Lukijain kysymyksiä
● Soveltuuko Psalmissa 34:8 oleva raamatunpaikka: ”Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät” siten, että hän pelastaa sellaisista luonnonmullistuksista kuin tulvista ja maanjäristyksistä? – R. E., Yhdysvallat.
Tämä raamatunpaikka on ymmärrettävä tekstiyhteytensä valossa. Psalmin 34 päällekirjoitus kuuluu: ”Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois.” Daavidin puheen taustana on siis hänen olonsa vihollisen alueella, missä hänen oli tekeydyttävä mielipuoleksi kuningas Abimelekin (jota kutsuttiin myös Aakikseksi) edessä, jottei tuo filistealainen kuningas olisi tappanut häntä, koska hän olisi voinut muuten pitää Daavidia älykkäänä, juonittelevana ja vakoilevana israelilaisena. Jehovan enkeli varjeli sellaisissa olosuhteissa Daavidia ja pelasti hänet. Tämä on aivan eri asia kuin jonkun pelastaminen tulvasta tai maanjäristyksestä. Olosuhteet ovat tyystin erilaiset, eikä niillä ole mitään yhteyttä keskenään. – 1. Sam. 21:10–15.
Kun on kysymys tulvista ja myrskyistä, niin Jehovan kansan on otettava varteen myrskyvaroitukset samoin kuin kaikkien muidenkin. Monet ovat tosin taipuvaisia jättämään varoitukset huomioon ottamatta, niin kuin eräät ovat tehneet pyörremyrskyjen ja tulvien suhteen ja menettäneet henkensä. Niiden, jotka tahtovat olla välittämättä varoituksista ajatellen, ’ettei se voi tapahtua minulle’, täytyy kärsiä seuraukset.
Varjelu Harmagedonin jälkeen on aivan toista. Harmagedonkaan ei ehkä lopeta maanjäristyksiä. Me emme voi olla uhkavarmoja ja sanoa, että Harmagedon saattaa heti koko maapallon sisäisesti ja ulkonaisesti lopulliseen tilaansa ja että sen tähden ei maan sisässä eikä pinnalla tarvitse tapahtua enää mitään muutoksia. Mutta jos ne olisivat välttämättömiä tuhannen vuoden edistyessä, niin Jumala voi ohjata niiden kulun, ja hän voi aikaansaada kansansa varjeluksen kaikilta vahingoilta tai menetyksiltä Ilmestyskirjan 21:4:nnessä olevan lupauksen mukaisesti.
● Mitä ne vallat ovat, jotka on mainittu Kolossalaiskirjeen 1:16:nnessa? Kuuluuko Roomalaiskirjeen 13:1:sen ”esivalta” näihin valtoihin? – C. W., Yhdysvallat.
Kolossalaiskirjeen 1:16, 17 kuuluu: ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.”
Mitä valtoja apostoli Paavali tarkoittaa tässä? Tämän maailman esivaltoja eli hallitsijoitako, mitkä mainitaan Roomalaiskirjeen 13:1:sessä? Ei, noiden esivaltojen sanotaan olevan ”Jumalan asettamat” suhteellisiin asemiinsa, ei Jumalan luomia. Mutta Kolossalaiskirjeen 1:16:nnen valloista puhutaan Jumalan luomina Jumalan Pojan välityksellä. Sitä paitsi ei maailman esivaltojen voitaisi sanoa olevan luotu häneen [häntä varten, Um], so. Jeesusta Kristusta varten, vaan päinvastoin maan päällä olevia ihmisiä varten. On siis olemassa useita eri valtoja. Jotkin niistä ovat osa Jumalan järjestöstä ja toiset osa Saatanan maailmasta ja järjestöstä. Kolossalaiskirjeen 1. luvun tekstiyhteys tekee tämän seikan hyvin selväksi, sillä Paavali sanoo 13. jakeessa: ”[hän] on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan” eli valtaan. Jo tässäkin yhteydessä viitataan siis kahteen eri valtaan.
Hänen ”rakkaan Poikansa” vallat kuuluvat hänelle, ja ne luotiin Pojan välityksellä hänen ollessaan Jumalan käyttämä välikappale. Eivätkä näihin valtoihin kuulu ainoastaan taivaalliset, hengelliset, näkymättömät vallat, vaan myös ne, mitkä on määrätty käyttämään valtaa kristillisessä seurakunnassa. Samoin kuin Jehovalla oli väline, joka palveli valtana eli hallitsevana elimenä apostolien päivinä ja vuoden 33 helluntain jälkeen, Jehova Jumalalla on nytkin hallitseva elin, ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija”-luokka, joka valvoo Jehovan kristillisten todistajien työtä uuden maailman yhteiskunnassa. – Matt. 24:45–47.
● Miten Juudan kuninkaan Ahasjan kuolinkertomukset, mitkä ovat 2. Kuningasten kirjan 9:27:nnessä ja 2. Aikakirjan 22:8, 9:nnessä, voidaan saada sopusointuun keskenään? – C. S., Yhdysvallat.
2. Kuningasten kirjan 9:27:nnen kertomus kuuluu ”Uuden maailman käännöksen” mukaan: ”Juudan kuningas Ahasja itse näki sen ja lähti pakoon puutarhatalon tietä. (Myöhemmin Jeehu lähti ajamaan häntä takaa ja sanoi: ’Hänetkin! Lyökää hänet maahan!’ Niin he löivät hänet maahan hänen ollessaan vaunuissaan matkalla Guuriin, joka on Jibleamin luona. Ja hän jatkoi pakoaan Megiddoon ja kuoli siellä.)” 2. Aikakirjan 22:8, 9 taas kuuluu (Um): ”Tapahtui, että kohta kun Jeehu oli joutunut riitaan Ahabin huoneen kanssa hän löysi Juudan ruhtinaat ja Ahasjan veljen pojat, Ahasjan palvelijat, ja hän ryhtyi tappamaan heitä. Sitten hän meni etsimään Ahasjaa, ja he vangitsivat hänet lopulta, kun hän piileskeli Samariassa, ja toivat hänet Jeehun luo. Sitten he tappoivat hänet ja hautasivat hänet.”
Näennäinen vaikeus ratkeaa, kun huomaamme, että Raamatun kirjoittajat eivät aina panneet tapahtumia tarkasti aikajärjestykseen. Eikä heillä ollut myöskään välimerkkejä niin kuin meillä nyt on osoittamassa sulkumerkeissä olevat lausunnot tai poikkeamat aikajärjestyksestä. Kun Kuningasten kirjan kirjoittaja oli käsitellyt Ahasjaa ja hänen pakoaan, niin hän jatkoi yksinkertaisesti esittäen sen tiedon, mikä hänellä oli hänen loppuelämästään tai kuolemastaan, mainitsematta, seurasiko kaikki tämä aikajärjestyksessä siihen nähden, mitä hänellä oli vielä kerrottavana, vai ei. Siitä syystä ”Uuden maailman käännös” ei ainoastaan pane sulkeisiin näitä tapahtumia, mitkä sattuivat myöhemmin, vaan myös kääntää heprealaisen konjunktion waw, joka aloittaa sulkeissa olevan asian, sanalla ”myöhemmin”. Tästä heprealaisesta sanasta waw ”Heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös” (engl.) sanoo esipuheessaan (1. osa, s. 18, 1953:n painos):
”Vaikka waw (’ja’) esiintyy hepreassa sangen usein, niin me emme jätä sitä huomioon ottamatta ja kääntämättä, ikään kuin tarpeettomana tai haitallisena tai vanhanaikaisena tyyliltään, vaan ilmaisemme sen käyttämällä siirtymäsanoja tai lauseita siten kuin tekstiyhteys vaatii. Me tuomme esiin waw-sanan voiman sen verbin yhteydessä, mihin se liittyy. Tätä vaatimatonta sanaa waw käytetään siten hepreassa ilmaisemaan monia merkitysvivahteita sen pelkän perusmerkityksen ’ja’ lisäksi.”
Jeehu ryhtyi siis myöhemmin ajamaan takaa kuningas Ahasjaa lähettämällä miehensä hänen peräänsä. Kertomus näyttää esittävän 2. Aikakirjassa tapahtumat siten kuin ne sattuivat, vaikka se kertomus ei mainitsekaan paikkaa, missä Ahasja haavoittui kuolettavasti Jeehun käskystä, eikä kerro sitäkään paikkaa, missä kuningas lopulta kuoli, niin kuin Kuningasten kirjan kertomus tekee.
Kun yhdistämme nämä kaksi kertomusta, niin saamme tietää, mitä ilmeisesti tapahtui: Jeehu kohtasi matkallaan Jisreeliin Jooramin ja Ahasjan. Jeehu ampui Jooramin, mutta Ahasja pakeni. Jeehu ei ajanut tällä kertaa Ahasjaa takaa, vaan jatkoi matkaa Jisreeliin lopettaakseen teloitustyönsä siellä. Pakeneva Ahasja yritti sillä välin palata takaisin Jerusalemiin, mutta hän pääsi kuitenkin vain Samariaan asti, missä hän koetti kätkeytyä. Jeehun Ahasjaa takaa ajavat miehet löysivät hänet Samariasta ja vangitsivat hänet, ja hänet tuotiin Jeehun luo, joka oli lähellä Jibleamin kaupunkia, mikä ei ollut kaukana Jisreelistä. Kun Jeehu näki Ahasjan, hän käski miehensä tappamaan hänet vaunuihinsa. Lähellä Jibleamia, Ahasjan ollessa matkalla Guuriin, he haavoittivat häntä kuolettavasti, mutta hänen sallittiin paeta, ja hän pakeni Megiddoon, missä hän kuoli haavoihinsa.