Rikokseton yhteiskunta

RIKOLLISUUS on loiskasvin kaltainen sairaus, mikä on imenyt ihmisyhteiskunnan tarmoa ja elinvoimaa iät ja ajat. Se on kuin jättiläismustekala, jonka kauhistavat lonkerot ulottuvat ihmisyhteiskunnan miltei kaikkiin osiin. Sen turmeleva vaikutus näkyy useasti maailman hallinnon korkeissakin asemissa. Huomattavat esimerkit siitä, mitä tapahtuu, kun se saa täyden vallan hallituksessa, nähdään äskeisten vuosikymmenien totalitaaristen hallitusten aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen verisessä historiassa.

Rikollisuus kukoistaa ja leviää yhteiskunnan pinnan alla samoin kuin monet ihmiselimistön kätketyt sairaudetkin. Vaikka ryöstöjä, kavalluksia, raiskauksia, murhia, joukkotappeluita jms. käsittelevät säännölliset uutistiedot ilmaisevatkin sen myrkyllisen olemassaolon, niin ei yleensä tiedetä, missä määrin yhteiskunta on sen turmelema. Tutkimuskomiteoitten tilapäiset pistokokeet tuovat joukon mädännäisyyttä ilmoille paikoista, joissa ei rikollisuutta ehkä odotettu olevan. Järkyttynyt yleinen mielipide voi aloittaa puhdistusrynnistyksen pakottaen rikollisuuden perääntymään tutkitulta alueelta, mutta kun kohu hiljenee, niin se alkaa luikerrella takaisin.

Poliisin ponnistuksista huolimatta lisääntyvät törkeimpinä pidetyt rikokset jatkuvasti esim. Yhdysvalloissa. Ne lisääntyivät vuodesta 1946 vuoteen 1957 nopeudella, mikä oli suhteellisesti kolme kertaa niin suuri kuin koko kansan väestönlisäys. Väestönlisäys alle 18-vuotiaissa oli vuodesta 1952 lähtien 22 prosenttia, mutta saman ajan kuluessa lisääntyivät näiden henkilöiden pidätykset 55 prosenttia.

Rikollisuus ei rajoitu nuorisorikollisiin, turmeltuneisiin poliitikkoihin ja alamaailman roistoihin. Tavallisten rehellisinä pidettyjen ihmisten paljastetaan usein olevan rikollisen epärehellisiä. Ajatelkaamme esimerkiksi työntekijöitten laajalle levinnyttä tapaa varastaa työnantajiltaan. Yksistään Yhdysvalloissa maksaa työntekijöitten epärehellisyys yhtiöille 150 miljardista markasta 300 miljardiin markkaan vuodessa.

Nykyisen turmeltuneen yhteiskunnan pitäisi saada kuka tahansa vanhurskautta rakastava ihminen pahoinvoivaksi. Hänen pitäisi nousta kapinaan sitä rikollisuuden vahingollista sairautta vastaan, mikä on levinnyt kaikkialle yhteiskuntaan ja turmelee sen. Ei ihme, että Jumala kielsi Sanassaan kristittyjä olemasta ystävyyssuhteissa maailmaan. Ystävyys sitä kohtaan tekee ihmisestä Jumalan vihollisen. (Jaak. 4:4) Mutta koska nykyinen yhteiskunta on turmeltunut, niin se ei merkitse sitä, että rikokseton yhteiskunta ei ole lainkaan mahdollinen. Se ei merkitse sitä, etteivät ihmiset voi ensinkään elää yhteiskunnassa, mikä kunnioittaa Raamatun periaatteita, mikä on moraalisesti puhdas ja vilpitön ja mitä kristillinen rakkaus yhdistää, sen sijaan että se olisi vihan, kateuden, ilkeämielisyyden ja riidan pirstoma.

Rikokseton yhteiskunta voi olla todellisuus, mutta sitä ei voida saada aikaan poliisin ponnistuksilla eikä ryhmien avulla, jotka yrittävät parantaa rikollisia. Sitä eivät voi aikaansaada poliitikot eivätkä maailman hallitusten yhteisponnistelut. Tehtävä on liian suuri niille. Se on sellainen tehtävä, minkä yksistään Jehova Jumala voi suorittaa. Se vaatii kokonaan uutta asiainjärjestelmää – uutta maailmaa. Muutos on ennustettu 1. Johanneksen kirjeen 2:17:nnessä, missä sanotaan: ”Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.”

Jumalan taivaalliset tuomion toimeenpanijat repivät juurineen ja hävittävät kaikki, jotka noudattavat itsepäisesti laittomia haluja. Rikollisen minkäänlainen saivartelu ei auta häntä pelastumaan Jumalan tuomion toteuttamiselta. Huomaa, miten Raamattu ennusti kauan sitten Jumalan puhdistavan jumalattomat maan päältä: ”Mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.” ”Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” – Ps. 37:38; Sananl. 2:21, 22.

Varmasti Hän, joka sulki atomiin hämmästyttävän valtavan voiman, minkä ihminen kytkee ydinreaktoreihinsa ja atomipommeihinsa, pystyy löytämään ja hävittämään jokaisen elävän rikollisen ja joka ainoan Jumalan lain itsepäisen rikkojan. Vaikka joku on saattanut menestyä rikollisten tekojensa kätkemisessä ihmisten silmiltä, niin hän ei voi salata niitä Jumalan silmiltä. ”Eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” ”Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen [heti, Um] tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin.” – Hepr. 4:13; 1. Tim. 5:24.

Sen hallituksen laatu, mikä hallitsee ihmiskuntaa sen jälkeen kun Jumala on hävittänyt nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän, sekä niiden ihmisten laatu, jotka asuvat silloin maassa, on takeena siitä, että rikokseton yhteiskunta seuraa. Kuten huomaat edellä lainatusta 1. Johanneksen kirjeen 2:17:nnestä, niin ”joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”. Ne, jotka tekevät Jumalan tahdon, eivät ole niitä, jotka myötävaikuttavat nykyisen yhteiskunnan turmeltumiseen. He ovat niitä, joita tarkoitetaan Sananlaskujen 2:21:nnessä ”oikeamielisillä” ja ”nuhteettomilla”, jotka jäävät jäljelle maan päälle, kun Jumala on puhdistanut sen jumalattomista. Jeesus viittasi heihin vuorisaarnassaan, kun hän lausui: ”Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.” – Matt. 5:5.

Hallitus, minkä alaisuudessa nämä Jumalan tahdon tekevät ”hiljaiset” ovat, osoitetaan Raamatussa Jumalan valtakunnaksi. Se on taivaallinen hallitus, jonka Kuningas on Kristus. Kun koko ihmiskunta on tämän Valtakunnan hallinnossa, ei rikollisuus voi turmella vanhurskaitten ihmisten muodostamaa uuden maailman yhteiskuntaa. Silloin voidaan sanoa: ”Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, . . . ja vanhurskaus katsoo taivaasta.” – Ps. 85:11, 12.

He [jumalattomat] ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu. – Ps. 1:4–6.