Uusi elämäntapa

USKONTO on vakava asia Jehovan kristittyjen todistajien yhteiskunnalle. Se merkitsee enemmän kuin jäsenyys jossakin uskontokunnassa ja käyminen jonkin kirkon jumalanpalveluksessa sunnuntaina, milloin se on sopivaa. Uskonto on heille tärkein asia heidän elämässään. Se edustaa heille uutta elämäntapaa.

Kristillisyys tunnettiin sen lapsuudessa ”sinä tienä”. Niinpä luemme, että Saulus Tarsolainen vainosi ”sen tien vaeltajia”. Vastustajien sanottiin puhuvan ”pahaa Herran tiestä”. (Apt. 9:2; 19:9, 23) Sitä sanotaan siten myös ”Herran [Jehovan, Um] tieksi” ja vielä ”Jumalan tieksi” ja ”totuuden tieksi”, koska se on tie, minkä Jumala on viitoittanut Sanassaan kaikkien tosi palvojien kuljetettavaksi. (Apt. 18:25, 26; 2. Piet. 2:2) Tämän ”tien” täytyy olla todella uusi elämäntie eli elämäntapa niille, jotka sille lähtevät, kuten käy selväksi Raamatun esimerkeistä.

Se merkitsi jyrkkää muutosta moraalissa erittäin jumalattomassa Korinton kaupungissa muutamille, jotka kääntyivät kristillisyyteen, sillä apostoli Paavali sanoo heille: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” – 1. Kor. 6:9–11.

”Sen tien” kulkeminen merkitsi myös täydellistä asenteen muutosta niille, jotka olivat harjoittaneet noituutta, spiritismiä ja muuta senkaltaista. Efesossa, hyvin uskonnollisessa kaupungissa, oli ilmeisesti useita sellaisia, sillä me luemme heistä: ”Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa. Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui.” – Apt. 19:18–20.

Mutta tuskinpa kukaan koki perusteellisempaa muutosta vanhasta uuteen elämäntapaan kuin apostoli Paavali. Hän oli ollut oman tunnustuksensa mukaan Saulus Tarsolaisena ”pilkkaaja ja vainooja ja väkivallantekijä” sekä ’syntisistä suurin’. Mutta kääntymyksensä jälkeen hän saattoi kirjoittaa: ”Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte, samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä, ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.” – 1. Tim. 1:13, 15; 1. Tess. 2:10–12.

Se, mikä oli totta niistä, jotka ottivat vastaan kristillisyyden apostolien päivinä, pitää paikkansa myös niistä, jotka hyväksyvät ”sen tien” ja noudattavat sitä nykyään. He omaksuvat uuden ajattelu-, uskomis-, puhumis- ja toimintatavan, kokonaan uuden elämäntavan. Se vaikuttaa heidän elämänsä kaikkiin puoliin. Ihmiset, joiden kanssa he aikaisemmin olivat kosketuksissa, ovat hämmästyneitä tapahtuneesta muutoksesta. He ovat todella noudattaneet apostolin neuvoa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2) He ovat tulleet tietämään ja ymmärtämään, että Kristuksen Jeesuksen tosi seuraajien tunnusmerkki on se, että heillä on ”keskinäinen rakkaus”. – Joh. 13:34, 35.

Uusi elämäntapa vaatii heidän perhesuhteittensa oikeaa järjestelyä. Aviomiehet osoittavat rakastavansa vaimoaan kuin omaa ruumistaan, kuin osaa itsestään, kun taas vaimot osoittavat alistuvaa tottelevaisuutta miehelleen niin kuin Herralle. Vaikka vanhemmat ovat lujia, kun tilanne vaatii, niin he kohtelevat lapsiaan rakkaudellisen huomaavaisesti. He eivät ärsytä eivätkä katkeroita heitä tarpeettomasti, vaan kasvattavat heitä päinvastoin ”Herran kurissa ja nuhteessa”. Uutta elämäntietä vaeltavat lapset noudattavat Raamatun käskyä ja tottelevat vanhempiaan Herrassa joka suhteessa. – Ef. 5:22–26; 6:1–4; Kol. 3:20, 21.

Niitä, jotka vaeltavat ”sitä tietä”, opastavat Raamatun periaatteet samaten heidän lähimmäistensä kohtelussa. He eivät ilmaise ennakkoluuloa rodun, kansallisuuden eivätkä kielen takia. He noudattavat Jeesuksen opetusta: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” (Luuk. 6:31) Työnantajia kohtaan he menettelevät rehellisesti suorittaen rehellisen päivätyön päivän palkasta. He eivät tule myöhään eivätkä lähde aikaisin, vaikka he luulisivat voivansa selviytyä siten. He eivät maleksi joutilaina, kun kukaan ei ole valvomassa heitä, eivätkä he anasta työnantajansa tavaroita, rahaa eivätkä laitteita, vaikka sen voisi tehdä joutumatta ilmi. ”Joka on varastanut, älköön enää varastako”, on käsky, mitä he noudattavat. – Ef. 4:28.

”Sen tien” vaeltajat eivät petä veroilmoituksissaan valtiota, jonka alamaisina he asuvat. He eivät sekaannu mihinkään poliittisiin eikä yhteiskunnallisiin mielenosoituksiin eikä kumouksiin, eivät mellakoihin eivätkä uhkapeleihin. He ovat sen sijaan halukkaita elämään sen uuden elämäntien vaatimusten mukaan, mitä he ovat lähteneet kulkemaan. Se ei ole helppo tie, millä olisi leveä portti ja kylliksi tilaa käytellä kyynärpäitään mielensä mukaan, vaan portti on ahdas ja itse tie kaita. Mutta kuinka iloisia he siitä huolimatta ovatkaan, kun he ovat löytäneet sen, sillä se johtaa elämään! – Matt. 7:13, 14.

Mikä tekee tälle kansalle mahdolliseksi näin suuren muutoksen elämässä? Ahkera Jumalan sanan tutkiminen henkilökohtaisesti ja seurakunnan kokouksissa paljastaa malliesimerkkejä sellaisista, jotka ovat menneisyydessä halunneet luopua vanhasta ja itsekkäästä elämäntavasta ja omaksua uuden. He oppivat tietämään, että uskollinen pysyminen Raamatun mittapuissa tuottaa rauhan ja tyydytyksen nyt ja avaa myös loputtoman elämän näköalan uuteen asiainjärjestelmään, minkä Jumala on luvannut palkinnoksi niille, jotka pysyvät uskollisina. He havaitsevat, että Jumalan vaatimukset niille, jotka saavat elämän hänen uudessa järjestyksessään Harmagedonin tuolla puolen, on, että he yrittävät tunnontarkasti elää NYT uuden elämäntavan mukaisesti.

Nämä Jehovan todistajain kristillisen yhteiskunnan jäsenet tarttuvat luottavaisina Jumalan suurenmoiseen lupaukseen ja vaalivat sitä: ”Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä. Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu. Ja minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää; minä istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.” – Jer. 32:39–41.