Sokea mies saa näkönsä
ERÄÄN korealaisen kierrospalvelijan vaimo kirjoittaa: ”Tapasin sokean hyväntahtoisen ihmisen noin kuusi kuukautta sitten ollessani talosta-taloon-työssä mieheni kanssa eräässä Söulin seurakunnassa. Saarnani käsitteli paratiisillisen uuden maailman siunauksia, maan, missä näkö ennallistetaan ja missä on täydellinen terveys ja onni. Hän ilmaisi suurta kiinnostusta sanomaa kohtaan. Vaikka hän ei voinutkaan lukea, niin hän tilasi siitä huolimatta auliisti Vartiotornin ajatellen, että joku hänen ystävistään lukee sitä hänelle. Hänellä on aina ollut harras tiedonhalu, ja hän on melko hyvin valistunut. Hänen kodistaan on tullut jonkinlainen yhdyskuntakeskus hänen sokeille ystävilleen.
”Uusintakäynti järjestettiin seuraavaksi päiväksi, ja tällä käynnillä aloitettiin helposti Raamatun tutkistelu. Hän halusi saada joitakin julkaisuja Braillen aakkosilla, niin että hän voisi edistyä nopeammin tutkistelussaan, mutta meillä ei ollut mitään koreankielistä julkaisua sokeain kirjoituksella painettuna.
”Kun mieheni ja minä palasimme seurakuntaan neljä kuukautta myöhemmin, niin me havaitsimme tämän hyväntahtoisen henkilön edistyvän erinomaisesti, jopa käyvän kaikissa kokouksissa ja saarnaavan ystävilleen. Hän ilmaisi haluavansa tutkia kahdesti viikossa edistyäkseen nopeammin, jotta hänet voitaisiin kastaa pian.
”Me luimme niihin aikoihin englantilaisesta Vartiotornista Japanissa asuvasta miehestä, jota oli rangaistu murhasta, mutta joka oli saanut tiedon Raamatun totuudesta vankilassa ollessaan. Vaikka hänet suljettiin vankilaan, niin kesti noin kymmenen vuotta, ennen kuin hänet teloitettiin kesäkuussa 1959. Hän tuli odotusaikansa viimeisinä vuosina kosketukseen Valtakunnan sanoman kanssa. Hän antautui Jehova Jumalalle ja vertauskuvasi sen upotuskasteella siellä vankilassa. Hän teki ennen teloitustaan kaikkensa esittääkseen hyvää uutista vartijoille ja vangeille sekä muille, niiden sukulaisillekin, jotka hän oli murhannut, kirjoittamalla kirjeitä. Hän tutki myöskin Braillen kirjoitusta ja siirsi sitten koko joukon Seuran julkaisuja näille aakkosille sekä lähetytti niitä eri osissa Japania oleville henkilöille, sokeain kouluillekin.
”Koska meidän korealainen hyväntahtoisemme osasi lukea japanilaista sokeain kirjoitusta, niin me kirjoitimme kirjeen Japaniin pyytäen joitakin näistä julkaisuista. Juuri huhtikuussa pidettävän kierroskonventtimme edellä saapui laatikko, mikä sisälsi joukon sokeain kirjaimilla painettuja julkaisuja, ja mieheni ja minä veimme ne heti hänelle. Ennen kuin ojensimme hänelle kirjat, kerroimme hänelle sen veljen tarinan, joka oli kirjoittanut ne. Mikä ilo olikaan katsella hänen sormiensa kulkevan hitaasti yli sokeain kirjainten ja toistavan huulillaan: ’Tämä hyvä uutinen valtakunnasta’! ’Oi’, hän sanoi, ’minulla on lopultakin jotain, mitä voin tutkia ja käyttää auttaessani sokeita ystäviäni näkemään totuuden.’ Tiedusteltuaan lisää siitä veljestä, joka oli valmistanut nämä julkaisut sokeain kirjaimin, hän sanoi: ’Uudessa maailmassa minä haluan varmasti tavata ja nähdä hänet ja lausua kiitokseni tästä ihmeellisestä lahjasta.’
”Tämä hyväntahtoinen ihminen, joka on kirjaimellisesti sokea, on saanut nyt henkisen näön ja on Valtakunnan julistaja. Hän on tosiaan tullut pois pimeydestä ja riemuitsee nyt Jehovan ihmeellisessä valossa.”