin häntä käskettiin tekemään. Uuden maailman raamatunkäännöksestä käy sitäpaitsi ilmi, että toisia elävien luomusten lajeja luotiin Aadamin nimitettäviksi silloinkin, kun hän jo nimitti niitä. (1. Moos. 2:19, alaviite d, Um) Vasta kun Aadam oli suorittanut tämän hänelle määrätyn työn, luotiin hänen apulaisensa Eeva. Koska Jumala ei luonut mitään uutta seitsemäntenä päivänä, niin Eeva on täydytty luoda kuudentena päivänä, minkä jumalallinen kertomus vahvistaakin puhuessaan kuudennesta päivästä: ”Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” – 1. Moos. 1:27, Um.

Koska Jehovan salaisuuteen kuuluu, ettei kukaan pysty nyt saamaan selville, miten kauan Aadam ja Eeva elivät kuudennen luomiskauden loppupäivinä, niin ei kukaan voi nyt päättää, milloin Jehovan nykyisen lepopäivän kuusituhatta vuotta loppuvat. On ilmeistä, että miten paljon Aadam lieneekin elänyt 930:stä vuodestaan ennen Jehovan seitsemännen lepopäivän alkua, niin tuo tuntematon aika pitää lisätä vuoteen 1976.

[Alaviitteet]