Lukijain kysymyksiä
● Apostolien tekojen 23. luvussa, jakeissa 1–5, sanoo Paavali ylimmäistä pappia ”valkeaksi kalkituksi seinäksi”. Sitten hän itse asiassa pyytää anteeksi sanoen: ”Kirjoitettu on: ’Kansasi ruhtinasta älä kiroa’.” Miten me voimme puolustaa sitä tulista arvostelua, jota Vartiotorni kohdistaa kristikunnan hallitusmiehiin, koska, vaikka me Paavalin tavalla tiedämme heidän olevan vääriä pappeja, he ovat kuitenkin kansan hallitusmiehiä? – F. W., U.S.A.
Huomatkaamme ensi sijassa, että Jumalan Sana ei ole koskaan ristiriitainen. Vaikka 2. Mooseksen kirjan 22:28:nnessa kiellettiinkin Israelin kansaa kiroamasta kansan päämiestä, niin on myöskin totta, että Jumalan profeettoja käskettiin kerran toisensa jälkeen lausumaan hyvin ankaria arvosteluja Israelin hallitsijoista. Vartiotornin julkaisut ovat sitä paitsi oikeutettuja kohdistamaan ”tulista arvostelua” kristikunnan hallitusmiehiin Jeesuksen hallitusmiehiin tekemien omien viittausten perusteella: Luukas 13:31–35; Matteus 23:1–37; Johannes 8:44 ja Ilmestyskirjan 1:1 ja 13:1–18:9. Näihin esityksiin voidaan lisätä muinaisten heprealaisten profeettojen lausunnot.
Kun Paavali anteeksipyynnössään lainasi 2. Mooseksen kirjan 22:28:nnen, niin hänen on siis täytynyt tarkoittaa Jehovan kansan uskollisia hallitusmiehiä. Pahat hallitusmiehet eivät ole suinkaan arvostelun ja paheksunnan yläpuolella, varsinkaan kun ihmisiä on varoitettava heistä. Jeesus sanoi kerran: ”He ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Matt. 15:14) Paavali oli juutalaisen Korkeimman oikeuden edessä eikä halunnut osoittaa tuon oikeuden halveksimista. Kun hän siis havaitsi, että hän oli todella sanonut sen ylituomaria, ylimmäistä pappia Ananiasta, valkeaksi kalkituksi seinäksi, niin hän pyysi anteeksi, jotta ei olisi herättänyt ennakkoluuloja asiaansa kohtaan sen edessä. Näin hän kykeni myöhemmin voittamaan osan oikeusistuimesta puolelleen huudahtamalla: ’Veljet, minä olen fariseus, fariseuksen poika; minua tuomitaan kuolleitten ylösnousemustoivon takia.’ Paavali menetteli täten viisaasti, tahdikkaasti ja, voidaan lisätä, myöskin Saarnaajan 10:20:nnessä esitetyn periaatteen mukaisesti, jonka mukaan ei tule kiroilla kuningasta, ettei sana siitä saavuttaisi hänen korviaan.
Kun me olemme maan hallitusmiesten ja tuomareitten edessä, niin me käyttäydymme samalla tavalla kohteliaasti maan ja lain edustajia kohtaan. Me emme suinkaan käyttäisi niistä, joille me puhumme, niitä paheksuvia sanoja, joita käytetään levittämissämme eri julkaisuissa. Ei, jollemme halua aiheuttaa itsellemme heti marttyyriutta niin kuin Stefanus, kun hän Apostolien tekojen 7:51–53:ssa olevan mukaan sanoi Korkeimmalle oikeudelle, Jerusalemin sanhedrinille: ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.” Stefanus osoitettiin syyttömäksi siinä, mitä hän sanoi, kun Jehova Jumala lähetti hänelle taivaallisen näyn juuri kun hänet kivitettiin kuoliaaksi.
Yhteenvetona voisimme sanoa, että 2. Mooseksen kirjan 22:28:nnessa oleva käsky annettiin yksityisille israelilaisille ja lausuttiin yleisenä sääntönä sopusoinnussa Saarnaajan 10:20:nnen kanssa sekä koski etusijassa uskollisia hallitusmiehiä. Tätä käskyä ei voida käyttää tehdäksemme tyhjäksi monet muut käskyt, joita totellen Jehovan todistajat julkaisevat ”tulisia arvosteluja” hallitusmiehistä luokkana, mikä on samanlaisessa korkeassa valta-asemassa nyt kuin muinaisen Israelin hallitusmiehet. Mutta viisaus ja tahdikkuus edellyttävät, että me emme saa olla syypäitä henkilökohtaiseen epäkohteliaisuuteen noita hallitusmiehiä kohtaan, kun meidät saatetaan välittömästi puhumaan heille. Me voimme aina jättää kysymyksessä olevan henkilön tuomitsematta todisteiden puuttuessa, vaikka Stefanuksen menettely saattaakin olla toisinaan Jumalan hengen viitoittama.
● Huhtikuun 1. päivän Vartiotornissa 1959 olevan kirjoituksen ”Paratiisi” ensimmäisen osan viimeisessä kappaleessa sanotaan: ”Eenok herätetään kuolleista . . . tänne maan päälle ennallistettuun paratiisiin.” Miten meidän on ymmärrettävä tämä, kun meille on opetettu, että Eenok ja muut uskolliset muinaiset henkilöt saavat varhaisen ylösnousemuksen? – G. G., U.S.A.
Kun Seuran julkaisut puhuvat varhaisesta ylösnousemuksesta, niin se ei merkitse heti Harmagedonin jälkeen tulevaa aikaa. Saattaa kulua melko monta vuotta. Meidän on muistettava, että heti kun Harmagedonin taistelu on toteuttanut Saatanan ja hänen paholaistensa sitomisen, niin alkaa Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotishallitus. Saattaa näin ollen kulua huomattavan monta vuotta tuosta Kristuksen tuhatvuotishallituksesta, ja silti se tapahtuisi varhain tuhatvuotiskaudella. Varhainen voi siis merkitä sen jälkeen, kun Harmagedonissa varjeltuneet ovat puhdistaneet pois luut ja muut jätteet ja ovat alkaneet muuttaa maata paratiisiksi Kristuksen välityksellä tulevan Jehovan siunauksen alaisuudessa.
Aadam oli paratiisissa, vaikka se ei ulottunutkaan ympäri maapallon. Kun kristillisyyttä edeltäneet uskolliset todistajat tulevat takaisin varhaisessa ylösnousemuksessa, niin heidät herätetään epäilemättä niihin osiin maata, missä on Harmagedonissa varjeltuneita, jotka ovat muuttaneet sen seudun paratiisiksi. Sitä paitsi ovat hengelliset paratiisilliset olosuhteet myöskin varjeltuneet Harmagedonin taistelussa, ja kaikki varhain ylösnousseet tulevat myös niihin olosuhteisiin. Kirjaimellisen paratiisin ei tarvitse näin ollen ulottua ympäri maapallon, so. peittää sen jokaista osaa, ennen kuin nuo varhain herätetyt voivat tulla takaisin paratiisiin. Myöhemmin, kun ihmiskunnan yleinen ylösnousemus tapahtuu, on paratiisi epäilemättä jo levinnyt hyvin laajalle ympäri maapallon. Miten suuressa määrin ne, jotka tulevat esiin, osallistuvat silloin paratiisin laajentamiseen niin, että se käsittää maanpinnan kaikki osat, sitä emme tiedä.